kävin Alkossa. Näin oppilaita siinä Hesburgerin kohdalla. olenhan juoppo?

ensin linkki nopeaan mielihyvään...

http://www.talentia-lehti.fi/digitaalinen-nopea-mielihyva-ei-vahvista-oppimista/

ja sitten toteamus kuinka lapsilta (ja juopoilta) aina kuulee totuuden:
"ootsää juoppo kun käyt Alkos" - kysyi 8-luokan poikanen kun näki minut Alkon edessä. Ja näki pari muutakin kun laitoin punkkupullon ruokakassiin... Tiedän, että on opettajia jotka eivät vain tee alkoholiostoksia kotipitäjässään, mutta hei, minusta se on jo tekopyhyyttä!
 Joten vastasin : Toki olen juoppo, kaikki opettajathan ovat. Unohdin mainita, että hänenlaistensa oppilaiden opettaminen aiheuttaa viinantarpeen jo aikaisin aamulla.... ;)

Jotta nyt asia tulisi selväksi kaikille: kuukauden olen sitten ihan terveellisesti kun tänään, elokuun 31. pvnä  on tankattu niin homejuustoa & viiniä kuin suklaatakin . ja kuntokuuri kestää koko syyskuun, kunhan saan hankittua Vireuksen (kuntosali)  kuukausikortin .  Ja koiralenkit pitenee... ja ratsastus on hikistä...

tämä piti liittää jo eiliseen juttuun arvosteluun liittyen....

Mukavaa alkavaa syyskuuta kaikille!


toivoo:
"juoppo ope"

mietteitä, syksyntuloa ja uuttakin - nokka kohti syksyä!

Taustalla oleva punainen mökki on ollut monen oppilaan  leirikämppänä viikon ajan vuosina 1994-2012.
Edustalla oleva kukko jäi omalta kohdaltani viimeiseksi - kanahaukka sen pihalta vei ja loput kanat siirtyi sittemmin Paulalle Saarelle ja sieltä unholaan. Eräs aikakausi sekin - kanafarmarina taisin olla yli kolmekymmentä vuotta! Välillä ikävä.
No, tämän kuvan kera ajattelin pikemminkin AAPISKUKKOA ja koulujen käynnistymistä sekä uutta OPS:ia joka tuntuu vyöryvän etenkin ala-asteilla. Soveltamista, tulkitsemista, integrointia ja paperityötä teettää asia, joka monelle opettajalle jo on ollut itsestäänselvää vuosien ajan! Toki se hyvä puoli, että nämä asiat tulee nyt nimettyä ja aukaistua eri tavalla, mutta joku juuri erään lehden yleisöpalstalla valittikin ettei kohta tunnollisten opettajien illat ja yötkään enää tahdo riittää kaikkien kouluasioiden hoitamiseen!  Eikö tämä ole hieman ristiriidassa siihen, että oppilaille oli tarkoitus antaa lisää vastuuta omasta oppimisestaan kuten uusi OPS määrää?
Muutamia talven/kevään/ kesän aikana opittuja opetusmenetelmiä olen jo päässyt testaamaan yläastelaisille ja mukavalta tuntuu erilainen opetus! Nyt vasta alan sulattaa kaikkia oppeja ja pystyn niitä hyödyntämään - suurin haaste omalta kohdaltani on ehkä se kannustavan sävyn löytäminen silloin kun oppilailla ei ole lainkaan motivaatiota, mutta taitaa tuokin useimmiten onnistua! Se "OMA" luokka tai edes vakituinen työ tuntuisi nyt niin tarpeelliselta näiden oppien sulattamaisessa ja "testaamisessa" mutta saan toki olla tyytyväinen että töitä ylipäänsä löytty!
Järvenpään ratsastuksenopettaminen on mukavaa vaikka siinä koko perjantai-ilta sitten kuluukin enkä kauhukseni enää ehdi saunaan ja uimaan Katrinrantaan, mutta onneksi uimaan pääsee maanantaisinkin!

Sunnuntaina tuomaroin JRS:n omissa kisoissa ja kuvassa tulkitsen kirjoituskoukeroita Anskun papereista. Ajatuksena ennen seuraavia kisoja järjestää jonkinpituinen teorialuento/keskustelutilaisuus siitä, miten tuomari näkee ratsukon ja mihin on syytä kiinnittää huomiota rataa ratsastettaessa. Tuomarointi on niin mukavaa, ja sitä kautta olen ilmeisesti saanut varmuutta kaikenlaiseen numeroilla arvosteluun - en kertakaikkiaan ymmärrä, mikä iso häly näistä koulun numeroista taas on tehty- todistus- ja koenumerothan kertovat vain juuri SENHETKISEN tilanteen eikä missään tapauksessa ole mikään lopullinen tuomio jonkun taidoista! Myönnän että päättötodistuksella ja ylppärillä voi olla merkitysta haettaessa jatko-opintoihin, mutta nyt mölytään niistä kaikista ala- ja ylästeen joulu- ja kevät - ja jaksotodistuksistakin . miksi ihmeessä?
Toinen ihmetystä herättävä asia on kaikkien vaatimusten lieventäminen - ei enää kaunokirjoitusta, ei ulkoaoppimista, ei edes lukemista kotiin ettei lapset vaan traumatisoidu! Ammattikoulussa jo vuosi sitten ihmettelin kun opintoviikkoja muutettiin -pisteiksi, niin samantien poistettiin paljon tärkeätä, mutta työtä vaativaa asiaa ainakin viestinnän ja äidinkielen puolelta - mitään opinnäytettähän ei enää vaadita jolloin äikän osuus oikeasta kirjoitusasusta ja suomenkielen hallinnasta myös jäi pois! kieltenopintojen kohdalla tunnit ovat vähentyneet lähes puoleen, sisällön säilyessä kuitenkin lähes samana- oppilaat opiskelevat innokkaasti siis kotona, oletetaan! Pelkäänpä että tuloksia puidaan keväällä 2018 kun uuden OPS:n ensimmäisten amislaisten pitäisi valmistua ammatteihin!

Kari Uusikylältä ilmestyy välillä teräviä kannanottoja tähän opiskelun nykytilanteeseen, yritänpä tähän jonkun niistä linkittää!


Muuten on koulun alku taas niin mukavaa, tuo kesällä lomaileminen alkoi jo olla turhauttavaa!

-jatkan vielä illalla, tällä hetkellä lentopallo kutsuu - kerran jo kokeilin ja vielä osasin syöttää vaikka taukoa on ollut, tuota, ainakin 20 vuotta...
eläköön liikunta!
--ihan hyvin nuo nuoret pelaajat "mummonkin" joukkoonsa hyväksyivät taas, ja vähän alkaa pallosilmäkin löytymään! Mutta ihme ja kumma- nopeus ja koordinaatio ei ole samaa luokkaa kuin joskus 20-30 vuotta sitten !?
- tässä alla Kari Uusikylän mielipiteitä digiajasta, olkaa niin hyvät!


https://kariuusikyla.com/2016/08/24/aidinkieli-ja-nettihurmos/                                                                                                                                                                                                                                                   

Kauan sitten... nuori Fasu ja vielä nuorempi Dimmy . Ihanat eläimet!

Koulunalkamista, SM-kisaa,olympialaisia ja Breedersiä - ja loppukesän samettisia iltoja sateiden välissä!

Koulujen alkaessa kelit viilenevät ja sateet lisääntyvät - vai? Ainakin koko viime viikko oli masentavan sateinen ja kylmä ja sisätiloihin mentiin ihan mielellään!
Itsellenikin kutsu kävi, ainakin muutamaksi viikoksi peruskoulun kieltenopetusta ja hyvältä tuntui taas olla oppilaiden keskellä! Kun samoihin aikoihin aloittelin ratsastuksenopettajan perjantaihommia Järvenpäässä alkaa oma pää olla niin täynnä uusia nimiä että ilman lunttilappua mahdoton toimia! Mutta uusien oppilaiden myötä uusia ajatuksia, ideoita, sovelluksia vanhoista asioista, uutta oppia soveltamaan ja alitajunnasta niitä vanhojakin esille- ihanaa!!
En tiennyt että ratsastusopetus tavallisessa  ratsastuskoulussa voisi olla näin hauskaa - tauko on tehnyt tehtävänsä! Jokainen oppilas on uusi, kuten nämä hevostyökaveritkin, ja HAMK:n opit alkavat itämisen jälkeen kasvamaan - jopa uusi OPS yksilöllistämisine pureutuu syvemmälle alitajuntaan! Tai, pikemminkin, nyt osaan tietoisesti kaivaa asioita esille ja nimetä ne - alitajuntaisesti olen tätä yksilöllistämistä kaikessa opetuksessani jo vuosikaudet käyttänyt kuten myös eri opetusmenetelmiä.Nyt tiedän että havainnollistaessani vaikkapa ratsastuksessa etuosakäännöstä nelinkontin, käytän näköhavaintoon perustuvaa visuaalista menetelmää....ja kun tämä siis tapahtuu itsensä hieman naurunalaiseksi asettuvan opettajan toimesta ja esimerkkinä, muistijälki on taattu! Oppilaiden päästessä itse kokeilemaan ja saadessaan korjauskehotuksia / kehuja homma etenee taas pitkin askelin!
Uuden OPS:in itseohjautuvuutta ja oppilaan omaa vastuunantoa olen hieman uskaltanut kyseenalaistaa eikä kouluviikon alku ainakaan vielä ole tuonut muita aatteita.Sama pätee hevosiin - Jos ratsastaja vain istuu selkään ja toivoo että hevonen menisi ravia laukkaa ja hyppäisi esteitäkin, niin toiveeksi se jää! Ne fiksuimmat ja mukavuudenhaluisimmat eläimet eivät edes viitsi liikkua käelyä enempää ellei niitä käsketä. Kyse ei kuitenkaan ole väkivalloin käskemisestä, vaan tahdonvoimasta - jos ratsastus olisi voimalaji niin isot riskit miehethän olisivat niitä parhaita ratsastajia! Kuinka ollakaan, olympialaisissa kouluratsastusvoittaja oli hento Charlotte Dujardin isolla Valegrolla ja esteet voitti 58-vuotias useita kertoja loukkaantunut ja mm jatkuvasta selkäsärystä kärsivä britti Nick Skelton. Taidolla, ei voimalla!

Sen verran alkaneesta lukuvuodesta vielä, että kaikesta uudesta koulutuksestani huolimatta olen yhä melko VI....MAINEN ope ellei sääntöjä noudateta ja sovitusta pidetä kiinni! Paasaan uusille oppilaille mieluusti liikaa alussa niin kengistä,takeista, lippiksistä, istumajärjestyksestä  kuin karkinsyömisestäkin - kuri ja  järjestys se olla pitää! sitten kun homma alkaa toimia voidaan joistakin asioista hieman luistaa. Tiedän että osa opettajista viis veisaa mitä oppilaat tunnilla tekevät kunhan ovat hiljaa, mutta niin pitkälle minun vastuunjakaminen ei ulotu - ellei oppilas itse tajua ottaa kirjaa ja muita tarvikkeita esille ja ryhtyä töihin, minä autan. Siksihän opettaja on ?!

Näistä ajatuksista vielä pikaloikka takaisin hevosmaailmaan ja Ypäjän ratsastuskilpailuihin - yhteen putkeen ratkottiin niin nuorten hevosten mestaruuksia kuin kouluratsastuksen SM ;kin mennä viikonloppuna. Yleisökato ei johtunut säästä- keli pilvinen mutta lämmin.
Luokkia ripoteltu pitkin päivää niin este- kuin koulupuolellekin ja osa luokista oli perjantaina jouduttu siirtämään maneesiin märkien kenttien vuoksi. Olimme tutulla akkaporukalla liikkeellä emmekä ihan päässeet yhteisymmärrykseen siitä, miten Ypäjän kokoisessa paikassa, missä tapahtumia usealla eri kentällä yhtaikaa, pitäisi tuo info ja kuulutukset järjestää. Oma mielipiteeni on pystyttää keskeiselle paikalle alueen kattava ilmoitustaulu, johon päivittäin voi vaihtaa (magneetilla kiinnitettävät ?) kellonajat ja kilpailulajit paikkakohtaisesti jotta yleisnäkymä alueesta säilyisi.
Ja yksi todella korjaamista vaativa asia on 5- ja 6- vuotiaiden estehevosten kahden eri kisan yhdistämisestä syntynyt "sekametelisoppa"- tuskin tavallinen harrastaja edes tiesi mistä ylipäänsä oli kyse kun peräkkäisillä lähtövuoroilla startanneilla hevosilla saattoi olla eri kisa meneillään jossa virhepisteetkin laskettiin eri tavoin - oli ammattilaisellakin täysi työ pysyä tilanteen tasalla!

"Kalle" eli nyk "Päle" tyttöjensä kanssa Jäkessä 14.8. missä 2sija

Omaa mielenkiintoa kohdallani lisäsi toki kahden kasvatin kisasuoritukset Breedersissä, joka siis on avoin 6-vuotiaille Suomessa syntyneille & rekisteröidyille FWB-hevosille jotka maksaneet ennakkoilmoittautumismaksuja 1-vuotiaasta lähtien. Ilmoittautumismaksujen summasta kertyy vuosien varrella ihan mukava potti ja nyt oli voittajalle luvassa liki 5000€, josta kasvattajalle putoaa neljännes! Rahankiilto silmissähän tuollaista kisaa katsotaan  ;)
Oulusta asti matkannut Papaola lie ollut väsynyt tai vaan äitinsä huolimaton tytär koska melko huolellisesta ratsastuksesta huolimatta puomit kolisivat joka päivä useamman kerran. heitä en päässyyt haastattelemaan, mutta Galahadin omistajasisarukset Jasmin (ratsastaa) ja isosisko Jessica (kuljettaa ja hoitaa) olivat hevoseensa tyytyväisiä vaikka muutamia pudotuksia tulikin - luulenpa että Jessica oli ainut juniori kisassa!
Huomionarvoista on se, että osa nuorista hevosista oikeasti oli väsynyt sunnuntaina kolmantena kisapäivänä ja pudotteli esteitä sen takia, mutta Galahad vaan mennä porskutteli! Todella fiksua nuorten likkojen ajatella että tällaista kisaa varten pitää olla sitä peruskuntoa mitä saa esim maastossa laukkaamalla eikä missään maneesissa koukeroita pyörittämällä! Paljon, paljon on vielä työtä edessä että saamme nuorten hevostemme tason kansainvälisiin koitoksiin riittäväksi ja tämä vaati pitkäjänteistä työtä - onko sitä työhalua ja suunnitelmallisuutta ratsastajillamme riittävästi?

Palkintojenjako on aina ihana tilaisuus! Tässä paras 5v omistajineen ja kasvattajineen

Kouluratsastuksen SM-iin alunperin kymmenen osallistujaa, joista tänään näimme radoilla yhdeksän. Sikäli hienoa, että ohjelma on Grand Prix eli sama kuin olumpilaisissa, vaikka pisteet eivät toki olleet samaa luokkaa. Mutta se, että kärki on laajentunut ja tulokset olivat sunnuntain musiikkikurissä kaikki 60-70% välissä, on positiivinen asia! Siitä on hyvä jatkaa ja toivotaan että tsemppiä omaavia nuoriakin saadaan pysymään tässä pitkäjänteisyyttä vaativassa lajissa!

Ai niin, kaikki koulu-SM:iin osallistuneet ratsastajat olivat tällä kertaa naisia - uusi tutkimus väittääkin että hevostytöistä tulee vallan mainioita johtajia!
Mutta senhän me jo tiesimmekin, eikö vain??

Tulevalle viikolle on luvattu lämmintä - sateiden ja kolean jälkeen tervetullutta! Jo alkoi uimavesikin tuntua kylmältä viime viikolla!
Paljon asioita pitää syksyllä aloittaa- joogaan olen ilmoittautunut, ensiapukursikin olisi syytä uusia ja oma ratsastuskin on alkanut taas maistua - ehkä tuo kesä on tehnyt hyvää niin oppilaille kuin opettajillekin!!!
HYVÄÄ ALKAVAA LUKUVUOTTA ja tsemppiä uusien OPS:ien kanssa !

Sotilasvala - juhlallinen tilaisuus jota kaikki eivät kunnioita -minne menet Suomi?

Kuva Karjalan prikaatin Vekarajärven varuskunnan ohimarssista- yhteensä 1783 sotilasta vannoi puolustavansa maatamme yli 8000:lle lähiomaiselle / kutsutulle.
Itselleni jo kolmas vala Vekaralla- yhdestä tilaisuudesta Hyrylässä jouduin jäämään pois ennalta sovitun ulkomaanmatkan takia.
Sanon tässä heti, etten mikään "sotafriikki" ole, mutta pidän silti armeijan tavasta kasvattaa poikia miehiksi ja nykyään myös tyttöjä aikuisiksi naisiksi!  Ja käsittääkseni systeemit ovat kehittyneet - heillekin joille aseiden käyttö ja "sokea totteleminen" on vastahakoista, löytyy tärkeitä  tehtäviä ja oikeita koulutustapoja. Ja toivottavasti myös aseistakieltäytyjien koulutus monipuolistuu käsittelemään enemmän kriisinhallintatilanteita - koskaan ei voi tietää mitä tuleman pitää -onko se sitten luonnonkatastrofi tai ihmisten aiheuttama ongelma ( vrt Tsernobyl 30 vuotta sitten!) tai suuronnettomuus (J:kylän bussiturma parikymmentä vuotta sitten) tai peräti terrori-isku - vaikka parasta toivoo on myös pahimpaan osattava varautua!

Juhlavat puheet ja ja tällä kertaa valaa vannomassa pääpuhujan pöntössä pitkän uran SOTKUssa tehnyt Lyyli Vento,nostivat tunnelmaa, kuvia otettiin ja harmikseni en huomannut ottaa filmille äänen kera liki 2000 sotilaan tervehdystä kenraalille . (saattoi tuo virkanimike mennä väärin kun en ole niitä arvoja koskaan opetellut, Mannerheimin sotamarsalkkaa lukuunottamatta...) Keli kohtuullinen pilvinen muttei sadetta (vanhin poikani aloitti intin talvella ja muistan ne pakkaset jotka siihen helmkuiseen ajankohtaan sattuivat...) joten mikäs siinä rinteessä oli seistessä... paitsi:

MIKSI tulla tällaiseen juhlaan häiritsemään kun ei lainkaan näy kiinnostavan? Minkälaisen esimerkin  äiti lapsellen antaa jatkuvalla kännykän räpläämisellään? Välillä jotain huuteli tytölle kun sen kivenheittelyt ym toiminta alkoi olla jo liian häiritsevää ja jopa vaarallista ympärillä seisoville, mutta pian taas palasi kännykkänsä näytölle. Se, mitä kentällä tapahtui ei kiinnostanut lainkaan! Toiminta oli todella häiritsevää ja ympäriltä tulevat vihaiset katseetkaan eivät sitä lopettaneet kun tämän äidin oma katse oli koko ajan alaspäin... - mieluusti kuuntelin puhetta ja sotilasvalan vannominen oli todella juhlallinen tapahtuma!
Tätäkö kasvatusta saa tuleva "digisukupolvi" ?? Mielenkiintoista näitä lapsia sitten opettaa koulussa!!!
Huh.
Ohimarsseineen tilaisuutta kesti liki pari tuntia, ja sitten tutustuttiin alokkaiden omiin yksikköihin ja saatiin tuvassa tarkistaa mm oliko sängyt asiallisesti pedattu ja kaapissa vaatteet viikattuina... Myös sen kuluisan hernerokan syöminen kuuluu ohjelmaan - juuri niin hyvää kun muistin! Tuo lie syynä siihen etten kotona koskaan ole yrittänytkään hernesoppaa itse tehdä - kaupan purkkikeitto on riittänyt kotioloissa!

Kaikenmaailman sotakoneiden näyttely oli esillä ja SOTKussain käytiin kahvilla - lähes nostalginen olo taas kerran -kun muistelin omia SOTKU-aikoja 1977-78 kun olin ekassa työpaikassani Marjoniemen ratsastajilla jonka toimipaikkan oli Kouvolan silloinen varuskunta.Siihen aikaan vielä simputettiin - kerrankin kiroileva joukko-osasto talvella lumipuvuissa ryömi tallin nurkilla ja toisen kerran komppania ohitti tallitytöt marssilla laulaen "jänis istui maassa".
Se, mikä tilaisuudessa oli miinuksena oli poistuminen - poikia odottamaan jääneet vanhemmat ym sukulaiset ahtautuivat autoihinsa heti klo 16 jälkeen ja jonomuodostelmat olivat valtavat: tunti kesti meillä päästä alueelta ulos! Toki autokin oli ensin etsittävä- en tarkalleen muistanut mihin sen olin jättänyt ja oikein säälitti juoksuttaa ontuvaa ( rakko kantapäässsä ) sotilasta ympäri melko laajaa aluetta...
En muista aiemmilta vuosiltta tällaista jonotusta, mutta toisaalta, varuskuntien lakkauttaminen on lisänyt Vekarajärvelle tulijoiden määrää- mahtaisiko olla kantahenkilökunnalle liian rasittavaa jakaa tapahtuma esim kaksipäiväiseksi aselajien tms mukaan?

Liikenteenohjaus toimi tullen-mennen, mutta kesti! Vesihuoltokin toimi ja ruokailu siten porrastettu ettei jonoja syntynyt.

Tässä valmistaudutaan sotilasvalaa vannomaan naispastorin jo pidettyä puheensa prikaatinkenraali Jari Kallio antaa sotilaskotisisar Lyyli Ventolle viime käden ohjeet. taustalla siis murto-osa liki 2000-päisestä alokasjoukosta jotka näin ylennettiin sotilaiksi. Tämä tilaisuus ei siis kaikkia paikallolleita kiinnostanut - miksiköhän ylipäänsä olivat vaivautuneet paikalle?

"hevosella pääsee..."tai nykyään vaikka moottoripyörällä

Eri panssarivaunuja ja muita "vempaimia" oli esillä ja tutkittavissa! Aselaji selvinnee ensi viikon jälkeen; toivomuksia saa kuulema esittää. Miesten koulu on miesten koulu ja suosittelen lämpimästi tytöillekin - jos sen vuoden saa suoritettua on todistusta johtajantaidoistakin! Elämänkokemuksella varustettuna sieltä palataan ja elinikäinen oppiminen jatkuu! Omasta asenteesta se on kiinni miten pärjää - en kaikesta voi tykätä , mutta kunhan hoitaa sen mikä pitää niin hyvä tulee!

Jotta elämä ei menisi liian yksitoikkoiseksi, piti vielä illalla käydä pojan kummin kanssa sienimetsässä ja tein kyllä kaikkien aikojen ennätyksen- puolitoista ämpäriä sain kasaan kun vielä lauantaina uusittiin kierros! Se sienten putsaaminen, paistaminen ja pakastaminen olikin sitten ihan oma juttunsa...

Koulut alkavat ensi viikolla, itsellä hieman orpo olo - ei tietoakaan vakituisesta opettajanpaikasta; koulutuksesta huolimatta. Epävarmuudessa eletään - oppia sekin siis, ja toki ratsastustunteja ja -valmennuksia tulossa ja ihan uudella innolla -kyllä kesä niin hyvää tekee!!!

No niin, nyt virittäydytty lukuvuoden uusiin haasteisiin ja saatu uusia ideoita - taisi olla kolmas kerta kun osallistuin tähän äikänopeille tarkoitettuun seminaariin/koulutustilaisuuteen!
Viime vuonna olin Porvoossa kieltenopejen koulutuspäivillä kuuntelemassa Mark Andrewsía -englanniksi - joten nyt oli aika päivittää uusi OPS ja uudet tuulet opetuksessa myös suomeksi!
Paasitorni Hakaniemessä paikkana sopivan keskeinen - junalla pääsee-(kunhan ei nuku pommiin kuten itselläni kävi keskiviikkoaamuna -ehdin junaan ja sain kahvitkin viereisestä K-kaupasta junan ollessa myöhässä, mutta koira ei tainnut tykätä 5min aamulenkistä ja mun naama oli aika nukutun näköinen hiuksista puhumattakaan- taas saan syyttää uutta teknologiaa ja puhelinherätystä jota en ollut osanut asentaa ...)
Ihan kaikki jutut eivät olleet innostavia, oli sitä yleistä diipa-daapaakin jonkun verran, mutta parit jutut kolahti- lauantaina Tapio Toivanen puhui draaman käytöstä oppitunneilla (perusopetuksessa, mutta toki sovellettavissa amikseenkin!) ja sunnuntaina pitkään harkittuani jätin "äidinkielen opetus ammatillisessa koulutuksessa" kollegan kuunneltavaksi ja ihastuin filmintekoon Ismo Kiesiläisen johdolla!
Opettajaksi opiskelevien tyttöjen (lue: nuorten naisten) hauska satiiri uudesta OPS :sta sai yleisön hyvälle tuulelle ja jaksettiin joukolla kuunnella aamupäivällä S2-kielen opetuksesta, kielitietoisuudesta ja monilukutaidostakin .
Katriina Ripatti muistutti yleisöä siitä, että jokainen opettaja on äidinmkielen opettaja - omalla alallaan! kaiken pedagogiikan pitäisi olla myös kielitietoista ja ei ole sama, minkälaista suomea esim. ammattikoulun opettajat käyttävät!

Tiedonalan kielen rakentaminen vaatii oman prosessinsa ja yhteenvetona Ripatti totesi ettei nykyajan koulituksessa pelkkä digiloikka riitä mohinkään, vaan aineita integroitaessa on myös KIELIloikka tarpeen!


Katri Kuukka puhui S2- suomen opettamisesta ja siitä hämmentävästä tilanteesta kouluissamme. että oppilaiden suomenkielentaito on niin vaihteleva koti- koulu- ja jopa kaveritaustasta riippuen! muutamat esimerkit valaisivat tilannetta oppilaista, joiden kotikieli saattaa koulusuomea puutteellisempaa ja lisänä voi olla jokin kolmaskin kieli esim. edellisistä asuinpaikoista riippuen . Ei mikään helppo nakki! -En tuntenut aihetta ihan omakseni koska meillä ei Mäntsälässä maahanmuuttajia juuri ole, mutta inahan pitää kaikkeen varautua! Ja monikielisyys on itselleni niin tuttua äidnkieleni ruotsin kautta - siitä huolimatta "isänkieli" on  suomi ja ajoittain vahvempana .kuten nyt.
Mahtavan lounaan jälkeen oli ensimmäiset valinnat hoidettu - enhän minä enää muistanut mitä olin valinnut, joten ajattelin että"sinne mennään minne huolitaan" ja draama tuntui mielenkiintoiselta. omassa erkkapedakoulutuksessa olimme myös draamapedagogiikkaan tutustuneet joten täysin vierasta se ei ollut vaan pikemminkin kertausta- ja erittäin positiivista sellaista!

Toiminnallinen opetus eläköön- meidät jaettiin - tottakai- ryhmiin - ja sitten kuulimme "sadun" (Lapsuuden loppu -Kari Levola)Still-kuvia sadun tapahtumista saatiin esitettäviksi- aiheutti heti keskustelua ennestään tuntemattomien ryhmänjäsenten joukossa ja upeita näytöksiä!  Sitten eri ryhmien piti miettiä ja kehittää tilanteita sadun päähenkilön elinvuosien ajalta - kuten 3-vuotissynttärijuhlat, rippijuhlat ja ekasta koulupäivästä sekä siinä soveltaa suhteitaan lähipiiriin. Mielikuvitusta kerrakseen! Viimeisenä aiheeseen liittyvänä tehtävänä oli piirtää/ otsikoida eri tiedotusvälineiden kertomukset tapahtumasta -piti tosiaan pohtia miten esim 7-lehti värittää samaa tarinaa jonka joku Hesari vain mainitsee pikkupalstalla....kaikki ryhmän jäsenet pääivät/joutivat tekemään jotain eikä ketään nimetty "päähenkilöksi" -mahtavaa! Murrosikäiset kun ovat tietyllä tavalla hyvinkin konservatiivisia, voi heille tarjoilla draaman ihan rehellisesti ajtuksella ; " En tiedä onnistummeko, mutta voisimme kokeilla tällaista työtapaa?"
Toivanen on ollut mukana OPS-työryhmässä kehittämässä draamatyövälineitä kouluun ja häneltä on ilmestymässä (syyskuussa?) teos "Lentoon"
Tarinan lisäksi kokeiltiin myös uutta versiota tutusta Seitsemän veljeksen - "kivellä sonnien ympäröiminä"-kohtauksesta johon piti porukassa keksiä uusia ratkaisuja ja sitten vielä muiden kanssa keskustella ne läpi - mielenkiintoista! Ihan alkuun oli lämmitelty kolmen porukoissa joissa pari muodosti käsillään "katon" jonkan alle kolmas ryhmäjäsen piiloutui, ja sitten komennosta paikkoja vaihdettiin milloin mitenkin eri roolien nimikkeillä- hauskaa ja jäätä rikkovaa toilailua!
Summa-summarum tästä työtavasta lie:
1) henkilökohtainen oppiminen
2)esteettisten taitojen oppiminen
3)sosiaalinen oppiminen
4) sisällöllinen oppiminen
ja huomaa, kaikki tämä, -leikin varjolla!
Tutun ryhmän kanssa helppoa, jos tuntemattomampia on aloitettava hieman varoen ja "lämmittely"leikkejä käyttäen, jos vastustusta, voi esim pyytää kaikkia pitämään toisiaan kädestä esim minuutin verran ja sitten kysyä moniko sai allergiaa, haavoja tai muun tartunnan....
Kun käyttää draama kasvatuksessa ja työvälineenä on muistettava teatterin ja draaman selvä ero:
Näyttelijät tekevät teatteria yleisöä varten (toki, soveltavissa muodoissaan yleisökin osallistuu) mutta draanakasvatus tehdään osallistujia itseään varten!
Rooleissa on fiktion ja todellisuuden erottava selvästi toisistaan- hyvä käyttää "roolimerkkejä" kuten peruukkeja (hmmm varo täitä--..) huiveja, takkia, aurinkolaseja, lätsää tms
Draaman kautta opittu on *toiminnallista *kokemuksellista *elämyksellistä *esteettistä * vaikuttaa positiivisesti itsetuntoon * antaa iloa ja tunnekokonaisuuksia
kyseessä siis sosiokonstruktivistinen oppimiskäsitys  eikä siihen HUOM - tarvitse käyttää koko tuntia tyyliin : Nyt näytellään" vaan 10-15min voi riittää kun aihe on valmiiksi mietitty työtapoineen!

Lisää draamaa oli luvassa OPH:n iltaohjelman ja iltasyömisen myötä - Laulavat kahvinkeittäjät - joita itse ensin luulin dragqueeneiksi....-valloittivat olemuksellaan ja laulullaan - muutamia tuttuja kappaleita laulettiin siinä yhdessäkin! Mukava satsaus OPH:lta!

"käsiäkö ylös vai..." näyttää yleisö kysyvän, mutta liikkeellehän nuo saatiin!

Keskiviikkona puhuttiin sitten tietokirjallisuudesta, tekijänoikeuksista ja kiusottelusta sekä siitä, milloin kiusottelu aletaan luokitella kiusaamiseksi. Viimemainittu aihe todella mielenkiintoinen mutta kovin teoreettinen ja melko suppealla otannalla tehtyä tutkimusta. Aiheesta voisi saada lisätietoa, mutta laajemmalla pohjalla ja käytännön tasolla! Nyt oli kyseessä pintaraapaisu, jolla kuitenkin asioita yleistettiin. Aiheesta kertoi, prof Liisa Tainio jonka väitöskirjasta tutkimustulokset oli otettu.

Tunsin iltapäivällä huonoa omatuntoa kun en selvittänyt aihetta "äidinkielen opetus ammatillisessa koulutuksessa" vaan säntäsin "Kamerakynä"-luokkaan neljäntoista muun osallistujan kanssa. oli opettavaista ja peräti teknologiaa hyödyntävä kokemus- kaikillahan on nykyään kännykät joissa kamera, ja ellei, koululta löytynee ipad tai jopa kamera jokaiselle ryhmälle kun porukassa liikuttiin!
Se, mikä tässä erosi selvästi aiemmista elokuvantekoon liittyvistä kokemuksista, oli se "hetken "tallentaminen ja jälkipuinti luokassa oman ryhmän kanssa. Ei mitään editointeja, otsikkojen lataamisia, musiikin liittämistä tai juonen suunnittelua - tehtävä annettiin , aikarajat määrättiin ja eikun matkaan!

Ismo Kiesiläinen myönsi tilaisuutensa lopuksi jännittäneensä, koska kyse oli ollut hänen ensiesiintymisensä aiheesta.-Turhaa jännitystä hyvin meni ja uusia ajatuksia saatiin kotiin tai siis : kouluun viemisiksi !
Valkotaululla näkyvä teksti kamerankäytöstä antaa melko tyhjentävän vastauksen...



* Ryhmissä työskentelyä; kaksi-kolme henkeä riittää, aihetta käsitellessä on osattava suunnitella, miettiä kuvakulmia ja mahdollista äänenkäyttöä ja sitten vielä toteuttaa! Opettajan tehtävä on rajata aihe niin järkevästi ettei aikaa kulu kuin 15-20min toteuttamiseen ja jälkityö keskusteluineen tehdään luokassa- oppituntihan on 45minuuttia...
* Aihe ainekohtainen - esim äikänopet saivat miettiä miten koostaa 30sek video sijamuodoista...hauskaa ja kekseliäisyyttä vaadittiin ja aikarja oli toimiva- valmiita ja jälleen luokassa sovitun 15minuutin sisällä! Hieno puistossa kuvattu tekeleemme valitettavasti videoitiin vain yhdelle puhelimelle, joten kuvamateriaalia ei minulla ole kun olin siellä näyttelijäpuolella...
*Kameran käyttö pelkkänä työkaluna avasi aivan uusia näkökulmia- eihän tässä tosiaan muuta tehdä kun tallennetaan hetkiä joista voi keskustella!
16.8 avataan EDU.fi sivustolla "kaikki kuvaa" josta lisää tietoa ja ideoita - odotan innolla!
Vuorovaikutustilanteita syntyy luonnostaan*oikeaa ja väärää kuvaa ei ole *mielikuvitus rajana , myös tulkinnat vaihtelevat *kuva on rajattu hetki tapahtumasta tai tehtävästä

Videokuvaamisella ;  *tulkitaan tapahtumia *hahmotetaan ja havainnollistetaan *tuotetaan ja jaetaan tietoa *ilmaistaan itseä *vuorovaikutetaan * todennetaan oppimista * edistetään oppimista


Tästä löytyy myös sitä yhdessä tekemisen iloa!!
Videoida voi myös kotona  joskus läksyn visualisointi voi auttaa oppimaan

Keskiviikon päätti "runoiltapäivä"Vilja -Tuuli Huotarinen  ja Ilpo Tiihonen jotka keskustelivat runoudesta ja uudesta teoksesta jossa runoutta ruoditaan ja esitellään - myös heidän teoksian. Keskustelua johti Satu Grunthal.(kuva alla)

Päivän viimeismpänä ohjelmana käytiin paneelikeskustelua sananvapaudesta ja sen merkityksesta sekä eri tulkinnoista varsin nimekkään joukon turvin - tietokirjailija, KOtus fi edustaja, toimittaja, eivät lämmenneet MV-nettijulkaisulle vaan odottavat mahdollista rikossyytettä, mutta puhuivat muuten lehdistön vapauden puolesta ja painottivat myös nuorten kriittisen lukutaidon opettamista - äkillisen äänestyksen perusteella peräti 40% noin 200-päisestä osallistujafoorumista antaisi vain kouluarvosanan 6 koulunsa päättäville 9-luokan oppilaille medialukutaidon hallinnasta! (Itse kuuluin niiden 15% joukkoon jotka heltyisivät sinne 8 hujakoille, mutta 10 ei tarjonnut yksikään opettaja ja parittomia numeroita ei ollut tarjolla) Paljon on siis vielä tekemätöntä työtä opettajilla mitä tulee medialukutaitoon!!
Tiedon luotettaavuudesta keskusteltiin myös ja lähteistä sekä aiheesta denialismi- kasvava "epäuskon" ryhmittymä ihmisiä jotka kiistävät tutkitun tiedon merkityksen ja joilla väärien tutkimustulosten tulkinta on syynä mm lasten rokottamattomuuteen tai ravitsemusongelmiin.
Hauska yksityiskohta nostettiin myös esille netin maailmasta - "Enkelintieto ja yksisarviset" -osoitteessa www.valonpolku.com - herää siis kysymys MITÄ saa ja voi julkaista ja kenelle, mitä maksaa ja kuka maksaa, mitä uskoo ja kuka uskoo!?
Se todettiin yksimielisesti että SOME heijastuu tänä päivänä myös kiihkeästi journalismiin ja tapahtumat ikäänkuin vyöryvät lumipalloefektillä eteenpäin - huominen on jo ovella vaikka tämä päivä ei ole vielä mennyt!

Vihdoin nettiin hurahatneena olin -järjestäjän kehotuksesta - varustautunut ipadilla ja surffailin aina välillä kiinnostuksen hieman lopahdettua - vaikka missä uutissivuilla (ja facessa, tietty...) ja keskiviikkona ilmestyi Jouko Turkan kuolinsanoma näkyville. Illan uutisissa olikin jo oppilaittensa haastatteluja ja keskustelua miehestä, joka on tehnyt paljon Suomen Teatterikoulutuksen eteen  - niin hyvää kuin pahaakin. Virtasen Villeä ei haastateltu - muistan hänen peräti kirjoittaneen kirjan ("Menkää mielenhäiriöön tms") Turkan hieman hmmm kyseenalaisista, vaikka ilmeisen mieleenpainuvista opeista. Jotenkin tällaiselle seminaarille melko kunniakas päätös- sen muistaa.

Niin, vielä siitä surffailusta- se vaatii nyt minultakin itsekuria että pysyn läsnä jos on tylsää- olen oppilaille NIIN vihainen jos he touhuavat omiaan, ja olen myös jakanut ympäristöön "paheksuvia katseita" kun ihmiset ollessaan luennolla touhuavat omien kännyköiden tai tietsikoiden kanssa! Se on vietävän epäkohteiasta ellei muuta, niin luennoitsijalle! Ja vaikka kuinka puhutaan "monilukutaidosta" niin siihen termi ei yletä että kuunnellaan ja katsellaan ja mukamas keskitytään monelle eri taholle yhtaikaa. En edes minä tai muut naiset kykene siihen,miehistä nyt puhumattakaan! Nyt tuli todistettua, Amen.

Mummojen vohvelikestit ja vihdoinkin myös kuninkuusravit!

Turussa Metsämäellä ravattiin siis 29-31.7- viereinen kuva perjantaisista kunkkarilegendalähdöstä, jonka voitti 83-vuotias Lauri Malinen. Muistan hänet hyvin nuoruudestani- aina niin tyylikäs keltaisessa ajoasussaan!
Tämä lounasravien yhteydessä toteutettu lähtö "vanhoille parroille" jotka joskus pärjänneet kunkkareissa, toteutui nyt toisen kerran ja sai yleisön täysin puolelleen! Malisen ajokki H.V.Tuuri oli voittajasuosikki eikä pettänyt kannattajiaan vaikka kuski ajanut kilpaa viimeksi vuonna 2001 - hevosmies on aina hevosmies!
Järjestelyt tomivat perjntaina mukavasti- pääsimme parkkiin toimihenkilöalueelle  kuskimme Pian jäädessä vastaanottamaan VIP-vieraita hevosystäväinseuran nimissä ja minä toimitin tätiseurueeni ravintolaan jonne heillä oli kutsut-itse pääsin juoksutytön roolissa mukaan.Sen verran moitetta muuten onnistuneista raveista, että tädit eivät itse enää varsinaisina kuninkuuskisapäivinä lähteneet tilausbussikyydilläkään matkaan kun kuulivat että bussiparkit olivat kilometrien päässä! Kun jo itse alueella riittää käveltävää, on kohtuutonta että yli kahdeksankymppiset tädit vielä sinne joutuisivat helteessä ja ihmispaljoudessa kävelemään!

Kuvassa siis kesä-äitini ja, mitä ravureihin ja suomenhevoskasvatukseen tulee, myös oppiäitini Göta Karlstedt ja kuningatarkisoihinkin osallistuneen Sylvian omistaja Gunhild Hagman - molemmat 70-luvun naisohjastajia parhaasta päästä!
Kun ikää alkaa olla jo 83+ ei tuo helteessä ravaaminen kuitenkaan enää ihan helppoa ikäihmiselle ole, vaikka tahtoa on ja pää pelittää!

Torstaiset vohvelikestit olivat Götan emännöimät ja siellä emännän ja yhdeksän vieraan keski-ikä oli laskelmieni mukaan 82,9 vuotta! Ihana tilaisuus jossa sain toimia tarjoilijana ja vohvelinpaistajana. Juttu luisti, aina vanhoja muistoja myöten ihan tämän päivän kyläjuoruja myöten - minulle aika uskomaton kokemus ja todella positiivinen tapahtuma! Kylään mennään kun kutsutaan, oli syynä sitten vohvelit tai syntymäpäivät -ilo irti pitää saada! -otin heistä yhteiskuvankin vanhan tammen alla, mutten sitä tähän laita kun en ole lupaa kysynyt. Mutta tulostin jokaiselle oman kuvan ja lähetin muistoksi, kukka ohessa on kutsuihin lahjaksi tuotu.

Takaisin kunkkareihin - tässä 1609m ryhmälähdön kiihdytys.... Lauantaina siis jännitin radalla, mutta sunnuntain päätöksen seurasin telkkarista (siksikö kiire Hangosta pois?) ja vähän harmitti ettei Akaasia voittanut kunigatartitteliä vaikka tuli sunnuntain molemmilla matkoilla ykkösenä maaliin! Lauantaina taipui kolmanneksi ja yhteenlaskettu aika suosi Saaga S:ssä joks siis uusi kuningatartittelinsä. Myös kuninkaiden kisa oli yllätyksellinen suosikki Jokivarren Kunkun laukattua hylkäykseen asti 1600metrillä, tasaista tasaisempi Vitter nousi voittajaksi. Kisat olivat 85:net  ja säännöt käsittääkseni alusta alkaen samat: Kolmen matkan yhteenlaskettu aika on se joka ratkaisee voittajan! Nuorena nämä "kunkkarit" kuuluivat aina kesän ohjelmaan, mutta lastenkasvatuksen, ratsastuksen ja yritystoiminnan myötä ravit ovat jääneet vaikka itsekin olen joskus kilpaa ajanut. Montéta kokeilin myös muutaman startin, siihen aikaan kun se rantautui Suomeen, ja muistan miten ihmettelin kuskien pitkiä jalustimia ja yrityksiä mennä ravia keventäen kun itse olin esteistunnassa ja sijoituin kerran  toiseksi! Suurin huoli 30 vuotta sitten elokuisessa Vermossa lie ollut se, huomasiko kukaan minun olevan raskaana kun ajo-asu kiristi pahasti mahan päältä.... (Poika syntyi sitten 12.10.1986) Kuninkuusravit 1983 jäivät minulta myös kokematta, vaikka Turussa kunkkareiden aikaan  olinkin - esikoiseni syntyi tuolloin. Hauskoja muistoja kaikkiaan!  Nuoruus ja hulluus - tämäkin on hyvä muistaa kun moitimme oppilaita....
Sen verran vielä nykyisistä montélähdöistä, nyt kun tuo jockey-istunta on lyönyt läpi, se menee jo liiallisuuksiin - montélähdön volttaus näytti suorastaan vaaralliselta kun ratsastajat liian lyhyin jalustimin polvet suussa horjahtelivat miten sattuu eikä hevosten hallinnasta ollut tietoakaan! Laukkahevoset, jotka lähtevät kopeistaan suoralla, eivät heilu ja volttaile, siinä sen istunnan ymmärrän, mutta nytkin tarvittiin yhdelle hevoselle taluttaja ennenkuin lähtö hyväksyttiin - taisi olla vasta 6:lla kerralla!
Totalisaattoripeli - hups, onpas muuttunut! V67 saa pelata pienimmillään 5sentin rivipanoksella, joten systeemiähän me Götan kanssa olimme rakentaneet ja viisi taisi olla oikeinkin! Tämä 7 euron panoksella systeemissä jossa useita voittajia- - nuoria voi hyvin houkutella raveihin kun pelaamalla saadaan jännitys säilymään! Ja sitten sitä varmaa sijoituspeliä (kolmen parhaan joukkoon arvottu hevonen) pelatessa jää jopa voitolle kuten minä - vitosen panoksella satsattuna saattoi luukulta hakea 5,70 jos jokin suosikki pärjäsi...Toto on ihan hauskaa, mutta ainakin nuorille syytä sopia pelisäännöt- pienillä panoksilla ja yläraja mihin lopettaa! Itse taisin olla kuitenkin voitolla - ehkä parinkympin verran :)

vesipedot- Västanfjärd, Sundvik, foto Sussi

Lauantai-ilta vielä ystävien mökillä ja sunnuntaina suunta Hankoon - siihen Hangon-keksi kaupunkiin jossa aina paistaa aurinko..Paitsi viime sunnuntaina, jolloin aamuyöstä alkanut sade jatkui ja jatkui ja uhkasi peruuttaa kansalliset kisat joita toki jo oli kaksi päivää käyty mutta pääluokka oli sunnuntaina ja urheilukentän pohjalle tehty tilapäinen kisakenttä ei sateenkestävä. Tapasin tuttuja ja juttelin kasvattini omistaja/ratsastajien kanssa ja heidän päättäessä matkustaa kotiin eikä jäädä sadetta pitelemään, minäkin katsoin parhaaksi suunnata takaisin Mäntsälään. Kisat olivat kuitenkin jatkuneet klo 14, ja iloisena voittajana Evli Luikalla Marina Ehnrooth - menestys luo menestystä, ennestään jo peräti PM-kulta tytöllä taskussaan! Vanha kilpakumppanini Grixien nuoruuden ajoilta, Jalkasen Tomi sijoittui hienosti kolmanneksi, ja vähän tuli itselenikin niitä vanhoja kisafiiliksiä... Olen elämälle kiitollinen näistä kaikista hevosvuosista ja kilpailemisesta, vaikkei minulla koskaan ole ollut ns. valmista hevosta, vaan olen kaikki kisaratsuni itse kouluttanut, on se ollut mieluisaa ja pitkäjänteistä työtä! Ja hyvin palkitsevaa! Jokaisella ihmisellä pitäisi olla jokin asia johon suhtautua intohimoisesti ja antautuu täysillä - se on sitä
elämänkoulua!

Galahad ja omistaja/ratsastaja Jasmin Nylund- perjantailta rusetti, lauantaina oli ryntäillyt kolme estettä alas....

Surulliselta näytti Hangon kisakenttä sunnuntaina vielä aamupäivällä, mutta upeat talkoolaiset olivat saaneet sen kisakuntoon kello 14 mennessä! Seuran ponnistukset näihin kisoihin keskellä kaupunkia, joissa paljon yleisöäkin, ovat valtavat! Seuratoimintaa aivan parhaimmillaan!

 HANGÖ - HANKO

Kesän matkailut päättynevät tähän - seuraava raportti tulee Helsingistä ja äidinkielenopettajien kaksipäiväisestä foorumista joka taas mielenkiintoinen tapahtuma jossa paljon uutta mutta myös  jonkin verran tylsempiäkin  juttuja! Mutta tämänpäiväinen Ismo Kiesiläisen luento "kamerakynä" oli tosipaljon ideoita herättävä ja mielenkiintoinen- siitä huomenna lisää!

Taidematkat jatkuu...lisäksi kesäteatteria, uimista ja kuninkuusraveja -yhteisöllisyyttä kerrakseen!

Viikko sitten tuli ajeltua niin Mänttään kun Mäntyharjullekin ja parin päivän kotonaoloon kyllästyneenä sitten Kemiöön, sieltä Turkkuseen kuninkuusajoihin ja Hangön estekisojen kautta kotiin- kilometrejä siis kerrakseen, mutta tuollainen pienikin irtiotto normaaleista kotioloista vastaa jo pidempääkin lomaa!
"Vaihtelu virkistää" ja tässä olisi hyvä muistaa ettei se kallis ukomaanmatka luksushotelleieen mikään "must" voi olla- kotimaassa on rahattomanakin niin paljon näkemistä ja tekemistä!
Museokorttia voin lämpimästi suositella (vaikkei se esim.  kaikkiin taidenäyttelyhin käy) 59€ /vuosi ja tulee lähes "pakko" käydä mahdollisimman monessa paikassa että tuntee hyötyvänsä kortista...
Mäntän kuvataideviikot meneillään - nostan hattua entiselle kotikaupungille (1979-80) kun siellä oikeasti satsataan taiteen kautta turismiin ja siihen liittyviin sivuelinkeinoihin! Kuvassa kaupungin harjun päällä aluksi jonkinlaiseksi metsästysmajaksi rakennettu Vuorimaja, jossa hyvät valikoimat lähinnä saksalaisia viinejä ja hyvä ruoka palvelusta ja tunnelmasta puhumattakaan!

Näkymät Keurusselälle ja tehtaalle voisivat olla
vieläkin hienommat. mutta rinteessä oleva metsä on
luonnonsuojelualuetta ja siis hakuukiellossa. Tässä tapauksessa hieman kaksipiippuinen juttu...

 Serlachiuksen taidemuseo on vuosi sitten saanut lisäsiiven, jossa nyt vaihtuvia näyttelyitä, ja taideviikoilla oli "Pekilo"rakennuksessa hyvinkin laaja ja melko  mielenkiintoinen näyttely; entisen sellutehtaan tilat sopivat mainiosti eri kerroksineen näytteilleasettelua varten! Hissit olivat liikuntaesteisille myös käytössä, ja koko kaupunkia kiersi päivän aikana ilmainen bussi jolla pääsi liikkumaan eri alueille aikä tarvinnut pysäköinnistä huolehtia! Hieno idea jota myös kaupunkilaiset itse saivat käyttää! Vanhan ystävän kanssa liikkuminen ja tuttujen paikkojen näkeminen herätti suorastaan nostalgisia tunteita, mutta tämä on tärkeä asia: Ystävistä on pidettävä huolta! Vastavierailua Mäntsälään odotan, täytyy oikein miettiä mitä meidän kotipitäjässämme on esittelemisen arvoista! - Näitä "kotiseutujuttuja" olen jonkinverran myös käyttänyt kieltenopetuksessa- heittänyt oppilaille idean ulkomailta tulevasta vieraasta jota pitäisi kierrättää sellaisissa paikoissa ja sellaisella aikatululla että mieleen jää vain niitä ihania muistoja!

Näkymä entiselle pirtutehtaalle (tyhjillään, restaurointia odotellen) Pekilon katolta.

Mäntsän keskustaa, vas Serlachiuksen entinen toimisto  ( nyk.Gustaf-museo) ja taustalla kirkko

Moderni taide herättää aina mielipiteitä, kylmäksi se ei jätä Jotkut teokset ovat hyvinkin kekseliäästi suunniteltuja, Pekiloon oli käsittääkseni valitut taiteilijat tehneet teoksensa tilan tarpeisiin tätä näyttelyä varten!

http://www.mantankuvataideviikot.fi/index.php?k=100022

"Mikäs menninkäinen se siellä makoilee?"

Mahaansa mahtuu tätejäkin...

Jokunen rappunen ylöspäin ja tältä näyttää!

Menninkäinen, vesihiisi vai metsätonttu?

En tähän lähde taiteilijoita nimeämään, mutta jos jotakuta kiinnostaa, lisää infoa löytyy linkistä!

Serlachius-museosta  (nyk. "Gösta") aloitettiin ja minua taas tämä kotimainen kulta-aika viehättää- hauska yksityiskohta oli se, että Simberg haavoittuneen enkelin lisäksi on käyttänyt siinä olevia nuoria poikia muihinkin teoksiin! 

Lähinäkymä tutusta juopposeurueesta....

Valkoviiniähän tässäkin litkitään, taidemuseon terrassilla...

Gösta-museon uudelta puolelta brittiläisen Mark Wallingerin teoksia.

Nyt jauhan sitten taas sitä liikuntaa - omalta kohdaltani kyseessä kesäisin jokapäiväinen pulahdus. Siis järveen. Tässä vanhassa kotirannassa Keurusselällä, ihan siirapinsekaista nostalgiaa kun muistuu nuoruus! Jostain luin näistä nykyajan lahjoista kun ihmisillä jo on kaikkea - hyvästä elämästä saa hyviä muistoja eikä ne maksa mitään.Valokuvin voi sitten kerrata sitä minkä vuosien saatosssa on unohtanut ja onneksi yleensä vain ne hyvät asiat eri tapahtumista muistaa! Tässä nuorillekin ihan hauskoja juttuja puitavaksi - miten yhdessäkin koetut asiat näyttäytyvät eri ihmisillä eri tavoin! Elämä on niin monimuotoista ja vivahderikasta! Laitan vielä muutaman metsäkuvan - itse inhoan mustikanpoimimista - kaikenmaailman selkä-koukussa-kykkimistä- mutta kun tuo vanhin pojanpoika lähes juuttui mustikanmättäisiin, minkäs teet? Ei minusta ollut kieltämään mustikan poimintaa! Vadelmat olivat sitten minullekin hieman mieluisimpia! _Odotan että joku kehittäisi sellaisen POKEMON-pelin missä jäljet johtaa metsään ja Pokemonit piileksii marjapensaissa...Uudesta Pokemon-pelistä on käyty eli keskustelupalstoillakin  nettiä myöten paljon keskustelua niin puolesta kun /vastaan, en ole omissa mietinnöissäni päässyt nihinkään kaikenkattavaan lopputulokseen - hyvähän se on kun "sohvaperunat" saadaan liikkeelle, mutta huono jos he peliinsä keskittyessä aiheuttavat häiriötä tai jäävät auton alle! Eikä tuo nyt haitaksikaan ole jos jäljet joskus johtavat metsään ja tuliaisina on marjoja sieniä tai kasvien tuntemusta??

No niin, pakollinen liikunta saatu mainittua, nyt siirrytään sitten Mäntyharjun maisemiin, tarkemmin ottaen muutama kuva taidegalleria Salmelasta jossa poikkesin tuomarikeikan jälkeen.
Sen verran kesäisistä tuomaroinneista, että sain varmaan "hankala -tyyppi -ei- pyydetä - ensi - vuonna " -leiman otsaan kun olin Saloon Viurilaan lupautunut kaksipäiväisiin mittelöihin jo pari kuukautta sitten, ja säästänyt järjestäjiltä hotellikuluja sopiesssani yöpymiset sukulaisiin. Kisaviikon tiistaina minulle soitetaan ettei tarvitakaan ! Toki, jotkut tuomarit joilla on koko kesän kaikki viikonloput buukattu voi olla tällaiseen vapautuksen ihan tyytyväinenkin, mutta entä ne tuomarit jotka joutuvat parin päivän poissaolon takia järjestämään eläinten- lasten- tms hoitoa? Vapaaehtoistyölle ikävä sivumaku siitäkin, kun on muualle "myynyt" ei-oota ja muilla kisajärjestäjillä ongelmia tuomareiden löytämisessä kun joku seura on heidät kaikki jo varannut...
Tämä ongelma korjaantui mäntyharjulaisten ja omalta osaltani siten että sinne soittaessani pystyin nyt aiemman ei-oon muuttamaan jooksi. - kivat kisat sitäpaitsi ja herkullista tarjottavaa!

taidekesus Salmela, myyntinäyttely
kaikki paperit mihin raapustanut töiden ja tekijöiden nimet tietty juuri nyt hukassa.
Tämä lie sitä kesälomafiilistä???

http://www.taidekeskussalmela.fi/salmela/


Seuraavaksi siirrymme kesäteatterin ja vohvelikutsujen kautta KUNINKUUSRAVEIHIN, mutta nyt on pakko pitää tauko! Juttu jatkunnee huomen tai viimeistään keskiviikkoiltana - silloin on jo uusia kokemuksia äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen foorumista joka alkaa huomenna Helsingissä. Sieltä odottelen taas lisää ajatuksia ja ideoita niin oppimiseen kuin elämäänkin!!!