Lupasin kääntää - tosin melko vapaasti- ruotsalaisen Hippson-lehden artikkelin Maria Gretzerin eräältä klinikalta. Yhteenvetona 12 eri huomioitavaa kohtaa (estehevosen) ratsastuksessa - I agree!
Kuvia kun yleensä laitan, ei muuta hyppykuvaa äkkiseltään mun albumista löytynyt kuin tuo - oisko Tuomarinkylässä Dora& mä - tamma jota en saanut Breedersiin asti, ei puuttuvasta hyppykyvystä -ponnua löytyi !- mutta puuttuvasta eteenpäinpyrkimyksestä kun piti joka esteen jälkeen kertoa että vielä jatketaan! -Harjulaiset ovat siihen kovin tyytyväisiä, se kai niitä oppilaita luotsaa ohjaajankokeista läpi ihan läpihuutojuttuna! ja hyvän varsan teki - Dimmyn. Joka taas muni Dion....
Artikel från Hippson.se:
PERUSRATSASTA KUTEN MARIA GRETZER: Ratsastajan tehtävä on
saada hevonen kuuliaiseksi avuille.
A-valmentaja, olympialaisratsastaja Ruotsista Maria Gretzer
piti klinikan innostuneille katsojille Halmstadissa ratsastaen kahdella hevosella joiden selässä
ei ollut koskaan käynyt.
Tässä hänen neuvonsa:
1. 1. ÄLÄ VÄHEKSY KÄYNTITYÖSKENTELYÄ . Uuden hevosen
kanssa Maria aluksi mieluusti kävelee hieman pitempään testatakseen miten hyvin
se on avuilla- tekemällä pysähdyksiä, pieniä väistöjä, kääntyilee ja testaa
hevosen reaktionopeutta. Toinen hevosista, Lizette, oli tuntihevosen ominaisuudessa
hieman hitaampi eikä niin herkkä, mutta muuten kuuliainen avuille. On tärkeää
saada hevonen keskittymään alusta pitäen ratsastajaansa!
2.
Takajalat, takajalat…Siirtymisissä- esim.
pysähdyksestä käyntiin -käynnistä raviin tai laukkaan Maria jopa hokee
itselleen ”takajalat” -on tärkeää saada liike lähtemään takaa. Tästä syystä hän
myös istui alas satulaan hidastuksissa, koska silloin saa tehokkaammin
takajalat alle. Myös laukannostoissa oltava tarkka-millainen on esteelle
lähestyminen joka alkaa huolimattomalla
laukannostolla.
3. 2 Päätä missä raiteet kulkevat – sellainen
”vähän-sinnepäin-tienvalinta” ei tuo tuloksia. Usein Maria ratsastaa uran
sisäpuolella jotta myös ulkopohje tulisi käyttöön. Kulmanläpiratsastus
huolellisesti, ja pienemmällä ”vaihteella” tahti säilyen. Vertailuna Maria
totesi suorien menevän kolmosvaihteella ja kulmat kakkosella.
4. 3.. AKTIIVINEN, mutta RENTO .Välillä Maria vaihtelee
pysähdysten kestoa – hitaampitempoinen siirtyminen ja rauhallinen pysähdys saa
hevosta rennommaksi kun taas nopeampitempoiset tapahtumat sopivat ”laiskemmalle”
hevoselle. Tärkeä huomautus on tässäkin, että jos hevonen aluksi liikkuu pää
ylhäällä, ei sitä millään sahauksella tai muullakaan ”käsityöllä” pidä yrittää
alas- hevosen vastatessa ratsastajan apuihin se rentoutuu ja pää putoaa. Myös
ratsastajan omalla rauhallisella hengityksellä on tässä osansa.
5. 4. TUNTUMA MOOTTORIIN OHJAN KAUTTA . Gretzer haluaa
tuntuman suuhun ohjien kautta , mutta kevyenä. Hän vertaa tätä sähköjohtoon
joka kulkee hevosen molemmista moottoreista -takajaloista- selän ja niskan
kautta ratsastajan käteen. Koska tunnet takajakojen liikkeen tämän johdon
kautta, se ei vaan voi roikkua löysänä ja kontrolloimatta! Ohijlla
myötääminen seuraa toki läpimennyttä
pidätettä ja hyvää työtä, mutta se ei saa olla mitään päämäärätöntä
löysistelyä. Kun moottori toimii hyvin, voi antaa vähän lisää, kunhan huolehtii
ettei hevonen jää ”tyhjänä” kuolaimen taakse – sellaisessa tilanteessa on
pirullista lähestyä esteelle! -Kun tehdään loppuverryttelyä, saa hevonen toki
venyttää ja ohjastuntuma löystyä palkkioksi hyvin tehdystä työstä!
6. 5. KÄÄNTÄMINEN ONNISTUU - POHKEILLA! Maria
demonstroi yhdellä kädellä ratsastamalla että hevosen pitää myös kääntyä pelkin
pohjeavuin. Terveellinen testi kenelle tahansa ratsastajalle tehdä kiemurauria
ohjiin koskematta! Hän haluaa myös että hevoset liikkuvat suoraan (edellyttää
suoraa istuntaa ja tasaista pohjetta!) kunnes ratsastaja tietoisesti kääntää. Katseella
on tässä suuri merkitys! ”Minne katsot, sinne päädyt” Joten harjaan tai
alaskatsominen ei ole oikein suositeltavaa!
7. 6. HERKKYYTTÄ KÄTEEN JA POHKEESEEN! Maria
demonstroi kehonkielellään miten rumalta hidastukset sattavat näyttää jos/kun
ratsastaja vain ”vetää” ohjista ja hevonen aukoo suutaan. -En oskaan vedä
ohjista, pieni liikkuva ohjasote riittää; meidän täytyy olla hienovaraisempia
apujemme kanssa. Sama pätee pohjeapuihin: Et vain voi puristaa kabnnuksia
hevosen kylkiin viideksi sekunniksi, vaan pohjetta on käytettävä lyhyesti ja
päättäväisesti. Tämän hän esitteli tekemällä siirtymisiä ja väistöjä
Lizettellä, joka koko ajan tuli kuuliaisemmaksi ja tarkkaavaisemmaksi.
8. 7. LAUKKAHYPPYYN KONTROLLIA Kaksi kavalettia noin
17 metrin välissä suoralla linjalla harjoitutti laukan pituutta- neljän ja
kuuden askeleen välillä. Hän on hyvin tarkka siitä että aina myötää kavalettia
ylitettäessä ja hevosen on myös vastattava eteen, joten kyseessä ei ole
pelkästään laukan lyhentäminen, vaan sen hallinta ylipäänsä.
9. 8. ETSI VIKA ENSIN ITSESTÄSI Jotain mikä oli hyvin
selkeää Maria ratsastuksessa, olivat kommentit asioista jotka eivät menneet
aivan ”putkeen” – ”Olinpa huolimaton, olisi pitänyt pohkeella huolehtia
tahdista paremmin” tai ”Unohdin katsoa esteeseen tarpeeksi”ja muuta vastaavaa
kuului hevosen selästä. Yleisökysymykseen, joka liittyi hevosen ongelmaan
sarjaesteellä, Maria heti kysyi 9.MIKSI ongelma on syntynyt? Onko kenties
ratsastajan vaikea lähestyä sarjoja optimaalisesti? Silloin asiaa on syytä
harjoitella , mutta koska ei joka päivä voi hypätä, ovat kavaletit hyvänä
apuna. Myös katseen harjoituttaminen uttaa- Maria itse pyrkii jo edellisellä
esteellä fokusoimaan seuraavalle, jolloin myös tahdin ylläpitäminen on
helpompaa!
110.
Nämä ”SPOOKY”-esteet. Näyttämisen jälkeen ensimmäisessä
lähestymisessä usein hieman lyhyempi ja kontrolloidumpi laukka , mutta selvästi
hevosta rohkaisten. Seuraavalla kerralla jo reippaammassa tempossa.
111.
OTA HARJASTA KIINNI! Itse lapsena ratsastaessaan
ratsastuskoulussa he eivät saaneet hypätä ilman että ottivat harjasta kiinni!
Siinä ollaan huolimattomia tänään, ja valitettavan usein hevosille aiheutetaan
kipeää suussa kun jäädän (yllättävässä) hypyssä jälkeen. Ja vaikka
varsinaisesti ratsastaja ei jäisikään jälkeen, voi hän tietämättään tasapainottaa
omaa istuntaa tukeutumalla ohjiin, mikä on väärin. Hevoset hyppäävät paljon
rennommin kun tietävät että suu saa olla rauhassa!
112.
TUHLAA KIITOSTA JA KEHUJA! Hevonen hukkaa itseluottamuksensa (kuten me
ihmisetkin!) jos vain haukutaan- kehu heti kun asioissa tapahtuu edistystä! _on
myös huomioitava ettei kehuja syyttä pidä antaa- joskus näkee ratsastajan
”rauhoittavan” hevosta sen kieltäessä esteelle- tämäkin on väärin!
Päättäväisyyttä tarvitaan ja johdonmukaisuutta – sillä ne tulokset saadaan!
vapaa
käännös Maria Gretzerin valmennustilaisuuden annista _ kirj. Anki Yngve
1.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti