Göteborg horseshow- ja paljon muuta!

Hälsningar från Sverige- och Göteborg!
Lentäen Helsingistä tunti 20min ja tarjouksia seuraten olen joskus maksanut lentolipuista alle satasen- nyt hieman yli 200€. Hotelli varattu jo viime kesänä, ja liput piti hankkia syksyn mittaan - kyse kuitenkin World Cup-finaalista sekä koulu- että esteratsastuksessa!
Mitä oppia ruotsalaisilta? No, ainakin sitä yltiöpositiivisuutta jolla he toimivat ja elävät- joka kerta kun ruotsalainen teki puhtaan radan, katsomo nousi seisomaan ja hurrasi (paitsi me, olemmehan Suomesta ) Mistään kauppatilanteista ei tehty hankalia, ravintolassa palvelu pelasi kuitenkin nuoleskelematta, ja itse kisat loivat hienot puitteet. Jotain negatiivista sentään - oletettiin että kaikilla olisi ne appsit puhelimissaan, joten tiedonkulku tuloksista tai edes päivän ohjelmasta ei näkynyt missään. Olisikohan ollut liian työlästä laittaa ohjelma/tulokset hallin seinälle vaikka sisääntuloaulojen kohdalla? Minulla eikä kaverillani  Titillä  ole internetyhteyttä puhelimissamme...
En lähde tuloksia kisoista tässä ruotimaan, mutta tällä tasolla kilpailut vaativat ääretöntä keskittymistä ja todella hyviä hermoja- sen verran tasaista tuolla kärjessä on sekä este- että koulupuolella. Koulussa varsinaisten tähtien puuttuminen (Dujardin, van Grunsven, Gaal..) avasivat ovet tasaiselle kisalle johon viime tipassa peruutuspaikan sai Suomen Terhi Stegars. GP:ssä Axis jopa hieman "villi" saaden rikkoja, eikä Kur:kään ihan tasainen ollut, mutta kokonaisuutena ei mitään hävettävää! Terhi tehnyt töitä ulkomailla Saksasta alkaen jo toistakymmentä vuotta ja tulosta alkaa näkyä,. Määrätietoisuus palkitsee.
Estepuolella radat oli perjantaina mitattu tositiukoille, ja harmittavaa oli kun nolla-suorituksistakin kertyi virhepisteitä mm meidän Satu Liukkoselle joka debytoi nuorella Gurra Hopilla tämän tason kisoissa. Monessa luokassa oli aivan ratkaisevaa monentenako starttasi- alkupään lähtijät joutuvat aina "haparoiden" etsimään tiensä ja harkitsemaan vauhtinsa, kun taas loppupään ratsukot jo ovat nähneet mahdolliset kompastuskivet ja ongelmaesteet sekuntipelistä puhumattakaan!
Muutamia ihania uusia esteitä oli otettu käyttöön , ja kuvassa näkyvä maisemamuuri aiheutti pientä kiusaa aivan huippuhevosillekin kun lähestyminen tuli suhteutetulla välillä edelliseltä esteeltä. "Venepysty" oli myös hauska eikä aiheuttanut tuijottamista kuten muuri. Näistä esteistä innostuneena ajattelin heti kotiin päästyäni "totuttaa" nyt jo yksivuotiaan Gawainin johonkin erikoisempaan viedessäni sitä maneesiin, mutta voi, eipä Kyröjen (koulu-)maneesista mitään mörköesteitä löytynyt-piti taas tyytyä puomeihin...Tämä on asia, mihin olen kiinnittänyt huomiota nuorten kanssa- kun hypätään, hypätään mitä vain. Joskus kauan sitten laitoin oppilaillekin esteen alle lasten kahluualtaan, jossa vesi juoksi pursottaen- tosin ei täysillä. No problems- aremmat tyypit hyppäsivät rohkeimpien perässä ja tehtävän suorittivat kaikki-kukin tasonsa korkeudella. Tässäkin asiassa LUOTTAMUS on aivan ratkaisevaa- niin hevosen kuin ratsastajankin pitää luottaa siihen, ettei ope teetä mitään järjetöntä tunnilla. Myös "palapelejä" on tehty -  ekalla hypyllä muovimatto tms esteen reunalla, sitten jo vinosti alla, sitten keskellä ja pian koko esteen alusta täynnä muovia tms...

TOTUTTAMINEN eri asioihin on tärkeää kaikille oppilaille- oli ne sitten ihmisiä tai hevosia. Turha jännitys jää pois kun kohdataan tuttuja asioita kisoissakin - tosin jos "vetelä" ja huolimaton hevonen joskus kohtaa hieman pelottaviakin esteitä, se skarppaa...
Vesiesteet ja -haudat ovat meillä kotimaassa jonkilainen ongelma "Mun hevonen ei hyppää vettä"-tyyliin. Hyvät ihmiset, harjoittelemalla ongelma poistuu. Olen useamman kerran käynyt Laaksolla- silloin kun siellä vielä oli kunnon vettä- treenaamassa nuorten kanssa, aina vanha hevonen (usein luottoratsu Tosca) mukana vetoapuna. Gabrielle, jonka kanssa ei päästy tositreeneihin mm  mun loukkaantumisen takia 5v-kaudella- ei tykännyt vedestä. Se on ainoa.

Nuorten hevosten kanssa on tärkeää tehdä vähän mutta usein - aivan kuten lastenkin kanssa. On ehkä parempi olettaa ensin KAIKKIEN oppilaiden olevan ADHD- keskittymisongelmaisia, ja sitten saa ne oppilaat jotka jaksavat, tehdä niitä syvempää paneutumista vaativia tehtäviä. Ja jos on ongelmia- treenataan lisää ja helpoitetaan tehtävää vähän. 

 Kuvassa näkyy se "valtava" este jonka siis yksivuotias ylittää, juostessaan ympäri maneesia. Kavereita on yhteensä kolme, ja kun porukkaa sattuu tallille tarpeeksi, hyppyytetään koko laumaa. Leikiten siis!
Vasta kaksivuotiskeväänä voidaan puhua varsinaisista estetreeneistä! 

Pyrin käymään viikottain Kyröillä, ellei muuta, ottaakseni pojan pois muiden luota - eroahdistuksesta poistotuttaminen- käytän maneesilla juoksemassa ja laitan jotain pientä puomia eteen. Ja jos viitsin ja ehdin, harjaan ja taluttelenkin. Turha niitä on näyttelyyn viedä jos ei koskaan ole juostu taluttaen tai muutakaan tehty! Syksyisestä kaviopaiseen pitkäaikaiesta hoidosta oli sekin hyöty, että poikaa tuli käsiteltyä paljon - niin karsinassa kun pesupaikallakin ja käytävällä. Ja kyllä se mulle hörisee kun mä sitä huudan! 

 Takaisin Göteborgiin - ihana irrottautua opinnoista ja työhön liittyvistä asioista peräti neljäksi päiväksi - lie sama MITÄ tekee ja MINNE menee, mutta täysin erilaiset maisemat tyhjentävät mielen ja poistaa stressiä Ongelmat pienenee ihmeesti! Lauantai toimi meillä "vapaaäpäivänä kisoista" ja tuli kaupunkia tutkittua, tai, noh, lähinnä kauppoja ja ravintoloita. Hieno kauppahalli ja satama on aivan ihana- sieltä pääsee liikkumaan paikallislaivoillakin eri kaupunginosiin. Ja mikä parasta- kun ollaan lähes Atlantin reunalla, kala on tuoretta ja hyvää- katkarapusalaatti parasta mitä olen syönyt ikinä! Nuorille ja epävarmoille oppilaille on reissullakin varmaan se tuttu ja turvallinen MC Donalds yksinsyödessä ihan ok vaihtoehto, mutta turvallisten opettajien seurassa syytä kokeilla muutakin - me veimme kolmekymppisen kengityssepän paikkaan jossa hän ei ollut koskaan ollut kun se oli niin "hieno ja kallis" .Tädit rulettaa ja rohkea rokan syö!

 Kaupunkina reilu 600.000 asukkaan Göteborg on toki suuri, mutta yllättävän kodikas. Ja vaikka siellä olen monesti käynytkin, aina löytyy jotain uutta. Nyt siis se kauppahalli ja satamanlaajennus jossa oma toimipiste esittelyineen niistä suunnitelmista joilla kaupunkia ollaan jatkorakentamassa. Suunnitelmia on, katukuva aktiivinen, muutamaa kauppojen edessä istuvaa kerjäläistä lukuunottamatta ei Ruotsin suuresta pakolaisongelmasta (?) tietoakaan - no, tuskin pakolaisia muuallakaan on aivan keskustassa- eihän me missään esikaupunkialueilla tai slummeissa käyty. - Kruunun kurssi jotenkin tuntui vaihtelevan ja maksuvälineenä vaikka kävi Master

Card, sen käyttö vaihteli maksupäätteestä riippuen - nyt onkin mielenkiintoista katsoa ja laskea mikä on mennyt tililtä ja mikä laitettu luoton puolelle ostoksistani.
Tässäkin siis ideaa ja ajatusta KÄYTÄNNÖSSÄ suorittaa niitä laskutoimenpiteitä ja ehkä jopa sisäistää valuutan arvo - tuo summittainen 1€= 10 SKr ei nyt kerro koko totuutta koska tällä hetkellä kruunu  on paljon arvokkaampi !
Mitä tähän nyt enää lisäämään - ylös ulos ja maailmaa katsomaan - aina oppii!
Kamera on se väline jonka kanssa minä liikun ja nautin, mutta se olkoot jokaisen oma asia miten katsoa - kunhan näkee ja oppii!
Suuresti ihailen taas hevosta ihmisen palvelijana -

 niin hienoista esityksistä saimme taas nauttia kisoissa! Ruotsin lehdistö oli pari päivää sitten teilannut ranskalaisen Penelope le Prevostin hevosmiestaidot näyttämällä kuvan verryttelyalueelta jossa hän hevosen kompastuttua oli sen nykimällä ohjista saattanut jaloilleen ja vielä piessyt - tällaista suorassa TV-lähetyksessä ilman että kommentaattori olisi asiaa selittänyt ja paheksunut. Tällaisia ikäviä sattuu - en mene heti arvostelemaan- mutta olkoon taas varoituksena siitä, mikä on median mahti tänä päivänä! Sinun pitäisi AINA käyttäytyä ja esiintyä niinkuin olisit suuremmankin yleisön edessä!

Kevät Ruotsissa hieman myöhässä- jotain sentään kukki!

Lisebergin huvipuisto- ei vielä auki

Mitä olen oppinut? oppimispäiväkirjakin erikseen vielä? Hevosilta olen oppinut!

Tämänpäiväiset ikävät tapahtumat Brysselissä saivat taas  hiljentymään - Pariisin räjähdyksistä ei ole kuin parisen kuukautta ja sotaa käydään jatkuvasti, pakolaisia virtaa ja ihmisillä paha olo.
Itse olen lähdössä pääsiäiseksi Göteborgiin kisoja katsomaan - lentäen. Että pelottaako- ei. Jos noutaja on tullakseen se hakee vaikka kotiovelta.
Viime viikonloppukin meni osittain hevostellessa- Ratsujalostusliiton 90 vee juhlat Kirkkonummella ja ihan mukavaa oli. Tällä viikolla aikaa opintoihin ja olo entistä sekavampi, Moodlesta ihan etsimällä etsittävä mitä pitää/piti tehdä jonkin asian eteen ja nyt sain ainakin oppilaitokseni erkkaopintostrategian kirjattua. Eilinen iltapäivä meni KEUDAn yto-päivillä ja ajatuksia vaihtaen mm uudesta opintosuunnitelmasta, integroinneista ja tuntijakautumista mutta sokerina pohjalla olikin sitten Tuusulan Kirkkotien kosmetologioppilaiden hoidot- en edes muista koska minulle viimeksi olisi kasvojenhoito tehty- ihanaa oli.
Mutta näitä ajatuksia, koskien jonkinlaista päätöstyötä opintoihin liittyen - kysyimme käykö nämä meidän blogit oppimispäiväkirjasta mutta siihen ei Simo tarkkaa vastausta osannut kertoa- puhui vaan videoista, tanssiesityksestä ja muusta erikoisemmasta ratkaisusta. Mutta päätin toteuttaa sen ajatuksen, johon minua Ulla jo pari kuukautta sitten on kannustanut - Miten myös teoriassa soveltaa ja hyödyntää kaikki se oppi, jonka hevoset ovat minulle vuosien varrella opettaneet? Paljon sellaisiakin asioita joita vaan vaistonvaraisesti sovellan, mutta tässä ja nyt voisi ikäänkuin "avata" nämä itselleni hyvinkin itsestäänselvät asiat liittyen hevosten käsittelyyn ja koulutukseen. Ovat nimittäin kognitiivisia oppijoita siinä missä me ihmisetkin, ja niissä on paljon erilaisia oppimisvaikeuksia. Antakaas kun selitän:

Hevoset ovat laumaeläimiä- aivan kuten me ihmisetkin. Nuoren hevosen koulutuksessa tätä hyödynnetään AINA - porukassa maastoon, vaikeat paikat ylitetään johtajahevosen perässä, ekaa kertaa kuljetusautossa mieluiten kaverin kanssa jne. 
On hyvin ymmärrettävää, että nuori tuntee itsensä hylätyksi joutuessaan jäämään erkkaopetukseen kun kaverit pääsevät kotiin...Tai sanonta "joukossa tyhmyys tiivistyy" pätee niin eläimiin kun ihmisiinkin. Mutta jos joukossa onkin pari fiksua johtajatyyppiä??
Johdonmukaisuus kaikissa toimissa on A ja O. Et voi tänään antaa hevosen "rillutella" kentällä mielensä mukaan itsevalitsemaansa vauhtia ja huomenna pyytää siltä täydellistä tottelevaisuutta kouluradalla! Samaa pätee ihmisiin - mieluummin ensin liiankin kova kuri, jota tapauksesta riippuen, voidaan hieman höllentää edistymisen myötä.
Viime aikoina sekä Morris että nyt Godignon taas vahvistivat ajatuksen siitä, että hevonen on palvelualtis eläin ja tekee sen mitä pyydetään  jos ymmärtää mitä pyydetään. Tietääkö oppilas aina mitä häneltä vaaditaan? Ovatko vaatimukset kohtuullisia ja pilkottu tarpeeksi pieniin ja selkeisiin osiin?

Ja tänään viimeiseksi vaan ei vähiten: Kaikki me olemme erilaisia- en ole koskaan kouluttanut kahta hevosta samalla tavalla, vaikka pääperiaatteet (=punainen lanka) ovat yhtenäiset. Muistan elävästi kuinka reilut kolme vuotta sitten totutin satulaan nyt jo kuusivuotiaan ruunan kuukauden ajan tarjoamalla sille aamukaurat aina satuloituna. Varmuuden vuoksi- olin pojan oppinut tuntemaan sen syntymästä saakka, ja sen arkuus oli huomiotaherättävää. Samainen kaveri piti rauhoittaa kengitystä varten vaikka olin sen kavioita saanut hoitaa ja vuolla sen vielä ollessa ilman kenkiä! Harvoin olen minkään hevosen kanssa "harrastanut" autoon lastaamista, mutta Kallen kanssa sekin piti varalta tehdä, kauroja tarjoten "matkan" aikana kun kiersimme parin kilometrin lenkin...Onneksi sille on löytynyt sopivat kärsivälliset omistajat, ja kun kaveri pääsee tekemään sitä mitä rakastaa- hyppäämään- ei ongelmia synny. Tulevasta kisakaudesta odotetaan paljon!

(kuva Hyvinkään viimekesäisistä kisoista jossa 2. sija 110cm nuorten hevosten tyyliesteratsastuksessa)

Vaikka "virheistä oppii" ne saattavat maksaa paljon, ainakin hevosurheilussa. kaikki sellaiset tilanteet, missä on loukkaantumisriski, on syytä hoitaa varman päälle- hevonen joka on ratsastajan toimesta rysäytetty pahasti esteen sekaan, ei ehkä enää mielellään hyppää lainkaan... "Petettyä luottamusta on hyvin vaikea saada takaisin"!

Pienemmissä ongelmissa menettely kyllä opitaan hyvinkin virheen kautta - Omasta huolimattomuudestani ajolleopettamisen yhteydessä muistuttaa minua yhä, nyt jo 24-vuotias teräsmummo Niiskuneiti joka ei suostu ajelun aikana jäämään paikoilleen seisomaan ellet pidä kahta puolta ohjista kiinni... Ja poni on muuten niin mukava ja yhteistyöhaluinen , mutta tuollainen "työajo" ei ole hänelle aikanaan opetettu...Kun kerran on kärryt perässä- silloin mennään! Ratsain ei pysähdykset ja paikallaanseisominen tuota ongelmia :)

Kiire on se vihoviimeinen tekijä kun jotain pitäisi opettaa! ja hevospuolella tämä  johtaa helposti vaarallisiin tilanteisiin! Jos vain "äkkiä ratsastat" nuorta hevosta kiireen keskellä, niin allasi on usein jännittynyt ja toimimaton yksilö joka vaistoaa sinun stressitilasi ja käyttäytyy sen mukaisesti. Hevonen kun on pakoeläin, se tajuaa vaistonvaraisesti että jokin on hullusti tai vaarallista, eikä tyhmänä tajua että ratsastajalla saattaa olla kiire tai vaikkapa suorituspaineita. Häiriötekijät koulutyössä voivat myös olla kiire tai vaikka itsellä "huono päivä" - oppilaat vaistoavat tämän kyllä ja heidän motivaationsa ja henkilökohtainen tempperamentti sitten vaikuttaa siihen mitä tulemaan pitää. Myönnän välillä lähteneeni tunnilta pois suorastaan masentuneena kun "lähes kaikki on mennyt perseelleen". Vaarallista taas on kiireessä asioiden kasaaminen - reikä päässä, hätäisesti laastaroituna ja vasta iltapäivällä koulun jälkeen tikattavana käyneenä sain syyttää itseäni kun aamulla kiireessä yhtaikaa talutin kahta varsaa tarhaan ja kumarruin ottamaan heinäsylillistä maasta jolloin toinenvarsa jotain säikähtäessään hyppäsi minut komeasti selälleni nurin jäiselle pihalle...

-Tässä Niisku vielä seisoo kiinnitettynä ja antaa rauhassa valjastaa, mutta auta armias kun matkaan päästään!

Erilaisuudesta vielä sen verran, että UTELIAISUUS lie ollut se tekijä jonka takia olen kouluttanut mitä merkillisimpiä hevosia - ei ole ollut todellakaan karvoihin katsomista- ja jokaisesta on löytynyt jotain hauskaa ja mielenkiintoista1 Nyt olen vanhoina päivinäkin (?) päässyt tutustumaan vallan itselleni ennaltatuntemattomaan rotuun - ardenneriin! hauska tapaus ja PALJON harjaa!
Poimin äsken asiakseni esille vanhan Fillisin kirjan (1890) jossa hän ensiaukeamlla mainostaa ettei ole turhantarkka koulutettavien hevosten suhteen, kunhan ne ovat täysiverisiä rodultaan ja 156-158cm kooltaan....Myöntää kuitenkin että myös puoliverisistä saa ihan kohtuullisia ratsuja, mutta hän suosii täyttäverta. Näin siis 1800-luvulla- taisi olla sitä rotusortoa ihmistenkin joukossa enemmän silloin...

-Vielä virheistä - emätammani, aikanaan Breedersinkin voittanut Grixie, on hyvinkin opettavainen täti oppilailleni. Laukannostossakaan ei pidä siirtää pohjetta liian taakse, vaan laukka nostetaan sisäpohkeella. Aika hyvin nuo ovat oppineet kun moni on ollut lähellä putoamista pukkien johdosta jotka välittömästi seuraavat mikäli pohje on väärässä kohdassa. Mikäli ratsastaja käyttää liian voimakasta ja passiivista kättä, tamman pää on kuin liimattuna taivaalle ja askel lyhyt ja tököttävä...

Loppuun vielä pieni kommentti IMPROVISAATIOSTA minkä hevosalalta olen oppinut - Vaikka sinulla on etukäteissuunnitelma mitä pitäisi tunnin aikana harjoittaa, on aina oltava se "PLAN B" koska niin oppilaiden kun hevostenkin kanssa voi mitä tahansa aina sattua! Kerrankin rauhallinen maastoilu vapaapäivänä muuttui piaffiharjoitukseksi kun jäimme metsätiellä kahden hirven saartamiksi... Koulussa suunnitelmat taas muuttuvat yllättävän usein - tekniikan, tai pikemminkin sen toimimattomuuden johdosta! Vanha kunnon liitutaulu on aina hyvä olla varalla - ja siihen parit liidut!
KELIOLOSUHTEET on mös otettava huomioon ja se pikemminkin rikastuttaa opetusta kun joutuu hieman miettimään mikä on mahdollista mikä ei. Moni nykyajan ratsastuksenopettaja on niin kiinni maneesiolosuhteissa ettei keksi mitään hyvää jäisellä kentällä tehtävän...No, ei niitä "jääkenttätunteja" ja käyntiharjoituksia kovin paljon siedä, mutta mielikuvitus on rajana siinäkin!
Joksus luonnonolosuhteiden pakottamana rauhallinen istuntaharjoitus ja oman kropan hallinta voi olla ihan hyvä vaihtoehto, ja hitaassa vauhdissahan niitä käännöksiä yleensä tehdään...
-----jatkuu huomenna--------

Kehittämistyön hurmoksessa - kuten kaikki muutkin. muu sekavaa.

Porvoo, Edupoli ja aikuiskoulutusta- Eeva-Kaisa Pakkala esitteli oppimisvalmentajan ja opon roolit  ja itse koulutustarjonnasta ja talon tavoista kertoi Minna Perokorpi-Sulin.
Loput kaksipäiväisestä kokoontumisestamme olikin sitten kehitystöiden esittelyä - kukin siinä vaiheessa missä työt ovat.
Tässä suhteessa olen onneksi saanut yhdistettyä asioita ja opintoja ja esittelyssäni kerroin ruotsinopetuksen kurssisuunnitelmasta ammattiopinnoissa, erityisoppilaat huomioiden. Faktaahan on se, että kun on ruotsinopinnoista puhe, ovat lähes kaikki joko erityisoppilaita tai/ja pakkoruotsista valittajia...
Hyvinkin käyntännönläheisesti olin päässyt Validiassa kokemaan mitä on tekniikka ja sen väärinkäyttö- muistitikkuni, jossa koko materiaali oli tallennettuna (yli 40 diaa...) oli rikkoontunut käytössäni ja koko kehityssuunnitelma piti koostaa sieltä-täältä -paloista joita onneksi osittain löytyi one- drivesta. Sitä en tiedä miksi ja miten niitä juttuja sinnekin olin tallentanutAikaa oli jokaiselle varattu 20min, ja luulisin sen verran puhuneenikin, kysymyksiä ei tullut, mutta muutama aktiivinen vastaili kun kyselin "vem har en hund" ja "vem har en katt"-juttuja ihan mallin vuoksi. ja hauskaa oli se, (maailma on pieni!) että Validiassa juuri tutustumassa ollut keudalainen kurssikaverini, Pekka Halosesta tullut Elina sattui jo siellä kuulemaan esitykseni ja antoi tässä kovasti postitiivista palautetta - se lämmitti! Muut eivät kyselleet eivätkä kommentoineet - kai se on  pakkoruotsia heillekin...Koko diasarjaa tuskin tarvitsee lähetellä minnekään - alkuperäinen koko jo meinasi tukkia Treen YO:n moodlen ja jätin sen sieltä pois- mutta jonkinlainen kooste työstäni ja suunnitelista lie tarpeen Liisalle lähettää- nyt vasta elvisi että näitä töitä pitäisi vielä uudestaan toukokuussa esitellä. Sangen sekavaa - tästä Simolle mainitsinkin.

-Kuvassa EevaKaisa Pakkala esittelee Edupolin opintotukisysteemiä.

Muistin virkistämiseksi tähän pakko listata muiden kurssilaisten aiheet- mulla lähimuisti yhä pätkii ihan hirveästi ja käsialaani en voi luottaa- tämänpäiväisistä muistiinpanoista tuskin saan enää ensi viikolla selvää!

Jaana  -kehittänyt NLP-menetelmää käytännössä hyvin tuloksi.
Elina- pajatoiminnan käynnistäminen heti opintojen alkaessa ja opiskelijat mukaan tilasuunntteluun!   Ulla Keskuspuistosta vaalii lähihoitajien joustavaa opiskelumallia ja yksilöllistä opintopolkua. Sari Salpauksesta havitteli luki- ym apuvälineistöä lähihoitajien opintoihin ja Raija Omniasta tutkii tarvetta liikealan sanaston yhtenäistämistä ja selkokielisttämistä, kun taas Niina saman firman Leppävaarasta on paneutunut nostamaan koulutuksen läpäisyprosenttia alhaisesta 60% ylös! Mirja tutkii miten parhaiten luoda netissä eräänlaista non-stop paketin sisältöä HORaCa-alan opiskelijoille joilla joustava startti opintoihin.Sähköpuolen Raimo taas oli Moodleen keräämässä aineistoa mahdolliseen itseopiskeluun tai kotitehtäviä varten. Eilisen viimeinen esitys oli Päivin selvitys miten tkea ja olla yhteydessä erkkaoppilaisiin työssäoppimisjaksoilla niin että siitä olisi mahdollisimman paljon hyötyä.

Riitta Salpauksesta (kuva) puhui tänään PULSSIN toimnnasta ja siitä, miten tärkeää on saada oppilaan luottamus opettajaan tai aikuisiin yleensä. äikkä-Elinan  aiheena ollut miten saadaan VALMA-opiskelijasta kasvatettua liiketalouden tuntija ja Pirkko puhui niistä vaikeuksista mitä kohdataan esim pakolaisten oppimisvaikeuksia kartoitettaessa. Minna puhui yrittäjyyskasvatuksesta ja sen väärinymmärtämisestä ja vihjasi sähköisesta työnhakupelistä, johon jätti meille salasanankin. Anne kertoi lääkealan matematiikanongelmista ja antoi hyviä taulukoita käytettäväksi mittamuunnoksiin. Ala, jonka opiskelijat mieluusti jatkokouluttautuvat farmaseuteiksi eteenpäin - matikan oltava hallinnassa! Arja Lahden diakonissalaitokselta oli koonnut avustajineen lyhytfilmejä lähihoitajien kolmannen vuoden osaamisalavalinnoista ja Katja oli tutkinut osallituvan oppimisen mahdollisuuksista ryhmätöiden osalta, konstruktivismiin pohjautuvan yhteistoiminnallisen oppimisen avulla.Ihan tuntui tutulta hänen kertoessaan kaikkien hienojen suunnitelmien ryhmätöistä ym valuvan hukkaan - poissaolojen takia. Niin tuttua! . Marjut toi terveiset liiketaloudesta ja yrittäjäkasvatukssta- hienoa prizzi-esitystä haittasi sen alullepanon vaikeus kun tarvittiin vallan it-alan gurua neuvomaan. Se tekniikasta. Johanna Hyriasta on paneutunut teemaan Greencare ja niihin eri osa-alueisiin joista voidaan eläin-maatalous-luonto-aiheista kerätä kasaan osaamispisteitä valinnaisilla jotka soveltuvat myös erkkaopiskelijoille. Juho , entinen keudalainen Kirkkotieltä, on Lappiin muutettuaan aivan uusien haasteiden edessä ja koulujen sekä nuorisotyön yhteistooiminta on inarissa vasta aloituskuopissaan. Tanja aikuispuolelta oli tekemässä laajempaa nettimateriaalia hierojakouluksen opintojen tueksi.
Aikamoisia opintopläjäyksiä ja ideoita,  ihan hyvä vaihtaa ajatuksia ja ehkä pystyä kavereita hieman neuvomaankin. MUTTA: taas tuntui siltä että kaikki opinnot ovat yhä hajallaan enkä saa niistä oikein kiinni- sanoin tästä Simollekin- samaa palautetta antoi KEUDAsta Minna joka viime vuonna opiskeli tätä erityispedaa. Minulle tietty tällä kertaa se "titteli" on tärkeä tulevaa työnhakua ajatellen, mutta mieluusti jotain jättäisi aivokoppaankin käyttövaraksi! ("vanha" laaja-alainen erkkaopeystäväni Ulla , joka oli minun  aiempi tutor auskultoidessani 2003, on ollut lähes kauhuissaan opintojeni hajallisuudesta)
Tuulan kanssa keskusteltiin työharjoittelustani josta olen ollut puuttuvien tuntien osalta niin huolissani, mutta koska hän oli hieman tutustunut jo edeltäkäsin pariviikkoiseen VALIDIA- sijaistukseeni, ajattelimme että se vierailu kattaisi ne puuttuvat 13 tuntia mitä en saanut Nurmijärven KEUDAlla kasaan. Ihan kivat kaksi viikkoa siellä meni, mukavaimoppilaita ja AIKAA heille aivan eri tavalla kun luokassa korkeintaa kymmenen oppilasta ja avustajat lisäksi. Ihana kokemus!

Loppuun on vielä pakko mainita SYY miksi tänään aamulla myöhästyin kymmenisen minuuttia Porvoon aloitu ksesta - no, kuvat kertokoot! Omakuva olisi ollut syytä olla mukana - autot kieltämättä hiljensivät ohiajaessaan kun meikäläinen punaisissa sukkahousuissa, lyhyessä hameessa ja toppatakissa kameran kanssa pöllähteli pitkin maantietä kallioleikkausten välissä....Olen yhä sitä mieltä että HULLU SAA OLLA KUNHAN EI OLE TYHMÄ!

SUOMI-FINLAND 18.3.2016

tie no höh- Hyvinkää-hanko tie siis Porvooseen päin. Saksalan kylästä seuraava.

paluu perjantaille, Dunderfelt & Co

Tässä vielä paluu perjantaihin ja koko päivän kestäneeseen ihan kiinnostavaan ohjelmaan, alkaen Dunderfeltin aikuisuudesta ja luovuudesta. Aihe jossa pikemminkin käsiteltin tietoisuutta, tunnetiloja ja emootiota sekä niitä esteitä mitä luovuudelle saattaa näistä muodostua.
Myönnettäkööt- alussa olin melkein pihalla psyykkisen kunnon treeneistä, 30 sek päivittäisistä harjoituksista ja 360 o kulmauksista olemassaolossamme liittyen luomisen jatkuvaan prosessiin....
Pikkuhiljaa minullekin alkoi aueta mitä ajettiin takaa- P1 P2 ja P3 - joista minulle ensin tuli mieleen lentokentän ne kalliit lähiparkit rakennusten sisällä- olivatkin tiedostamisen eri asteita .   P3 on se potentiaali aivoista ja ajattelukyvystä mikä meillä jää käyttämättä kun vain fokusoimme tilanteeseen "TÄSSÄ JA NYT" (=P1) unohtaen kaiken muun olemassaolon. Aivoissamme on myös tiedostamatonta, sisäistettyä tietoa (=P2) perustuen mm aiempiin kokemuksiin, kognitioon, joka vaikuttaa siihen MITEN me uutta, ajankohtaista tietoa ja tapahtumia sulatamme. Se, mikä tosiaan unohtuu, on se aivojen käyttämättömäksi jäävä osa, mikä on niitä mahdollisuuksia täynnä, kunhan annamme ajatuksille tilaa! Tätä tilaa - myös luovuudeksi kutsuttua- ei saada käyttöön ellei uskalla päästää irti niistä jokapäiväisistä ajatusten rutiineista ja kapeasta katsontakannasta mihin kaikki aiemmat kokemuksemme ovat meidät johtaneet.
Dunderfelt heitti kuulijoille myös ajatuksen siitä, onko mielemme sulkeutunut vai avoin , ja se ei ole samaa kun introvertti tai ekstrovertti luonteenlaatu, mistä myös oli puhetta. Luovuutta on kaikkialla, se on jo itsessään prosessi, ja sille pitää vain olla avoin. Erilaiset TUNTEET on hyväksyttävä, mutta ei saa antautua tunteiden vietäväksi, etenkin jos on tehtävä päätöksiä ja toimittava - tässä tulee se 30 sek sääntö- tunne, tunne, tunne - vaikka kiukkua tai hiiltymystä, salli se, mutta kun on toiminnan aika, palaa realistiseen ajatteluun ja toimi sen mukaan!
Itse tunne on aina aito, siitä seuraa EMOOTIO; tunnetila mihin pystyt vaikuttamaan ja muuttamaan ne voitoksesi- negatiivisia tunteita ei pidä muuttaa negatiivisiksi tunnetiloiksi, vaan tässä vaiheessa käännettävä tilanne positiiviseksi toiminnaksi sen sijaan että juuttuisi siihen "paskafiilikseen".
Eri tempparementit vaikuttvat myös siihen, miten voimakkasti tunnemme, mutta se on sitä ihanaa erilaisuutta, joka on aina rikkaus! Eri tempperamentteihin on syytä suhtautua huumorilla - ihanaa että meitä on niin monenlaisia!

Niin vielä, se 30sek "sääntö" - ihana tietää että minäkin saan suuttua oppilaille kunhan EN HETI avaa suutani ja hauku heitä pystyyn, vaan odotan ensin sen puoliminuuttia että rauhoitun ja osaan toimia taas järkevästi...
Tällä luonteella se vaan on niin vaikea aina muistaa!






 Erilaisten oppijoiden liitosta oli seuraavaksi vieraana Riitta Hämäläinen, teknienä asiantuntijana mukana Pauli Sarsama. Vaikka otsikkona oli "erilainen aikuisoppija kieltentunneilla" aihe voitaneen yleistää koskemaan niin yläasteikäisiä kun toisen asteen koulutuksessa olevia oppilaita. Tilastot ovat tilastoja, ja niitä jo on tarkasteltu, mutta yhä on yllättävää se oppimisvaikeuksien  määrä, mitä arvioidaan koskettavan 20-25% väestöstä! Tämä liittyen koko kirjoon : lukeminen, luetun ymmärtäminen, kielet, kirjoittaminen, matematiikka, kuullun ymmärtäminen  (-erit. B ja D sekaisin, eri S-äänteet jne) suunnat (oikea/vasen!!) keskittyminen, muisti, motoriikka, ajan hallinta (- deadline, pvm...) ja hahmottaminen  . Vielä muutamia huomioita:                                                                             *aukkotehtävät, ristikot ja sanasotkut tuottavat vaikeuksia lukihäiriöiselle
 * kaikki eivät "tekemällä opi" vaikka usein niin oppimisvaikeuksista kärsivän luullaan hyötyvän- yksilöllisyys täsäkin asiassa on tärkeätä!
 * Lukivaikeudet vahvasti perinnöllisiä - vanhemmilta hyvä kysellä
 * asioiden automatisoituminen vie aina kauemmin
 *Oppimisvaikeudet aiheuttavat uein KIELIKAMMON mm pakkoruotsia kohtaan....
 *ASENNEILMAPIIRI vaikuttaa yllättävän paljon
* Kaikki oppivat -kukin eritavalla (=TÄMÄHÄN ON ITSESTÄÄNSELVÄÄ!!)
 * kuuntelu ja yhtaikaa kirjoittaminen vaikeaa (=on huomattu!)
* Äänteiden opettelussa  käytä peiliä (-enpä ole ullut ajatelleeksi!)
* Muistisääntöjä, havainnollistamista, kortteja, leikkeitä, värejä ...kaikki keinot sallittuja!

Mitä en tiennyt, on että Erilaisten oppijoiden liitosta voi kysyä apua, tiedotusta, neuvoa ja ohjausta niin opet kun oppilaatkin ja heidän vanhempansa. Ollaan varmasti tämäkin asia mainittu erkka-pedassa, mutta mikä nyt mun kovaan pääkoppaan olisi tarttunut. Oppimisvaikeuksia, nääs!

"Once upon a time a knight was riding on a horse towards a castle in the night. The castle had been abadonned for a long time ago because of a terrible incident. The only thing that was left was a tower...."
A group of seven (or three or five)  got their small notepads to write a word on; explaining the sort of story they would write - fairy tail ( as ours) science fiction, detective story, love story etc)  Then they all have their bigger papers and everyone begin their story with a sentence including the word they got from their left hand sitting neighbour. Then they pass the paper to the right and the small paper to the lefthand person and the writin continues, sentence by sentence. Our group had just began a lovely, little spooky fairytale when we were stopped by our lecturer and the lesson continued...
An another example - How to write a CV-
the other person is the businessmanager and writes down WHAT kind of persons his/her ifrm is looking for, and then the employaee writes his/her CV considering at those points which are important for the firm. Good training!
*Try to write a short story - at most six sentences - without using the same word again, Difficult!
*How would you explain the way how and where you buy a coffeemaker? Give the vocabulary to the pupils and let them fill in the verbs . using the right tempus. When ready, the story can continue by something odd what happends to the item - it will be stole or there will be a ghost inside it or....
*Give a picture of what-ever-kind and devide your class into smaller groups and give them different tasks to do: Find out twelve adjectives about the picture, eight nouns, six verbs....Do write a poem / story about what happends in the picture or after the picture is taken...Share your results!
*Choose a letter from the alphabet . Create nouns beginning with this letter.Write a story about it- at most 50 words. more ideas by googling "concrete poetry"
*Write a story  exactly 50 words (some songs, fe Bruce Springsteens lyrics) has got stories you could tell in that 50 words. The, when the story is ready, google "Top twenty words"  and take off ALL those words from the list you have written in your story and replace them with others, synomyms or completely new ones which change your story!  Then if you have time, you can even try to rewrite your story as a poem!
THen HOW was the childhood of the little riding hood or the terrible wolf? or Cinderellas stepmother? Or what happened to the seven dvorfes when Snowhite left them? Kind of stories which gives a big opportunity to create one´s imagination - let them write confidentally - without thinking at punctualisition or correct grammar - this is just for fun and gives creativity to the pupils! Must happen in a confident and relaxed athmosphere!
Our lecturer Kevin Gardner from Työväen acatemia  was so lovely and nice - I was so sorry about our fairytale to not get finished so we could had read it for him!

Bianca Hösli Uniikkiääni OYstä puhui vielä viimeisenä opettajan äänenkäytöstä ja pikemminkin sen säästämisestä ja hoitamisesta. No, sen verran on ratsastuksenopettajana aihe minulle tuttu ettei mitään kovin uutta tullut tästä aiheesta, ehkä vihje sellainen 16€ vesipiippu mistä imemällä suolaista höyryä säästetään ääntä. Hengitysteniikalla on tietty merkityksensä ja kun lopuksi harjoiteltiin osaksi ennestään tuttuja liikkeitä, oli päivän anti ihan kohdallaan. Finn Lecturan tarjoama salaattipöytä oli päivän päätteeksi ihan paikallaan. Kaikkiaan positiivinen ja yllättävän hyvä tilaisuus, ideoita ja oppimista tapahtui koko päivän osalta. toivottavasti muillakin eikä vaan minulla. Ensi viikolla vielä muutama opetuspäivä Järvenpään Validiassa- ihan mielenkiintoinen kokemus ja kivoja oppilaita - siitä lisää viikon kuluttua!

Bye, Bye, Tampereen kieltenopekoulutus- hyvät eväät, digitaalisestikin!

Viimeinen visiitti Tampereelle taas ties miten pitkään aikaan, mutta ihan mukavaa ja opettavaista on ollut - 10 op tuli täyteen  kieltenopettajien "kieltenopetus muutoksessa"-kurssilla . Mielenkiintoisinta tänään oli yhteenveto ja omien töiden esittely - minä tottuneesti ensimmäisenä tuleen, ihan aakkosten mukaan.Tiivistetty versio pitää vielä saada toimitettua eteenpäin, mutta ihan innoissani olen suunnitellut lähes koko kielioppiakäsittävän ruotsinkurssin amiksen oppilaille- tuntien vähentyessä aikaa ei jää kuin 16-18t ja se on tarkkaan käytettävä. Muutamille ryhmille "raakaversiota" jo olen kokeillutkin, ja ideani kulttuuritietoiskujen (kuvineen) upottamisesta tylsään kielioppitekstiin on otettu hyvin vastaan ja niin nytkin- yleisö sentään asiantuntijoita! Käsi-kädessä tietoiskun kanssa tarkoitus täyttää jo aiemmin tekemääni kuusisivuista kielioppimonistetta. Muutaman lukukappaleen ja muun tehtävämonisteen lisäksi ei sitten tuohon tuntimäärrään juuri muuta mahdu - kuten moni muukin, aion Kahootia käyttää sekä sanaharjoitteluun että varsinaisiin sanastokokeisiinkin.
Paljon voi vielä parannella ja lisäillä- valmista ei varmaan tule koskaan - mutta siitä on tuo Power-point hyvä kun sitä melko vapaasti saa laajennettua. Kuvat omista kätköistä pääsääntöisesti- hauskaa on ollut niitä etsiessä ja valikoidessa!
Hyviä ja rohkeita toteutuksia oli muillakin, ja monella paljon teknisempiä kun minulla; esim. Quezlitin käyttö yleistä, Wikispacessa tilaa paljolle ja KEUDAa ajatellen löytyy One-note jota en ole edes älynnyt käyttää. Tietyksi ongelmaksi nousi keskusteluissamme se epätasa-arvotilanne josta oppilaat lähtevät eteenpäin niin ala-asteelta kun yläasteelta amikseen tai lukioon - kaikki vaan olettavat että tietotekniikka on hallinnassa, opetukseen käytettäviä resursseja ei ole, ja jos kieltentunneilla joutuu ensin opastamaan jonkun systeemin/ohjelman/netin käyttöä, on se pois itse kieltenopiskelusta. Ei hyvä! Ainain HOJKS_oppilaille pitäisi mielestäni automaattisesti järjestää heti ekan vuoden syksyllä muutama "testitunti" koneenkäytössä, jotta sitten päästään täysillä töihin kun kieltenopetus/ äikkä alkaa!
Tähän vielä muutama vinkki ; osoitteita ym:
*Wikispace - jonne voi perustaa ryhmän ja kutsua oppilaita
*lyricstraining.com - löytyy eri kielilllä
*muistio.tieke.fi  - kirjoitusalusta
*sanomapro:lla eri oppimisympäristöjä, maksullisia niille, jolla ei ole firman kirjoja
*ESL:video.com
*saksanmateriaalia Goethe-instituutista ja DVG = Deutche virtuelle Grammatik
*Peda.net iin voi liittää sitä sun tätä
*wordl
*saksanopintoihin lyhytfilmivihje: "Nashorn im Galopp"-löytyy Youtubesta

Laura Pihkala-Posti ohjasi meidät opettajat Minecraft-pelin saloihin ja hänen itsensä tekemää tutkimustietoa tarkasteltiin ja todettiin pelin parantavan hyvinkin suullista kielitaitoa- tämä enimmäkseen pojilla vaikka tyttöjäkin on enenevissä määrin tutustunut ko peliin.

 Alkuperäisestä määrästä - 50 opiskelijaa- oli valitettavasti matkan aikana kymmenkunta pudonnut pois, mutta me aktiivisimmat olimme loppumeterille saakka ja anti on ollut hyvä!
Ihana oli myös toteamus, ettei kaikkea digatalisaatioon liittyvää edes tarvitse käyttää - voi kukin valita oman mielen mukaan mitä käyttää! Aikapula on ehkä suurin este erilaisten systeemien rakentamiseen,ja siihen liittyy tietenkin koulujen tarjoama tekninen toteutus sekä oppilaiden ennakkotaidot/taidottomuus, mutta käyttökelpoisia ideoita tuli paljon - nyt vaan niitä "sortteeraamaan"
Kiva ja aktiivinen porukka, muutaman kerran eh-

dimme vielä tavata nettikokousten välityksellä, ja verkostoahan tässä jo on ehtinyt syntymään!

Paljon oli tavaraa kahdelle päivlle, - huonot yöunet, Tampereelle-takaisin ja eilinen Helsingissä - väsyttää joten  jatkan pohdintaa SUKOL:n tarjoamasta eilisestä ohjelmasta vielä huomenna.
Ensi viikolla sitten luvassa ADHD-koulutuksen kakkososa Lahdessa ja HAMK erkkapedda to-pe - tällä kertaa Porvoossa! Menoa ja meininkiä riittää- toivotaan että jotain opin ja saan sulateltua!

Kieltenopettajien SUKOL-koulutusta Hgissä, huomen Tampereen YO- tekstiä tulee...

Mielenkiintoinen luento ihmismielen piilotetuista kyvyistä ja niiden käyttöönotosta!
Ei hassumpi aloitus seminaarille!
Pohdintaa lisää huomenillalla- nyt latelen vaan kuvat valmiiksi!





-Tässä vasta kuvakooste -paremmalla ajalla ja hyvien yöunien jälkeen palaan asian vielä sunnuntaina- paljon ideoita esim kirjoittamiseen ja kannustamiseen!

Kari Jukarainen toivottaa osallistujat tervetulleiksi 

Tony Dunderfelt puhui psykologiaa - myös käsin :)

Riitta Hämäläinen "Erilaisten oppijoiden liitto" -hyvä tietoisku!

Osallistujat tutustuivat tauoilla kirjakustantamoiden uutuuksiin

Mr Kevin Gardner writes for fun - and the pupils enjoy it!

Bianca Hösli muistutti opettajan äänen huoltamisesta!


-Näistä aiheesta kooste sunnuntaina!