HEUREKA ! Uuden OPSin mukaan: Opettaja = valmentaja. Minäkin yli 30vuotta... Nytkö mä sen vasta tajusin...

Vuosi tässä on kuunneltu ja väännelty ja suunniteltu - nyt on sitten sulattamisen ja oppimisen aika!
Muutama aiemmin opittu asia on vasta "avautunut" minulle tämä matkan aikana; kuten tämä yksilöllinen oppiminen - tuttu juttu -kaikkina aikoina pienillä ala-asteilla toteutettu kun opettajan pakko opettaa niille pienille ykkösluokkalaisille ensin lukutaito, että sitten osaavat lukea sitä samaa ympäristöoppia tai historiaa mitä kuudesluokkalaiset jo nyt tankkaavat...Ja itse tietyissä aineissa aina pakko liikkua ympäri luokkaa ja auttaa oppilaita henkilökohtaisesti kuka milloinkin työssään missäkin vaiheessa. En ymmärtänyt että tästä nyt piti tulla jokin uusi, nimetty opetusmetodi!?? Huvittavaa!!
Sama asia pätee vielä enemmän ratsastuksessa- jo hevosvalinnassa on huomiotava ratsastajan ja hevosen yhteensopivuus -aralle ratsastajalle se rautahermoisin tallin vanhus, pelottomalle rämäpäälle ehkä nuori kuumakalle, tomeralle tekijälle porukan laiskin köntystelijä- näitä "yhteensopivuustoteutuksia" on jokainen ratsastustunti täynnä! Eikä todellakaan puhuta mistään erityisoppilaista- KAIKKIHAN ovat sitä omalla tavallaan!
Ja nyt uusinta uutta: OPS in mukaan opettaja muuttuu VALMENTAJAKSI - jee, sitähän minä olen ollut jo montakymmentä vuotta, SVUL:n B-valmentajatutkinnon 1983 suorittaneena ja vuosikausia ratsukoita valmentaneena. Erinäisiä ratsastukseen liittyviä valmennuskursseja takanapäin, sekä omaan että oppilaiden ratsastustaitoon liittyen- eniten saanut kyllä irti Georg Morrsisin menetelmästä - on oltava SYSTEEMI  ja sen mukaan mennään!  Onhan se hyvä, että nyt osaan sitten ilmeisesti valmentaa opiskelijoitakin??!!

Johdonmukaisuus, punainen lanka, metodi....Selkeä systeemi, johon oppilaat voivat luottaa ja tavoitteet selvillä - niin helppoa se loppujen lopuksi on! Ja TAVOITTEET - jokaiselle tehdään tietenkin se oma henkilökohtainen tavoite - oli kyse sitten kisaaminen tai edistyminen yleensä. Toki eri kursseilla on olemassa - lähinnä kurssia myytäessä kohderyhmän tavoittamisen vuoksi - tavoitteet ja päämäärä, mutta jokainen oppilas edistyy yksilöllisesti. Itsestäänselviä asioita!
Myös arvostelusta on paljon puhuttu - nythän siinäkin voidaan numeroarvostelu verrata täysin kouluratsastusarvosteluun, missä mitataan ratsukon senhetkinen tilanne. Koulukisoissa emme tideä mitä treeniä on alla, tulos on tuomarilla nähtävillä ja arvosteltavissa, koulussa voidaan verrata kurssin aikana opittuun - OPsiin nojaten -mutta kokeissa ja todistuksessa mitataan MISSÄ ajassa ja missä kehyksissä asiat on opittu- en näe tässä mitään väärää. Pikemminkin kyse on siitä, miten niitä numeroita luetaan - mikään lopullinen faktahan mikään todistus ei koskaan ole ihmisen tiedoista tai taidoista- ainoastaan kartoitus senhetkisestä tilanteesta!

Viimeinen tapaaminen Hämeenlinnassa viikko sitten - sen jälkeen korjailin muutamia tekstejä, ja olen vaan "olla-möllöttänyt" , Jokainen esitteli omalla tavallaan  yhteenvedon  oppimastaan vuoden aikana.Muiden piti sitten kommentoida esittelijän tekemisiä muutamin sanoin.  Laitan muutaman kuva - ihanan moninaisia esityksiä oli tarjolla! Itse olin  tehnyt koosteen Power-pointille näistä blogisivuistani joita kommentoin. Muut opiskelijät lähinnä ihmettelivat energiaani ja joku kysyi ehdinkö lainkaan nukkua. Hyvä kysymys, mutta, toki, ehdin. Nukkuminen on tärkeätä, ja se ei stressin alaisena aina onnistu. saatan välillä kysyä oppilailtakin miten ovat nukkuneet - vaikuttaahan se työtehoon ja jaksamiseen onko takana kahdeksan vai kahden tunnin yöunet!!??

Tässä Tuijan ihanan erikoinen työ, hän on kulttuuri- ja taidealalta Stadin amiksessa, ja löytänyt työkaluja tekemiseen...
Oma ohjaajani Rentolan Liisa tarkastelee Tuijan tekeleitä seuraavassa kuvassa.

-Muita kuvia satunnaisessa järestyksessä nimettöminä- enhän minä kaikkien nimiä edes muista- ja integreettisuojankin takia hyvä näin...Mutta kuhinaa oli pitkin päivää ja ideoita jaettiin, jonkinlainen verkostokin on syntynyt! Torstai-iltana kävimme vielä yhdessä syömässä "kaupungilla" niistä kuvista tunnistan toki itseni ohjaajamme Päivi Pynnösen vierestä!

 

-Tässä pitäsisi nyt olla kaikki ne kuvat päivällisiltä ja kehityshanke-esittelystä, jotka tietokone ilmeisesti ladattuaan piilotti tai poisti - ohjelma kysyi minulta, poistetaanko kamerasta latauksen jälkeen - vastasin "yes" ja nyt ei löydy mistään,,,LÖYTYI NE KUVAT ...jostain. Windows 10  on nyt pakko opetella....
SIIS tietotekniikasta vielä minulla on PALJON opittavaa! Alkaen tästä hiljattain väkisinasennetusta Windows 10.....
Todistustenjakojuhla 10.6. Hämeenlinnassa, sitten lie blogini tullut päätökseen, ellette Te, hyvät lukijat, halua kuulla jatkossakin oppimiseen liittyviä ajatuksia? Paraimmillaan jollain päivityksellä ollut liki sata lukijaa, ja nyt on jo kaikkiaan n 3400kertaa sivuilla käyty vuoden aikana.
Saa laittaa kommentteja tänne tai yksityisesti - kiitos kaikille jotka ovat reissussa mukana olleet!


JA MUISTA TÄMÄ, KERRO MYÖS OPPILAILLE:
               

Kesä mennee hevosten, kärpästen ja paarmojen joukossa- mutta opettaminen on NIIN ihanaa- kaikille! Ja jos jollakulla ratsastuksen valmennuksen/perusopetuksen tarvetta- kysellä saa!

KESÄ!! Ajatukset karkailee, rajoja haetaan ja vastuuta, Finnlectura 30v

Tuomi kukkii- häggen blommar!
No, johan sunnuntaina säätiedotukessa todettiin Mäntsälän olleen Suomen lämpimin paikkakunta...

Loppukiri kiireen keskellä - kehityshankkeen dokumetointi täysin kesken ja joku ihmeen posteri aiheesta tekemäti...Mutta muuten alkaa olla hommat tehtyinä joten melko luottavaisena voinen suunnata viimeistä kertaa Hämeenlinnaan ensi viikon torstaina!

Kuri & järjestys.
Vapaus joka luo vastuuta.
Ihan ajattelemisen arvoisia asioita, joita olen muutaman kolleegan kanssa puinutkin. Validiassa olen ollut viime viikon ja tulevana viikkona, erilaista, mutta samanlaista kuitenkin. Minulle hyvä kokemus malttaa, ja miettiä mitä suustani päästän kun on kyse erityisoppilaista, jotka monet ovat sangen herkkiä milloin minkäkinlaielle kritiikille. Mutta niin mukavia kaikkiaan!
Tänään pikavisiitti Ehnroosin ylästeelle, noh, eihän nuo tykänneet kun otatin kengät ja lakit pois sitten  vaadin kännyköitä piiloon ja kirjoja esille ja TYÖNTEKOA - näin loppukeväästä ohjeita töiden viimeistelyyn ja paljon itsenäistä työskentelyä, ja minä sitten inhottava SIJAISopettaja vahtimassa! "Oma ope on paljon kivempi"; no näinhän se kuuluu ollakin, vaikka vähän harmittaa. Helpommalla toki pääsisin kun ottaisin sellaisen "laissez-faire"-asenteen ja vaikka tutkailisin juttuja netistä ja antaisin nuorten tehdä omiaan!
Opettajan etiikka ja työmoraali tässä on koetuksella ja olen enemmän ja enemmän sitä mieltä, että oli ryhmä mikä tahansa on parempi aloittaa hieman liian kovalla "kurilla" (=vaatia sääntöjen noudattamista) ja kun hommat alkaa sujua, voidaan otetta hellittää. Se, mitä minun vielä on muistettava, on se KIITOS mikä aina pitää tulla jossain vaiheessa- nyt tajusin taas jälkikäteen etten aina ihan kaikkia oppilaita muista huomioida positiivisesti! -Ratsastusoppilaita on kevään kuluessa ollut ihan mukavasti, ja vanha kyllästyminen alaan on tipotiessään, ja minusta on todella HAUSKAA pitää tuntia, anteeksi : VALMENTAA kun oppilaat ovat innostuneita ja yritteliäitä! Ja tässä muistan sen kehumisen paljon herkemmin- ehkä jotain talven aikana on tullut opittuakin?

Suomalaisuuden eli Snellmannin päivää liputettiin tänään- en minä siitä muistanut koulussa mitään mainita, mutta katsoessani muisttinpanoja eilisestä Finn Lecturan 30-vuotis tilaisuudesta, nousi mieleeni prof. Laura Kolben sanat:
"Sivistys on sitä mikä jää kun kaikki muu riisutaan" - hän kertoi lähteensäkin, jota en tietenkään enää muista.
Puheessaan Kolbe myös mainitsi sen "Suomi-kuvan" jolla maatamme yhä myydään, ja heitti ilmaan kysymyksen onko enää tänä päivänä ajanmukaista puhua a) puukosta b) joulupukista c) poroista???  Nämä kolme asiaa ovat kuitenkin ne, jotka jopa omille kansalaisillemme ensimmäisinä nousee mieleen kun pitää "mainostaa" Suomea!

Jo Snellmann on määrittänyt sivistykseen kuuluvan -lukeneisuuden lisäksi- moraalin, oikeudenmukaisuuden, lojaaliuden ja luottamuksen.
Eiköhän näissä ominaisuuksissa ole sivistystä ihan tänäkin päivänä! Suomalaisuuden hyveiksi kun vielä lasketaan kohtuus ja rehellisyys - siinä tavoittelemisen arvoisia asioita itsekullekin!
Hyvin varovasti prof Kolbe otti kantaa tämän päivän poliittisiin leikkauksiin - juhlapuheestahan oli kyse- mutta antoi selvästi ymmärtää että tietty yhteisöllisyys on hukassa- aiemmin ihmisten havaitessa jonkin ongelman he alkoivat yhdessä etsiä siihen ratkaisua, sen sijaan, kuten tänä päivänä, alkavat syyttelemään toisiaan!

Lukemisesta -tai sen puutteesta- Kolbe ei ollut erityisen huolestunut, kyse on hänen mielestään vain siitä miten ja mitä luetaan - siirtyykö luettu sana sähköiseen muotoon ja misä määrin millä aikataululla?

Kriittisyys ja vuorovaikutus- kehityksen eväitä ja kulttuurisidonnaisia.
-Mielestäni viereinen kuva kuvaa melko hyvin suomalaisuutta; sitkeyttä ja itsepäisyyttä! Ollaan me aika oman tien kulkijoita!

Toinen illan puhuja kertoi lähinnä S2-kielten kirjojen kehityksestä, mutta pettymyksekseni kovin kaupallisella tasolla. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla itse kirjailijan näkemys millä tavalla parhaiten S2- opettaa aikuisille tai eri-ikäisille lapsille joilla taustat hyvinkin kirjavat ja rankat!
Kirjaesittelyyn pääsimme tutustumaan Päivi Kosken kanssa coctailtilaisuuden yhteydessä, ja muutama ihan mielenkiintoinen teos taitaa tulla tilattua- ainakin "le petit Prince" joka löytyy suomalais-ranskalaisena versiona!

Muistaakseni Kiinasta löytyy sanonta jossa todetaan "ettei mikään ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, Ja loppujen lopuksi - onko sekään nyt niin tärkeää?"

Omassa puutarhassani kukkii tulppaanit - mutta mistä lie kaikki keltaiset kotoisin kun mielestäni Hollannista tuomissani sipuleissa oli pakkakuksessa mitä ihanimmat ja erikoisimmat värit!!??

Punaherukan tilalle istutettu kirsikkapuu näkyy selvinneen talvesta hengissä ja mustaherukkakin on jo kukassa- pakkasöitä peläten!

Ajatukset taas harhailee- paljon on tullut vuoden aikana opittua, ja paljon varmaan opin työn ohessa lisää, mutta "perusminä" on säilynyt samana- uteliaisuus elämään ja halu ymmärtää ja auttaa oppilaita -se säilyy! Toki minun  pitää osata sitä "pakko-opettamista" hieman vähentää ja antaa tilaa oppilaan omillekin ajatuksille mutta  kaikkia uusia tuulia kuten Pekka Peuran yksilöllistä oppimista tai valtavia digiloikkia voi kokeilla ja maistella, muttei maan päällä -ainakaan minusta- mitään niin uutta ja mullistavaa ole että ihmisen kognitiiviset ja behaviorilaiset taidot yhtäkkiä joutaisi roskikseen! Johm Dewey on sitäpaitsi minulla erkkapedankin kautta yhä korkeassa kurssissa- "learning by doing"
Näitä "muotivillityksiä" olen seurannut hevospuolellakin jo liki 40 vuotta - milloin on mikäkin muotia ennenkuin taas tulee joku uusi virtaus. Nyt on muuten muotia uudenlainen turparemmi, joka kiristetään erilaisen soljen kautta....

Vesa Närhen ADHD-yhteenveto- paljon puitavaa, päätöspäivä paikoin vähän lattea

Lahden hyppyrimäen juurella ravintola VOITTO - mikä enteellinen nimi!
Ja mitkä maisemat- en näitä ole koskaan talvellakaan nähnyt, ellei televisiota lasketa,,,
No, tämä aukko sivistyksessä tuli nyt paikattua, ja hassun vanhan asian muistin tässä yhteydessä- tuon harjun toisellapuolen jossain oli Lahden vanha ravirata jossa joskus lapsena olen käynyt. Ihme flashback, mitään vuottakaan en muista.
Materiaali kommentteineen oli etukäteen moodlessa jaettu- minun motivaatio-power pointtiin hyvinkin valjut kommentit, eikä aihetta lainkaan otettu esille luennolla- osasyynä lienee osallistujajoukon koostuneen enimmäiseksi ala-asteen opettajista, muutamasta yläasteen opesta ja koulunkäyntiavustajista. Minua kuitenkin harmittaa, sillä mahtoiko Närhi edes tietää että ruotsinopetus aikaistetaan ensisyksynä jo 6:s luokkalaisille alkavaksi? Ja niitä ADHD-oppilaita myös nämä ruotsinopinnot koskee...
Alku oli kuitenkin erittäin mielenkiintoinen, Närhi käsitteli esimerkinomaisesti eri joukostamme nousseita tapauksia ja laajensi katsontaa ja "otti kiinni"hyviä malleja.PALAUTTEESTA oli paljon puhetta, ja vanhat säännöt pätee : VÄLITÖNTÄ ja SÄÄNNÖLLISTÄ.
Omia ideoita sain lisäksi kun oli yleisellä tasolla puhetta siitä, mitkä tukitoimet voivat koskea koko luokkaa ja koska ja miten lähdetään eriyttämään; tästä hieman vihjeitä omien kurssien rakentamiseen!
Voidaan myös avoimesti kysyä missä kukee tukitoimien rajat? Kuka selvittää?
*perhetaustaiset ongelmat ? kuraattori// opettaja
*motivaatio-ongelmat? opo /opettaja
*oppimisongelmat OHR
*vaikeudet oman käyttäytymisen säätelyyn, puutteelliset taidot -ADHD tai ADD- opettaja/ OHR
PALAUTTEESTA ja sen vastaanottamisen vaikeudesta päädyttiinseuraavaan:
*itsetunto-ongelma  "en mää osaa, mitä tuo höpäjää"
*tottunut eri toimintamalliin - uhkailu, huuto ym (koskee erityisesti maahanmuuttajia!)
*liiallinen käyttö, huomionetsintä
*oltava selkeä syy-seuraus ja tavoite
*"noloa" tietyssä iässä mokoma kehuminen!
Jos positiivinen palaute on vaikea vastaanottaa, pitää välttää kohdennettua positiivista palautetta vaan pysyttävä yleisellä tasolla ja kuitenkin oltava ko oppilaalle ystävällinen ja kiinnostunut hänen toimistaan.
Mitä INFORMATIIVISEMPAA palaute on, sen tehokkaampaa! Eli vältä kontrolloivaa arvioimista, elä "Tässä ja nyt"-hetkessä ilman mitään vertailuja tai oletuksia, ennakointia.
YKSILÖ- vs RYHMÄPALAUTTEESTA Närhi kertoi myös, tuoden USAsta terveiset missä lähes kaikki palaute on henkilökohtaistettu. Tosin samaan hengenvetoon mainitsi Suomessa hyvinkin armeija-aikoina toimineen ryhmäpalautteen - valitettavasti myös kielteisesti käännettynä. Aiheesta saisi kuulema paljonkin melenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi, molemmissa tavoissa niin hyvät kuin huonot puolensa!

Närhen huomio koululuokista erityis"ongelmineen"
n 80% oppilaista käyttäytyy hyvin
n 15-17% käyttäytyy syyttä huonosti (kasvatus tai sen puute, turhautuminen ?)
3-5% ovat erityishuomiota vailla
pelkästään hyvä, yleinen tuki ei siis vain riitä kaikille!

Alaluokkien esimerkeissä paljon käytetty tunnille rauhoittuminen ja erilaisia tarrankeruusysteemejä, vihreitä ja punaisia kortteja, selkeät palkitsemisperiaatteet, oppilailta hyvä kysyä minkälainen palkkio on mieluisin? Lautapelejä, leikkitunti, legot, filmi yms käytössä mainittu

Häirikön HUOMIOTTA JÄTTÄMINEN on tehokas, mutta vaikea tapa muun luokan kannalta, jonkin huonon käytöstavan poisoppimiseen. Ongelma ja myös ratkaisu - piilee säännöllisessä palautteessa- käytös voi jopa aluksi huonontua (huomiota ei saakaan vanhalla konstilla - lisää tehoa!!) mutta jos ope ja muu luokka tämän kestää, voidaan poisoppiminen saada ajan myötä onnistumaan. Itselleni tuli mieleen se ainut kerta, jolloin eräs uhmäikäisistä pojista makasi kaupan lattialla huutamassa karkin tms perään, itse kuljin kauppakierroksen loppuun ja vasta kassalle mennessäni poimin pojan mukaani..Sain muilta asiakkailta vähemmän ystävällisiä katseita, mutta eipä vastaavaa tilannetta enää tarvinnut kohdata, karkkia vain karkkipäivinä!
BEHAVIORISMISTA tai piemminkin nykykasvatusmenetelmien suosimassa konstruktivismista oli puhetta; Närhi ei ymmärrä miksi behaviorismia niin haukutaan - tutkimustulokset ovat yhä voimassa ja konstruktivismi sitäpaitsi rakentuu pitkälle behaviorismin varaan! Itse kannatan myös - niin paljon eläinten kanssa oltuani tekemisissä ja hevosia kouluttaessani voin todeta, että ainoa järkevä pohja oppimiselle - ennenkaikkea mitä nuoremmasta/yksinkertaisemmasta oppilaasta on kyse!
Asiat pitää konkretisoida!
Jos on paljon ongelmia oppilaan kanssa, valitse se suurin ja näkyvin tai korkeintaan kaksi, ja pura se, jotta voitte nauttia yhdessä ONNISTUMISEN kokemuksesta. (Tämä itsestäänselvää kehonhallintaan ja ylipäänsä urheikuun liittyvissä asioissa!)
SITTEN: HYVÄN KÄYTTÄYTYMISEN TUKEMINEN VAATII JATKUVAA TYÖTÄ!
Kuvaava esimerkki lie matikanopetus - kun osaat kertotaulun, pystyt sitä soveltamaan kaikenlaisiin laskutoimtuksiin ja suorastaan kylvet positiivisessa palautteessa, mutta hyvä KÄYTTÄYTYMINEN on paljon alttiimpaa häiriöille - luokanvaihto, opettajanvaihdos, tai mikä tahansa muutos saattaa taas järkyttää sosiaalista tasapainoa - tämä ero on hyvä opettajan  muistaa!

Check in - check out - systeemia oli kolmasluokkalaisten kanssa käyttäneet Sjöblom, Laine ja Sainio ja tulokset rauhattoman ja avustajissa jopa kiinniroikkuneen oppilaan kanssa olivat rohkaisevia mutta vielä tässä vaiheessa parin kuukauden kokeiunjälkeen epätasaisia- hyvänä päivänä 70% edistyminen helppoa, huonot päivät näki jo aamulla "nenän asennosta" ja tutut opettajat/avustajat osasivat tuolloin helpottaa tehtäviä. Toimimallia on kehitetty Varkaudessa provarkaus-hankkeessa johon linkki:   CICO:

https://peda.net/varkaus
Lyhyesti,

1)aamulla on tapaaminen oppilaan ja luottohenkilön kanssa (voi olla ope, kouluavustaja, vaikka talkkari tai keittäjä) jolloin tsekataan edellispäivän tulokset ja puhutaan mitä kotiin kuuluu ja vanhempien kommentit. 2) Päivän aikan opet merkkaavat listaan skaalan mukaan (1-3 käsittääkseni) miten tunti sujuu ja tavoitteet, 3) check-out iltapäivällä ennen kotiinlähtöä miten päivä mennyt 4) huoltajat tsekkaavat kotona, allekirjoittavat ja kannustavat oppilasta! Tiimi arvioi seurantakortin tulokset 2-3 viikon välein ja CICO jatkuu yleensä 3-8 vkoa, vaikutuksesta riippuen. Lopettaminen onkin sitten oma juttunsa; suositellaan ettei yht´äkkiä katkaista (vrt ed. matikassa kertotaulun opetus ja käytöksen muutos!) vaan tuki "alasajetaan" vähitellen. ellei pystytä järjestämään varsinaista "hehkutuskokousta" jossa tuloksia kehutaan ja kahvia/limua juodaan!
Vain yksi esimerkki otettiin yläasteelta, oppilas joka hyötyi istumapaikan vaihdoksesta ja keskusteluista oppilaan kanssa. Seurantaa tetiin jopa havainnollistavalla käyrällä, josta heti ilmeni sekä oppilaan että vakio-open tai avustajan sairastelut seurauksineen. Tässä tapauksessa saatiin hyviä tuloksia mm siten että oppilas havaitsi vanhempien JA opettajan sekä avustajan olevan hänen kanssaan samalla puolella eikä häntä vastaan! Asia joka usein on etenkin nuorelle, epäselvä!
Koulunkäyntiavustajista ja heidän roolistaan puhuttiin myös- osallistujistamme suuri osa oli heitä- ja aidosti oppilaista kiinnostuneita, muutamat opettajan toimivana työparina, mutta muutamat lähinnä äytännön ongelmien ratkaisijoina- ketään ei ainakaan ole missään tapana pyytää mukaan ORH:n tiimipalaveriin , vaikka juuri he usein ovat erityisoppilaan kanssa eniten läsnä ja tuntevat tämän parhaiten!
Tässä asia, johon toivottavasti puututaan lähiaikoina- mitä resursien hukkaamista!

Aamuisesta sessiosta jäi ihan paljon säkinpohjalle, mutta ruokatuntikin piti-joidenkin osallistujien toimesta jotka halusivat keskustaan syömään- venyttää tunniksi, sitten vielä kahvitauko 20min ennen loppua - 20min sekin... Tästä jäi kyllä hieman turhautunut maku suuhun! Ja hei, miten opettajat, jotka itsekin myöhästelevät ja/tai pelaavat kännyköillään luennon aikana, voivat vaatia oppilailtaan täsmällisyyttä?? kysyn vaan.
Mutta sain ainakin (puhelimella) aika kivoja kuvia - hyppyrimäen pohjalle tehdään aina kesäksi maauimalaja nuo maisemat muutenkin - aikamoiset! Aina oppii kun elää ja liikkuu!!!
Ja vot - ihan aurinko- tervetuloa KESÄ!
Ensi viikko taas Validiassa ihan työn merkeissä- tykkäsin kovasti viimeksi niin kiva ja avoin ilmapiiri!

"Katse eteenpäin ja menoksi" tuumaa tässä VIHTORI, nyt jo ruunaksi muutettu ardenneri. Ja hei, opin minäkin nyt sen, että myös tämänrotuiset osaa laukata ja niistä saa opetettua ihan mukiinmeneviä ratsuja! Koulutus siis jatkukoon! Kaikki käy, ei rotusortoa tässä! Pitimän vallan tarkistamaan James Fillisin 1800-luvulla kirjoittamasta kirjasta: "Je prefere les purr-sang, 158 pour etre exacte, mais on peut aussi monter les demi-sang..."

Jopoilua, vapputuomarointia ja huomen ADHD-päivitystä -LOPPUSUORA häämöttää!

 Loppusuora aukeaa-
hanat auki!
Nyt vasta olen alkanut tajuta että
loppu häämöttää- enää reilu kuukausi ja papereiden pitäisi olla kädessä -kaikkine siihen liittyvine tietoineen!?
Kävimme tietokone/puhelinavusteisen keskustelun viime viikolla vastuukouluttajani Liisa Rentolan ja ohjaavan opettajani Tuula Pitkäsen kanssa mm työharjoittelusta ja suoritusten päivittämisestä. Omissa muistiinpanoissa lukee enää että:

*tee portfolio eli yhteenveto tästä blogista
*kehittämistehtävän teoriaosuus ja posteri seinälle laitettavaksi.
*toisen open työn seuranta, jäljellä 6t ---ei oo enää -tänään suoritin!!!--

Huomenissa kolmas käynti Lahden ADHD-opinnoissa ja sitten on ohjelmaa enää kahden Hämeenlinna-päivän verran toukokuussa ja jos
kaikki menee putkeen niinkuin nyt vaikuttaisi, on meillä avoimet ovat ja samppanjaa tai, noh, kuohu-
viinitarjoilu sitten lauantaina 11.6. -jess!

 "Erkkaopeilua" nyt seurattu siis Saarella 8.4.(Pessi) , Kelliksellä (Lassi Männikkö 12.4.) ja nyt sitten JOPO-luokassa Mäntsälän Ehnroosilla Kerttu Hokkasen luokassa.
Nämä kolme erilaista seurantaa valitsin itsekkäistä syistä- ongelmaoppilaat ja heidän sopeutuminen ylipäänsä kouluun sekä myöhemmin ammattiin kiinnittyminen ovat asioita, jotka minua todella kiinnostavat- ei se heinäkuinen Tanskan-reissu mikään huvimatka tule olemaan!

Kerttu Hokkanen ja Kati Harmaala- jopo-tiimiä jo toistakymmentä vuotta!

Mäntsälässä tulokset ovat olleet hyviä - valtakunnallisesti noin 80% jopolaisista pääsee heti toisen asteen oppilaitokseen jatkamaan opintoja, Mäntsälässä  jopa 98%% - liekö osayynä amiksen fyysinen läheisyys nurkan takana ja tänäkin vuonna yhteinen ruokala- helpompi on hakea paikkaan jonka jo hieman tuntee?

Kevään viimeisen kuukauden alkaessa minulle jäi hieman kuva kouluväsymyksestä, kännykät vilahtelivat tiheämmin pulpetilla  kun oppikirjat, kenkiä ei muistettu ottaa pois lippiksestä puhumattakaan ja paikoin oli vaikeaa keskittyä matikantehtäviin. Kun kakkostunnilla siirryttiin puhumaan ihanteista mieli kuitenkin muuttui ja oppilaat keskustelivat aktiivisesti ja ottivat asioihin kantaa. Heitä suorastaan harmitti kun Malala Yousafzaista  kertova dokumentti ehdittiin katsoa vain puoleenväliin -kertomus nuoresta tytöstä joka toimillaan tyttöjen puolesta sai ansaitusti Nobelin rauhanpalkinnon, kiinnosti kaikkia. 

Ruokailun älkeen iltapäivällä oli ryhmittäin hieman poikkeava ohjelma kun lukuvuoden viimeistä viikkoa päästiin suunnittelemaan koko koulun oppilaiden  toimesta- seiskauokan jopolaiset panostivat polkupyöränhuoltoon ja liikuntaan, kun taas ysiluokkalaisilla oli retki Suomenlinnaan erään päivän agendana. Pientä eripuraisuutta ilmeni ryhmissä, ja kyniäkin lenteli, mutta lopputuloksena saatiin ihan mukavanoloinen suunnitelma koulun viimeiselle viikolle- käsittääkseni oppilaat saavat useammista vaihtoehdoista valita mieleisensä.

Päivän päätteeksi liikuttiin joustavasti ulkosalle aurinkoon - töiden valmistuttua odotti kävely/juoksulenkki nk Karjalaistentielle, ja kun itse hieman myöhästyin lähdöstä, oli jo vastassani valmiiksi hikiset lenkkiä juosten suorittaneet seiskan pojat. Olipa ainain erilainen päivä- jäin kovasti miettimään ja myös hieman vertaamaan Ruotsin malliin, sillä niitä "turvallisia aitoja" tällainen vanha kokenut opettaja jäi kaipaamaan...

-Vaikka enää voi puhua avantouinnista- ei jäätä näkyvillä ja vesikin jo n +12oC- niin on tää vaan niin ihanaa! Tänään saunasta nauttimassa myös Pitkäsen Tuula, jolle suurkiitos opetustyöni tarkkailusta ja kommenteista- opittu on!