SRL:n ratsastusfoorumi- tällä kertaa pettymys. Oppia sekin- ei kaikki aina mene putkeen...

Hiljattain tohtoriksi väitellyt sosiologi Outi Aarresola aloitti lupaavasti kertomalla tilastojen valossa ratsastajan urapolusta huippu-urheilijaksi. Kuivaa tekstiä, mutta toki antoi ajattelemisen aihetta; Miten kunkin urheilijan oma polku viimekädessä rakentuu kokemusten varaan, jossa myös on huomioitava niin sosiaaliset (ja ratsastuksessa taloudelliset erityisesti!!) resurssit, perhe, ystävät, valmentajat ja kanssakilpailijat joista myös vertaistukea. Puhumattakaan niistä odottamattomista elämäntapahtumista joita voi tupsahtaa kenelle vaan mistä tahansa ja toki, tapa ja ne henkiset resursssit joilla tilanteita sitten käsittelee. Omistautuminen ja panostaminen lajiin on tämän päivän juttu ,( tai pikemminkin sen puute nykyajan nuorissa). Aarresola heitti myös kysymyksenä miten moni yleisöstä on sitä mieltä että vanha kliseé 10.000 tunnin harjoittelusta yhä pitää paikkansa.  Valtaosa viittasi- nyt on kuitenkin taitolajista kyse. Sen verran teki mieli korjata ettei tarvitse puhua tunneista, vaan toistoista ylipäänsä. Kevyen ravinkin aloittelija oppii toistamalla harjoitusta ehkä juuri sen 10.000 kertaa ennenkuin homma ja rytmitaju toimii, mutta ei siihen kylläkään 10.000 tuntia mene! (Paitsi: Erään oppilaan kanssa muistan elävästi opettajaurani alkuajoilta miten lopuksi oli pakko luovuttaa- kaverin rytmitajuttomuus oli sitä luokkaa ettei edes tahdikkaan ravin omaava hevonen maastossakaan auttanut.... Kymmenennellä ja viimeiseksi jääneellä ratsatuskerralla oppilas myös kertaalleen keskeytti harjoituksen noustaakseen ratsailta oksentamaan. Oli ollut juhlimassa edellisen illan...)
Vihjeenä Aarresola kertoi että joulukuussa ilmestyisi Susanna Rahkosen kirjoittama kirja menestyskaavan reseptistä- voitaneen tässäkin suositella?!

Tärkeä huomio oli maininta lopuksi niistä urheiljoista, jotka antaumuksellisesta panostuksesta huolimatta eivät yllä huipulle asti - he ovat niitä hyviä urheiluihmisiä joita tarvitaan lajin eteenpäinviemiseksi!

Sitten päästiin kuulemaan huipputason ratsastajien kokemuksia valmennuksesta ja urheilijan tiestä ylipäänsä- olympialaisita itsensä löytänyt Elmo Jankari kertoi kokonaisvaltaisesta keskittymisestä urheiluun, kuten myös paraolympialaisiin jo kolmatta kertaa osallistunut Katja Karjalainen. Komeetan tavoin otsikoihin tänä vuonna noussut Emma Tallberg kiittää menestyksestään Sveitsinoloaikaansa ja Fuchsien ja Juulin valmennusten seuraamista ja systeemiin mukaan pääsemisestä, ja 5;ksi valjakkoajon MM:ssä sijoittunut Jouni Heikinheimo antaa tiimilleen täydet pisteet etenkin mitä tulee sitoutumiseen. - Jounin El Carillo - hevonen on muuten jo kaksikymppinen ja oman Grixieni entisiä kilpakumppaneita esteradoilta ennen alanvaihtoa!
Kouluratsastaja Terhi Stegars "joutuu" pakolliselle tauolle perheenlisäyksen vuoksi, mutta aikoo jatkaa systemaattisesti vielä keskenjäänyttä uraansa- varapaikka Lontoon olympialaisissa ei vielä riitä kunnianhimon tyydyttämiseen! Kaksikymmentä vuotta on jo ulkomailla vierähtänyt valmentautumisen/työnteon  merkeissä ja suurin uhrautuminen on ehkä ollut se Suomeen aikanaan jäänyt ystäväpiiri ja sukulaiset.

Kuvassa paneelikeskustelussa Katja , Jouni, Elmo, Emma ja Terhi.

Ruokatauon jälkeen oli mahdollisuus valita mieluisin alan jatkoseminaari- itseäni olisi toki kiinnostanut taannoisen aivovamman aiheuttaneen onnettomuuden takia kuunnella ratsastajan terveydesta ja hyvinvoinnista, missä oli ollut puhetta nimenomaan aivovammoista, mutta kaikkea ei saa- Ratsujalostusliiton seminaari kokosi paneelikeskustelua ratsastajien ja kasvattajien yhteistyöstä - jälleen kerran. Nytkään ei mitään uusia ideoita ollut tarjolla- Antti Linna SRL:n puolesta valitteli kasvatuksen kalleutta, mutta mainitsi myös ettei ne "halvat ulkomaantuonnit" aina juridisesti katsottuina ole niitä ihanneharrastehevosia,  Mikko Forsten haukkui suomalaiset hevostenkouluttajat tumpeloiksi ja Stella Hagelstam totesi kouluttamisen olevan erittäin vaarallista. Tämä ehkä hieman kärjistettynä, enkä itse voinut olla mainitsematta että ainakin oma kasvatukseni on ollut, ellei nyt niin kannattavaa, niin ainakaan ei tappiollista. Toki kaikki on tehty itse eikä työlle ole laskettu tuntihintaa, mutta ihan kivoja kisahevosia on minulta lähtenyt, toki ei MM-tasolle asti (vielä :) ainakaan  )

No, keskustelu jatkui ilman sen ihmeempiä ehdotuksia- tätä nuorten hevosten hintaa/kouluttamattomuutta on maassamme puitu jo yli kaksikymmentä vuotta- ja ainoa konkreettisempi ehdotus oli Stella Hagelstamin ajatus siitä, että keväällää, ajoissa ennen kisakauden alkua, järjestettäisiin tilaisuus jossa kasvattajat ja kouluttajat/kilpailijat saisivat tavata ja luoda kontakteja videoiden ja valokuvien avulla ja ehkä löytää jonkun muodon yhteistyökonsepteja. Parempi sekin kun ei mitään. RJL jatkoi sitten syyskokouksella- siinäkään ei mitään uutta kun Hockus lupasi jatkaa - ensi vuonna lie hänen 23:s puheenjohtajana. -Ohjelma jatkui lajijaostojen kokoontumisilla, ja koska en taas osanut päättää olenko este- vai kouluratsastaja, seurasin molempia. Toisesssa kyseenalaistettiin kaikkia ehdotuksia ja toisessa oltiin hiljaa. Tuli kertakaikkisen kyllästynyt olo - tällaistako olen seurannut ja ollut mukana elämäni suurimman osan? Ihmisten tarvetta saada itsensä esille keinolla millä hyvänsä , tai, hiljaa hyväksyä kaikki mitä ehdotetaan ja sitten puhua selän takana? En osaa sanoa, onko omalla kohdallani kyseessä lajiin kyllästyminen vai vanhenemiseen liittyvä kyynisyys, mutta aloin jo viiden aikoihin katsella juna-aikatauluja vaikka tilaisuus oli merkitty jatkuvaksi klo 19 saakka... Onnekseni eräs jo lapsuudesta tuttu, sittemmin kurssikaverikin ja tallinpitäjä, lupasi ohiajaessaan heittää minut Mäntsälään joten poistuimme yhteisymmärryksessä jo ennen klo 18. En siis ollutkaan vallan ainoa seminaarin antiin pettynyt. Josus näinkin - mietin mitä tästä vielä oppisi?  Nuorissa olkoon toivomme - oli he sitten opiskelijoita tai ratsastajia !
PS! Luin äsken vuoden takaisen jutun samasta tilaisuudesta (päivätty 29.11. 2015) ja fiilikset ovat olleet ihan erilaiset!  Kannattaa lukea ja verrata!

Saako masentua kun kelit mättää ja nukuttaa?

Kuvassa yllättäen pirteä hevonen ja masentuneen oloinen koira - kuka nyt ei masentuisi kun mamma komentaa pysähtymään ja vielä istumaankin kesken lenkin?
Lyhyesti viisu kaunis- Grixie sairastui pari viikkoa sitten ensin lievään ähkyyn ja sitä kautta rajuun suolistotulehdukseen eikä kuollakupsahtaminenkaan ollut kaukana- veriarvojen mukaan sen ei olisi pitänyt pystyssä edes pysyä mutta niin vaan tuo rautainen mamma hoiti itsensä ja varsansa ja saatuaan nesteytystä päätti tokeentua kokonaan! Lapsukainen onneksi jo siinä iässä että saatiin viikossa vierotettua - onneksi pihatossa on se "kummitäti" eli 2-vuotias joka rakastaa lastenhoitoa!
Ehkä raadollisinta koko asiassa oli se, että jos tamman olisi laittanut pois eläinlääkärin todistuksen perusteella heti, olisi siitä saanut korvauksen. Nyt tuloksena vain iso lääkärilasku, mutta onneksi myös tervehtymäänpäin oleva  hevonen. Sunnuntaina muutettiin taas Sääksjärvelle,ja kun oikein mättää, mättää kaikki. En ollut itse mukana lastaamassa kun vahdin varsan edesottamuksia hetkisen, enkä ollut muistanut kertoa tamman laitakauhusta. No, asia tuli selvästi ilmi kun oli ajettu 200 metriä, tamma nurin ja uuteen koppiin vaurioita - hevoselle ei kuitenkaan käynyt mitään. AINA pitäisi kaikki muistaa kertoa - hyvä minä kun viestintää opetan ja itse törmään huonoon sellaiseen jatkuvasti ja omalta taholta!

 Kuvissa pikkumies "Gareth" -tässä jo hoitotäti Lillin (Kyrö Velvet Lily) silmien alla.

Viestinnästä markkinointiin - ei meidän suomalaisten vahvuusaluetta -todellakaan!
Oppilaille aiheesta puhuessani - ja markkinoinnin tärkeydestä etenkin - en mainitse että minulla on 1½ hevosta myymättä lähinnä omasta saamattomuudestani johtuen! Jotenkin olin kuvitellut että hyvä tuote myy itse itsensä, mutta hei, ellei tuotteen olemassaolostakaan kukaan

tiedä, miten kauppa silloin käy? Tuotteista ei löydy editoitua,musiikilla höystettyä  upeita videoita eikä niitä ole esitelty EBEF-näyttelyssä ja vuodenaikaa ajatellen - ei suomalainen hevosenvarsa todellakaan ole parhaimmillaan marraskuisessa harmaassa sadekelissä!
Markkinoinnista hevosmaailmassa voisimme todella ottaa oppia saksalaisilta ja hollantilaisilta joilla on hyvinjärjestetyt myyntitilaisuudet ja huutokaupat vuosittain. Hinnat kohoavat laatuvarsojen kohdalla taivaisiin keskihinnankin ollessa liki 10.000 euron - kipailu on kovaa ja minä ihmettelen usein, mitä kasvattajlle jää jos varsasta ei saakaan kuin 5-6 tuhatta ja valmisteluihin helposti on mennyt jo muutama tuhat kuvineen ja viimeistelyineen itse tapahtumaan kuljettamisesta ja osallistumisesta puhumattakaan! Etäisyydet nyt ovat sielläpäin lyhyemmät ja keliolot talvellakin inhimilliset, mutta silti! Kovaa on kaupankäynti ja markkinointi!

GAWAIN I s. 8.5.2016  i. Stenograpg e. Grixie 

Mainosmielessä laitettu siis tämäkin kuva tähän - kimppavarsasta myyty puolet eli osaomistajia on jo viisi, itselleni jätän mieluusti yhden osuuden joten neljä osuutta (á 1400€) vielä tarjolla!
Kaveri on jo tulotilinsä avannut saadessaan Savijärven näyttelyssä lokakuussa 38 pistettä joka oikeuttaa hyvään II-palkintoon ja 170 euron valtionavustukseen!
Tässä siis osuuteni markkinoinnista tänään, olkaa hyvät!
Ravipuolella näitä "hevoskimppoja" on paljon ja osakkaitakin saattaa olla viitisenkymmentä ellei enemmän, jolloin kustannukset toki pekkaa-päälle ovat pienet. ratsupuolella juttu on uusi eikä niitä suuria voittoja ole luvasssa (ennenkuin) poika kilpailee kansainvälisellä tasolla, mutta sinne toki on tavoitteena päästä!

Sitten opettamiseen ja oppilaisiin - minulle on syksyn mittaan kerääntynyt laajaakin laajempi valikoimia erilaisia käytäntöjä, erilaisia kokemuksia oppilaista,eri opetusmenetelmiä, olen päivittänyt uutta OPS:ia kohdallani ja seurannut kolleegojen päivityksiä..Liitän tähän joitakin kiinnostavia linkkejä ja juttuja, kommentteja sillä nyt jos koskaan on opetusmaailma tuulessa- kysynkin, miten pitkälle uusi OPS johtuu tavoitelluista säästöistä jotka vaan on naamioitu uuteen muotoon? Jos kysymme asiantuntijoilta, ei niitä tuloksia pelkällä digitaalisilla ratkaisuilla saavuteta! Ihminen siellä opettaa ja on oppilaiden kouluelämässä läsnä jotta oppimista tapahtuisi, ei pelkät koneet!!!

http://yle.fi/uutiset/3-8426258

http://www.talouselama.fi/uutiset/komissio-huomautti-suomen-koulutusleikkauksista-6597265

http://yle.fi/uutiset/3-8446712

Opettajuus on hukassa kaiken integroitumisen keskellä ja pahimmillaan tämä "itsenäinen tiedonahku" joita oppilailta nyt kysytään, johtaa siihen ettei kukaan tee mitään.Vain ne kympin oppilaat jotka muutenkin ovat aktiivisia, osaavat itse tarvittavaa tietoa etsiä! Ihan tähän laiskaan opettajajohtoista opetusta kaipaavaan ryhmään myönnän kuuluvani itsekin - Hämeenlinnassa tuli usein turhautunut olo kun porukan vetäjät vain "käskivät tekemään" ja valvoivat vierestä. Välillä mietittiinkin mistä heille palkaa maksetaan? Nyt samaa miettivät peruskoulun ja toien asteen oppilaat omista opettajistaan...
Toki, integrointi ja muurien alasajo oppiaineiden väliltä tuottaa varmasti jotain hyvääkin sillä joskus ainesidonnaisuus on ollut lähes esteenä opitun soveltamiseen - ammattikoulussa on hyvä kysyä minkälaista englantia / ruotsia /äikkää/matikkaa tarvitaan milläkin alalla ja yhteistyötä on tehtävä!
Ensi viikolla tulossa toimintaviikko ja saan keskiviikon tunnit suunnitella uusiksi - eri työohjeiden filmatisointi käynee kännykänkäyttäjiltä vallan hulppeasti tuolloin!

Palaan lyhyesti viimekesäiseen Tanskanvierailuuni - nyt on Opettaja-lehessä juttuni julkaistu, tosin kovin lyhennettynä ja ilman kuvaa mutta parempi kuin ei mitään. Yhä miettiessäni Lökkefondenin toimintaa olen otettu -siellä oli niin "välittämisen meininki" ja jokainen otettiin huomioon yksilönä. Ja tärkeintä oli mielestäni rajojen asettelu - ne löytyivät heti, ei niitä tarvittu etsiä!
Tässä olisi meillä tavoittelemisen tarvetta - pelkästään yhteisten sääntöjen löytyminen ottaa välillä koville - joku opettaja ei välitä vaikka oppilaat istuvat luokassa takki ja pipo päällä, leikkivät kännykällään ja juovat piristysjuomia......tsiisus, sanon minä!
No, natsimaineessahan olen....

Ja tällä hetkellä vähän mase - liekö kelistä sitten? Työrupeama kestää jouluun asti, sitten ei tietoakaan muusta kuin hetkittäisistä sijaisuuksista ellei jotain ihmeellistä ilmaannu. Sitä ruotsia vastahakoisille amislaisille mieluiten opettaisin, onkohan se sitä kutsumusta?

- Tämäkin kuva pakko laittaa - tilhet tyhjensivät parissa päivässä pihamme pihlajan marjoista viime viikolla. Syömisien välissä istuivat laulamassa kuorossa koivussa. Humalassa lie olleet, niin kovaäänistä oli meteli, mitä lie käyneitä marjoja  ;)

Ryhdikäs & rento -ääni kulkee!

Myönnän - minulla oli liki kahdenkymmenen vuoden takaa jos jonkinlaista ennakkokäsitystä siitä, mitä äänenhuolto on. Muistelin jotain Ypäjällä opeseminaarin yhteydessä järjestettyä puhe- ja äänenkäyttöharjoitusta jossa aktivoitiin palleaa nelinkontin lattialla haukkumalla....
Oma ääni on yllättävän hyvin riittänyt ja kestänyt kaikki nämä vuodet, mutta nyt flunssaisena epäilin kannattaako minun mihinkään harjoituksiin osallistua ja tuntejakin pitäisi siirrellä tai perua ja jotainhan tuo vielä maksaakin ja ja ja...Tekosyitä! Oppilaan peruessa torstaisen tuntinsa otin sitten yhteyttä Päivi Koskeen joka on Keski-Uudenmaan kieltenopettajien hallituksessa ja sain kyydinkin Riihimäelle jossa kokoonnuimme ääniharjoitusten tiimoilta, vetäjänä Katri-Liis Vainio; äänivalmentaja ja VoicePilateksen kehittäjä, Helsingin YO:n tutkija.
Meidän osallistujien onneksi ryhmämme käsitti ainoastaan kahdeksan innostunutta kieltenopettajaa joten henkilökohtainen palaute kolmen tunnin urakoinnin jälkeen oli taattu!
Katri-Liis aloitti täysin "luentomaisesti" kertomalla ryhdin ja kropan vaikutuksesta äänenkäyttöön - juu, tiedettiin, mutta myös siitä miten paljon ääni vaikuttaa kuulijoihin ja mitä kaikkea kehonkieli saakaan aikaan! Ylikorostunut ryhti lisäksi heikentää äänen tasoa ja aiheuttaa pingotusta ja tiukkuutta äänessä mikä kaiken lisäksi rasittaa puhujaa. Joten, ensimmäinen ohje kun puhut: Puhumisen ptää tapahtua ryhdikkäästi mutta rennosti - tärkeä alue rentouttaa on ylävartalon seutu sekä suun ja nielun alue mitä kautta ääni tulee ulos!
Jalkojen on oltava vahvat - huomasin itse ensimmäistä kertaa mitä hyötyä on joogasta ollut, kun osasin tukea jalkani napakasti lattiaan seistessäni ryhdikkäänä ja muu kroppa rentona!

Minkälaisella äänellä on vaikutusta - kovuus-syvyys-resonanssi- sävy-voimakkuus- taajuuserot - kaikkea tätä havainnollistettiin ja keskusteltiin yleisellä tasolla siitä, mitä opettajan ääneltä vaaditaan. Porukastamme ainoastaan Kari edusti miesääntä, mutta teki sen hyvin ja harjoitusten jälkeen Katri-Liisin korjattua tiettyjä ryhtiin ja rentouteen liittyviä asioita Karin seistessä, saatiin ääneen ja ryhtiin  niin paljon uutta ulottuvuutta että naisporukkamme vallan hiljeni!
Kehomme koostuu s- muotoisesta selkärangasta, johon voimme kuvitella pallomaiset jatkeet (tämän ymmärtää hyvin kun ajattelee volttikahdeksikon ratsastamista tai S-kiemuroita ratsastuskentällä...) ja kun pääsimme harjoituksiin käsiksi, Katri painotti ensin jalkojen asentoa ja voimaa.

Omat notkopolveni toimivat yllättävän hyvin tässä harjoituksessa, ja totesin että kengillä on vaikutus- pienetkin korot suoristivat jalkani ja helpottivat painopisteen löytymistä ja vahvaa seisomista!
Seuraavaksi siirryttiin lantioon ja etsittiin jo joogasta tuttua häntäluuta kiertymään eteenpäin ja vartalon alle jolloin saatiin alaselkää venymään riittävästi. Tietyt äänenmuodostamiseen ja ennenkaikkea resonanssiin liittyvät rintalihakset kiinnittyvät alaselkään, ja uskomatonta, harjoituksen edetessä tunsin ne!
Lavat ovat hassut - niillähän on vain lihaskiinnitys vartaloon ja harjoittelimme pareittain mikä on alkuperäinen syy olkapäiden jännitykseen- lapojen alla olevat suorat selkälihakset pitää saada rentoina venymään niin ne avaavat tilaa myös lavoille ja olkapäille. Hieman outoa  mutta todeksi havaittua!

Karin selkää suoristamassa...

Sannan leuka Katrin käsittelyssä- pois jännitys!

Päivin niskaa pehmeästi suoremmaksi!

Kaikkien meidän kahdeksan kropat käytiin läpi, suoristettiin tarvittavissa kohdissa ja etsittiin selän S-asentoa- jotkut jo ihmettelivät uutta etunoja- tai takanoja-asentoa- mutta vasta kun saatiin keuhkoille tilaa ja kaikupohja toimimaan päästiin tekemään ääniharjoituksia. "Kielletty" alue äänenmuodostamiselle olikin sitten kaula-leuka jota oli rentoutettu suoristamisen yhteydessä, ja nyt testattiin miten vokaalit lähtee palleasta ja selästä - ensin AAAA ja sitten hieman vaikeampi EEE  ja III.

Kristiina hakemassa puheasentoa

Muutamia tosipositiivisia ääniuudistuksia kuulimme, en olisi uskonut että niin vähällä ja pienillä muutoksilla näin nopeasti saataisiin tulosta! Syvyyttää ääneen tuli selvästi selänkäytön myötä, ja Katri laittoi "kaikki osaset paikoilleen" jotta puheasento olisi mahdollisimman optimaalinen . Kyse on melko henkilökohtaisista rakenteeseen liittyvistä asioista- itselläni on kuulemma pitkät ja vahvat jalat (olisikohan ratsastuksella mitään tekemistä asian kanssa ;) ?) mutta kireyttä (-vihaisuutta; sanoo oppilaat!) ääneen aiheuttaa kaulan ja leuan alueen jännitys.
Kotiläksyksi saimme ohjeen miettiä asentoamme - kaikkeahan ei onneksi tarvitse korjata kerralla- mutta jaloista alkaen ryhtiä ja liikkuvuutta lisää! Pelkästään pieni ylävartalon liikehdintä ennen puhumista auttaa! Siis tyyliin "heilauta käsi puolelta toiselle vartaloa kääntäen" - ei kuulosta liian vaikealta, eihän?
Kun vihdoinkin pääsimme harjoittelemaan kokonaisia sanoja "MOI" - saatiin mitä erilaisempia äänensävyjä ja -korkeuksia ja -värejä aikaiseksi - aika seksikkäitäkin moikkaamisia kuultiin, mutta sovittiin että niitä ei ehkä käytettäisi oppilaiden kuullen....
Kasvojen yläosan rentouttaminen on myös tärkeää- mahdollisimman luontevaa hymyä harjoiteltiin ja itselleni oli hyvänä vihjeenä haukotteleminen suu kiinni - sen ainakin osaan jo! Kokonaisuutena ilta oli hyvin onnistunut - kiitos myös ihanan tarjoilun - Sannan voileipäkakku oli nam-nam- ja mukavien ihmisten . Toiveita oli että jatkoa seuraisi joskus keväällä - siihen asti kukin harjoittelee kehonkäytön omia ongelmakohtia!
Ja tämäntyyppitsä koulutusta voin suositella lämpimästi kaikille äänityöläisille - tässä vielä Katri-Liisin yhteystiedot:

http://www.voicepilates.fi/

Löytyykö ryhtiä ja häntäluuta?

tässä halaillaan puita...-melkein! Rentoutta ja keuhkoille tilaa!

OPH- tällä kertaa hevosia eikä äidinkieltä! ja hei, talvi tuli -mun kesärenkaat on vissiin kitkat?

Ammatillisten tutkintojen uudistus - hevostalous. Kokoontuminen OPH:een kehityskeskusteluin. Faktaa ja sanahelinää; tuloksia myös toivottavasti!
OPH:n Anne Liimatainen alusti tilaisuutta kertomalla tutkintouudistuksesta, joka kattaa kaikki ammattitutkinnot ja ajatuksena selkeyttää ja yksinkertaistaa tutkintoja- niihin voidaan sitten liittää erikoisosaamista tarpeen ja taitojen mukaan. Uusia nimikkeitä, uusia systeemejä, mitä vanhaa - nojuu, hevosethan säilyvät :)
Hevostalouden perustutkinto käsittääkseni säilyy lähes sellaisenaan, mutta nyt keskusteltiin ammattitutkinnon ja erityisammattitutkinnon rooleista ja malleista muuttuvassa maailmassa.
Ensimmäinen hyvä alustus oli SRL:n Fred Sundvallin kun hän huomautti harrastajien ikärakenteen ja harrastusmuodon muuttuneen- nyt haetaan "elämyksiä", seuratoiminta sinänsä tai muu sitoutuminen ei kiinnosta, personal trainerille töitä, opettajan ulosannilla merkitystä....Ikäihmisiä, eläkkeelle jääviä "entisiä"ratsastajia mukana , yhteisöllisyys tärkeätä!
Kielo Kestinmäki myötäili Fredin alkua toteamalla mm että uusi jäsentalliryhmä jossa sosiaalipedagogista ja erityisryhmien ratsastustoimintaa, on kovassa kasvussa ja asiakaspalvelua osataan vaatia- myös opettajalta. Aiempina vuosina on suurin valitusrumba SRL:ään koskenut leirimajoituksen tai vaikka ruokailun tasoa, nyt halutaan jo opettajaltakin palvelua ja olosuhteiden pitää olla tip-top. Siinä haastetta!

Hippoksen Minna Mäenpää ja Suvi Louhelainen esittelivät tilastoin ja numeroin kasvatuksemme nykytilaa ja raviurheilun tähtihetkiä - tosiaasia on, ettei "normiravit" enää vedä yleisöä, vaan sama elämyshakuinen trendi mikä vallitsee ratsastuksessa, tuo raviväkeä kuninkuusajoihin ja kesäradoille- totoahan voi pelata vaikka oman kylän baarissa! Vuodenvaihteen muutokset vedonlyönnin järjestäjätahoa koskien ovat harmaana pilvenä alan yllä- ensi vuonna näkee, minne ollaan menossa! Kasvattajana olen tietenkin myös huolissani mahdollisista kasvattajarahojen vähenemisistä- jo tälle vuodelle tuli itselleni yllätyksenä ranking-tilastojen perusteella tehtyjen avustusten pieneneminen - sama 65.000 pitää tänä vuonna riittää useammalle hyvälle ratsulle kuin viime vuonna, joten summaa /hevonen pienennettiin. Sitä en ole huomannut kysyä, miksei määrärahoja voitu nostaa- en ole kuullut vastaavasta ravihevospuolella!
Kasvatuksessa suomenhevospuoli on eniten kärsinyt lamasta, taulukoista kävi ilmi varsoja syntyvän alle 1000 vuodessa! Ratsujen taulukot näyttävät yhä epäsuhtaa astutettujen tammojen / syntyneiden varsojen suhteen verrattuna ravureihin, ja onkin pelottavaa kuultavaa että ratsukasvattajista yhä useampi on vain yhden tamman varassa (kuten itsekin!) ja taustalla -harrastus. Tästä asiasta kysyinkin, mikä on Hippoksen vastaus harrastelijakasvattajille, -toivottavasti Minnan lupaama info sitten menee perille kaikille näille HT-nettiasiantuntijoille...
Ypäjän Päivi Laine vielä tiivisti mitä jo on saatu aikaiseksi koskien ammattiuudistuksia, ja tauon jälkeen porukka ryhmittyi keskustelemaan tutkintojen tavoitteista ja siitä, mistä mahdollisesti voitaisiin luopua ja mitä pitäisi saada lisää.

Ryhmäjaossa olin itse kiinnostunut niin ratsasuksenopettamisesta kuin hevoskasvatuksesta, mutta totesin kahdella pallilla istumisen hankalaksi ja kuuntelin /osallistuin lähinnä ratsastukseen. Muutamia ihan hyviä pointteja tuli esille- voin tähän koota subjektiivisesti hyväksi toteamani- omassa blogissani on minun melipiteelläni etusija :)   - Tässä pakko mainita uudet "I love me"-messut jotka ovat korvanneett vanhanaikaiset "Kauneus&terveys"-messut; Fredin mainitsemana nykyihmisen ajatusmaailma kiteytyy tässä aika hyvin...
Tietoa & taitoa voitaisiin myös hankkia käyttämällä hyväksi AMK - esim Mustialaa- tiettyjen moduulien koostumisessa - hevosten sielunelämä&käsittely, liiketoiminta, kustannuslaskelmat jne- ei hassumpi idea sinänsä. * Opettajalle toivottiin yleisesti niitä asiakaspalvelutaitoja lisää*pedagogisia taitoja peräänkuulutettiin myös*  sekä ihmisen että hevosen fysiologiaan ja terveyteen voisi panostaa enemmän * tiedottaminen, viestintä, markkinointi -ala kun ala, sitä me suomalaiset emme osaa!!!* lainsäädäntö osattava* kengitysseppien jatkokoulutus ja -nimitykset jäivät hieman auki- ravivalmentajat (koolla yksi mies muut naisia...) eivät katsoneet enää kengitystaitoa relevantiksi (ihmettelen kyllä!!) *kimppaomistajuutta ja uusia tapoja harrastaa raviurheilua kehitettävä - tässä kiitosponiravitoiminnalle! * kansainvälisiä kontakteja solmittava ja hyödynnettävä kaikilla aloilla, kielitaidon merkitys* tosin myös delegointitaidoilla kysyntää- kuka erikoistuu mihinkin ja miten tehdään yhteistyötä* Nykyratsastaja on se kaupunkilainen, joka ei hevosesta eläimenä tedä yhtään mitään - miltä näyttää ratsastuskoulutoiminta vaikkapa viiden vuoden kuluttua - sitä emme vielä tiedä tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa* enemmän privaattikeskustelujen puolella myös todettiin oppilasaineksen olevan hmmm ..melko vaatimatonta ja paikoin jopa halutonta - kaiken pitäisi tulla "minulle tässä ja heti" ilman minkäänlaista vaivannäköä. -Ja minä kun olen luullut olevani vanha jäänne kivikaudelta vaatimuksineni...*Kari Haimi mainitsi olevansa huolestunut kilparatsastuksen tilasta- aivan oikein ! Meillä on kolme olympialajia, mutta jos SRL kannattaa keppihevoskisoja muun kilpaurheilun ustannuksella- missä mennään?*

Meistä kutsutuista koottua porukkaa oli kiitettävästi - niin oppilaitosten edustajia kuin yrittäjiä, kengittäjiä  tai vallan "riviopettajia" joten laajalla skaalalla asioita puitiin ja muistiinlaitettiin.
Muutamia minulle uusia tuttavuuksia oli joukossa, mm eläinkouluttaja Tuire Kaimio, josta sain ihan hyvän kuvan. Minun täytyy myöntää että  (en ko hlöön ; on osoittanut toiminnallaan pätevyytensä!) näihin "hevoskuiskaajiin" suhtaudun hieman epäilevästi - hevosenkäsittely on taito, mikä pitkälti kehittyy kokemuksen perusteella, ei sitä voi opettaa! Pääperiaatteet hevosenkäsittelyssä toki, ja tietyt itsestäänselvyydet - asioita mitkä nykyajan ihmiseltä paljolti puuttuu! Mutta että saadaan asiakkailta "rahat pois" jotain narua ringissä pyörittämällä ja hevosille kehotuksia höpöttämällä - no way! Siitä on oikea hevosmiestaito kaukana!
Mutta tuo viestintä - siis puutteellinen sellainen - on asia missä olisi paljonkin parantamisen varaa - myös itselläni! Tosi noloa oli tänään kun erään ryhmän ryhmänohjaaja koulussa ei ollut viestistäni saanut selvää että hänen oletettiin OTO:na omille oppilailleen hoitavan tehtävänanto ja luokkaanpääsy minun tunnilla kun olin Helsingissä....oppilaat tiesivät, mutta viettivät mieluummin aikaa käytävillä kun hakivat oman ryhmänohjaajansa apuun kun luokan ovi oli lukossa! Vasta ruokailun jälkeen olivat kuulema  kysyneet ryhmänohjaajaltaan oliko tehtäviä annettu?! Pistetäänkö uuden, itseohjautuvan OPS:n piikkiin tämäkin??  ;)
Kaikkiaan ihan mielenkiintoinen päivä ja uusia tuulia- ei kaikki ihan konsensuksessa, mutta etiäpäin mentiin! Ja hei, uskomatonta tässä yto:jen koulumaailmassa oli kuulla että Harjuun on ollut varaa hankkia hepparobotti - tulee ensi keväänä. Sitä kutsuttaneen varainsiirroksi- kun opettajilta vähennetään tunteja, voi säästyneitä rahoja käyttää esimerkiksi näin! Uskallan myös ihmetellä ääneen uusia, upeita koulutiloja jonne hankitaan viimeisimmät design-huonekalut että oppilaat sitten istuvat/ löhöävät ergonometrisestioikein!
Yksi juttu pakko vielä kertoa. Sijaistin eilen taas kerran  ala-asteella, kuudesluokkalaisia. ihan ok. Paitsi : kaksi viimeistä tuntia käsitöitä. Tyynyn ompelua, virkkaamista, neulomista, kankaan mittaamista ja kaavojen tekoa paitoihin huhh. Sanon suoraan : Minun tuli äitiä ikävä. Hän on ompeluihmisiä, minä en. Hieman lohdutti se poika, jonka neule oli niin tiukka ettei puikot liikkuneet - tuli näes omat ompeleet mieleen - kunnes luvalla olin ne pari riviä kudottua purkanut ja piti laittaa niitä silmuja tikuille. Meinaan vähän kesti ennenkuin onnistui,,,Poika tosin villinsorttinen eikä juuri keskittynyt, tunsin syvää myötätuntoa ja kerroin omista kutomiskokemuksistani: Opettajan moittiessa liian tiukasti kudottua lapasta, kudoin piruuttani sen toisen niin löysäksi, että niissä oli parin numeron ero eikä niitä voinut käyttää...
Ompelukaavojen teossa  laitteilin nuppineuloja kun muistin äitinkin niin tehneen, ja sen verran isosti leikattiin ettei kangas ainakaan piloille mennyt. Aina oppii. Vanhakin.
Juu, ja vanha hesalainen oppi senkin Saartian Erjalta (Anjalankoski) että nykyään voi rautatieasemalta kävellä maan alta kuivana sateelta Forumiin ja linja-autoassalle . En meinaa tiennyt!!!!