En kuolemaksenikaan muista mitä kautta sain koulutuksesta vihiä, mutta se sopi niin teemaan "global dressage-forum" ja Global Equestrian Education Conference" - ja kun lisäksi yhdistän ajatuksen kestävävästä kehityksestä ja uudesta roolistani maahanmuuttajien sijoittamisesta oppisopimusaloille- avot -tätä juuri tarvitsin!
Kevät on ollut yhtä juoksua, mutta nyt oli pakko hidastaa. Viime tingassa tullut ohjelma antoi minulle luvan kysäistä koiran läsnäolosta- en ihan parin päivän varoituksella viitsi pojiltakaan Fasun vahtimista kysyä- etenkin kun tulevan viikolla olen ensin Ypäjälä tuomaroimassa ja vaihdan Brysseliin lennosta sunnuntaina...Ja uuden työni otan vastaan huomenna joten - "elämä on".
En myöskään etukäteen ollut googlettanut majapaikkaamme Päivölää, ainoastaan km ja (71km) ja ajo-ajan 58min, joten paikan historia oli minulle ihana yllätys etenkin se, että myös Tulenkantajat ovat täällä kokoontuneet ja ihana naapurinsetäni 60-luvun lopulta- Tito Colliander- on viettänyt täällä jaksoja kirjoittaen tai muuten vaan Ina-vaimoa paossa... Vanhan rakennuksen henki tallella ja viereinen majoitusrakennus asiallinen. Ajan patinoimia rakennuksia ja pihapiiri ja toki, en paikkaa ehkä rakennusinsinööri-pojalleni ihan ensimmäisenä suosittelisi, mutta humanisteille aivan ihana!
Osallistujat.
Meille pidettiin toki aivan ihana ja hauska nimieikki - pitää jonkin aikuisen oppilasryhmän kanssa muistaa- kun esittelimme itsenne toiveammatin nojalla ja myös visualisoimme toimemme - hyvä tunnelman sytyttäjä.Oma muistini tallensi lähinnä ihmisten toiveammatit eikä niinkään niitä nimiä.
Tämän vuoden teemana "paluu totuuteen" ja siitä seuraavaksi jutustelimme ja vähitellen myös arvoista.miettien myös muuttuuko opettajan arvomaailma uuden OPSin myötä? Hannun ja Jarin avauksen jälkeen siirryimme -lounaaseen, ja iltapäiväksi ulos pihalle Jounin vetämän draamapedagogiikan turvin.Siitä muutama heitto:
Sankareita etsimässä - alkoi hauskalla "pum-pum"pelleilyllä missä ringissä ammuttiin kaverin pään yli ja hitain joutui keskelle. Rivien harventuessa viimeiseksi jääneet joutuivat kuvan mukaiseen kaksintaisteluun - villiä länttä parhaimmillaan ja täysin sovellettavissa! Supersankareita kun oltiin etsimässä jatkoa seurasi-
"kosketusleikki" oli suomalaisillekin sopiva kun oli kyse ainoastaan kevyestä kosketuksesta etusormella kämmenpohjaan ja kaverin ohjaamisesta ympäri nurmikon silmät suljettuina ja lopulta jopa tanssiaskelin! Kaikki aistit käyttöön!
Lopuksi pääsimme vielä esiintymään toisillemme - kun alkulämmittelyssä oli hidasteet sulatettu- ja pareittain esitettiin sitten supersankarien ominaisuuksia- tässä kohtaa Fasukin pääsi mukaan, tosin ei minun parini kanssa vaan aivan vieraassa seurassa. Otti homman maailmannaisen tapaan...
Toiminnallinen draamapedagogiikka on vain mielikuvituksesta kiinni- taas huomasin etten ole sitä juuri muistanut soveltaa vaikka oppia aiheesta olen saanut ennenkin. Jo ennen ulkoleikkejä oli Sanna puhunut arvoista ja ennakkoluuloista, selvittänyt sanontaa "framing" ja puhunut niin tietoisista kun tiedostomattomista valinnoista - paljon ajattelemisen aihetta antavaa tekstiä. "Don´t think of an elephant" - erinomainen sanonta joka nimenomaan johdattaa ajatukset pieniin ihaniin kärsällisiin norsuihin...
Keskiviikon kesäkeli sai ihmiset loistotuulelle ja iltateen aikana vielä vaihdettiin viimeiset ajatukset koulujen päättymisestä ja edessä olevasta kesälomasta.
Meille jaettiin vielä ryhmittäin eri tehtäviä perjantain päätösfoorumiin jaettavaksi - minun ja kahden muun open tehtävänä oli rakentaa asetelma liittyen viestintään ja siihen visualisuuteen mitä koimme kolmen päivän aikana.
Torstai tuntui usvaiselta ja kostealta joten mieluusti kokoonnuimme sisätiloihin ja pääsimme kokeilemaan "Open Space"- työskentelyä. "Vähäks´mää pääsin loistaan kun vaan jokunen meistä oli siihen tutustunu ja mää olin yks niistä" - kokemus kolmen viikon takaisilta virkistymispäivltä Hvittorpista!
Tiloja löytyi neljä, ja kun aikaa varattiin sekä ennen että jälkeen ruokailun saimme kasaan kahdeksan eri aihetta. Itse otin määrätietoiseti ja intohimoisesti siipieni alle "käytöskoulun" tai pikemminkin sen puutteen nykyajan koulumaailmassa. Yllättävän moni oli aiheesta kiinnostunut ja saimme aikaiseksi ihan mielenkiintoisia keskusteluja- paperille laitetut merkinnät ovat luettavissa jossain foorumissa kaikkienryhmien osalta, joten en tässä niihin enää puutu. Olen vain iloinen siitä, ettei kasvatusvastuu ihan vielä olekaan kuollut asia vaan niitä rajoja tarvitaan tulevaisuudessakin! Parempi ne on koulussa ja kotona asettaa kun ne työpaikalla tulevat sitten potkuina vastaan...
Kahvin jälkeen siirryimme sitten"punaiseen taloon" rannansuuntaan ja käsittelimme pareittain väittelyä draaman turvin ja sitäselviämistä, teimme "still"kuvia eri tilanteista ja leikimme rikkinäistä puhelinta. Ajatusta herätti se, että kun niitä still-asetelmia toisillemme esitimme, saivat katsojat puuttua tarinan jatkoon ja esittää tilanteiden omia korjausehdotuksiaan- mielenkiintoista ja hauskaa!
Iltapäivä huipentui elokuvafestivaaleihin johon olimme itse saaneet valita esitettävän elokuvan noin kymmenen ehdokkaan joukosta. Eniten pisteitä sai Bertoluccin "Sheltring sky" (1990) jonka muistan nähneeni mutten missä ja kenen kanssa, Elokuvastudio oltiin katettu ruokasalin taakse tummennetuin ikkunoin ja tarjolla tietty pop-cornia ja chipseja - pieni, mutta hauska tunnelmannostaja.
Elokuvan jälkeen päivällinen ja hieman mietintää koskien astelmaa- nyt meitä oli enää Alma ja minä luomassa tätä installaatiota mutta ideoita alkoi syntymään...
Tuulahdus menneiltä ajoilta sai ehkä mielikuvituksen laukkaamaan entistä kovempaa- mutta haukaa oli ja arjesta tuli todellakin irtaannuttua !
Perjantaina pääsimmekin sitten jo aamusta taidenäyttelyyn tutustumaan turvapaikanhakijoiden sarjakuvanäyttelyyn ja tekemään itse jatko-osia valitsemillemme teoksille. Itse en ole koskaan pitänyt sarjakuvien piirtämisestä, mutta tulipa siinäkin ideoita ja ennenkaikkea- asioita pohdittua monelta eri kantilta! Näki selvästi että eri toteutuksissa vain taivas oli rajana, joten myös runosuoni alkoi ryhmätöissämme kukkimaan kun haiku-mitalla kirjoitimme sanomaa sarjakuvan tekijöille - ne kun vielä esitettiin ryhmässä siten että yksi luki ja muut visualisoivat -nauraakin sai! Oma eläytyminen oli käsinkosketeltavaa ja vaikka porukkamme sitten lähtöpäivänä lounaaseen mennessä jo oli lähes puolittunut, saimme vielä nauttia toistemme uskomattomista esityksistä loppuhuipentumana.
Kesäiloa- luontoa- nautintoa- syömistä - oleskelua - koiralenkkiä- uimista- saunomista - ideointia- ajatuksia - tutustumista - avarakatseisuutta - uusi tuttavuuksia - ennakkoluulojen poistoa .... kaikkea tätä oli Päivölän kesäpäivät joihin takuulla haluan osallistua ensi vuonnakin js vain mahdollista!
Aina löytyy jotain uutta kun vaan uskaltaa pitää silmät ja korvat auki!
 |
| Alma asettelemassa viestintävälineitä ruokapöytään... |
 |
| Päivölän isäntä Mikael Mäkelä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti