Disciplin- kuri& järjestys se olla pittää- eestiläisten mukaan. Ei huonompi juttu!

 Jouluinen rauha vähemmän talvisine keleineen
alkaa olla nautittuna ja paluu pikkuhiljaa arkeen
siihen liittyvine ajatuksineen.
Kasvatusta ja oppimista; kuinka ollakaan!
Uutta OPS ia ja koulumaailmaan liittyviä taloudellisia leikkauksia olen koko syksyn miettinyt ja on myönnettävä etten vieläkään näe
niitä pointteja mitä meille opettajille tarjotaan näennäisen valinnanvapauden ja vastuunkannon myötä. Jättikokoiset ryhmät niin amiksessa kuin lukiossakin eivät palvele ketään, ja vähentynyt lähiopetus kärsii siitä, että kun kurssin lopussa alat hieman erottaa oppilaat toisistaan ja muistat nimiäkin, kappas, touhu ohi ja opintosuoritteeseen arvostelu! Ei ihme, että amiksen puolella monet kurssit halutaan nykyään arvostella pelkällä "S"-merkinnällä eli suoritettu!
Resurssien keskittäminen sinne, missä niitä tarvitaan, kuulostaa toki hienolta, mutta miten toimii jos oppilaitoksessa ei enää ole paikallista rehtoria ja opettajatkin tulevat "satelliittikomennukselle" jostain muualta kun sattuu olemaan lukujärjestyksessä tilaa?  -Aika näyttää, systeemi tullee toimimaan aikuiskouutuksen puolella, mutta nuorisopuolella- voi nuo pojat; keskenkasvuiset köriläät joilla valtava tarve näyttää toisilleen ja opettajalle mitä he "uskaltavat" touhuta tunneilla, tai vaan panevat päänsä pensaaseen jos eivät osaa! Moni härikköoppilas on luovuttanut toivonsa oppimisen suhteen- usein jonkin oppimisongelman vuoksi- ja häiriköinti tai oma touhuaminen tunneilla on eräänlainen protesti sille kun ei ymmärrä ja osaa. Opettajien jaksaminen kaiken muun toiminnan ja suunnittelun ohella alkaa olla äärirajoillaan, joten ymmärrän monia sikäli etteivät enää jaksa puuttua mihinkään järjestyksenpitoon - oppikoot ne jotka pystyvät kovassakin metelissä keskittymään!
HBL:ssa tänään (28.12.16) oli mielenkiintoinen artikkeli naapurimme Eestin oppimistuloksista  ja siihen johtaneista syistä PISA-taulukoiden mukaan. Muutamia huomioita: Luonnontieteissä Euroopan ykkönen, Euroopan maista vähiten oppilaita jotka eivät yllä perusoppimisen tasolle, poikien ja tyttöjen tuloksissa ei huomattavia eroja, matematiikassa Euroopan kakkonen Sveitsin jälkeen, Luetunymmärtäminen Suomen jälkeen heti kolmantena, huippuosaamiseen yltävien oppilaiden määrä kasvaa samaten kun heikkojen oppilaiden määrä vähenee....

 Katsommeko me itsemme sokeaksi länteen kun etelässäkin olisi opittavaa? Minkälainen merkitys on Neuvostoliiton taustalla ja sillä yritteliäisyydellä, millä omaan, itsenäiseen maahan on suhtauduttu viimeisen reilun  kahdenkymmenen vuoden aikana? Koulutus on äärimmäisen arvostettua Eestissä, ja vaikka mistään armeijan kurista ei ole kyse, on olemassa sääntöjä noudatettaviksi. Kouluun mennään oppimaan, ei pelleilemään ja viihtymään..

Vekarajärvi elokuussa- kuri ja järjestys

 Henkilökohtaisesti en pane pahakseni vaikka vähän sitä armeijan kuriakin olisi tarjolla...Mitä suuremmat massat ovat liikkeellä, sitä tarkemmin on sääntöjä noudatettava! Aikanaan ratsastuskouluissakin oli todella kova kuri - turvallisuuteen liittyen jopa pakollista jos / kun oli isoja kymmenenkin oppilaan ja hevosen ryhmiä. Olen toki sitä mieltä, että "vapaus tuo vastuuta" mutta monen nuoren kanssa asian voisi kääntää toisinpäin:
Kun vastuuta kyetään ottamaan, se tuo tullessaan vapautta. Nyt vaan sysätään vapautta ja  vastuuta nuorillekin oppilaille omista tekemisistään eivätkä he kykene sitä ottamaan - tottakai ihminen lintsaa ellei ole pakko jotain tehdä! Mukavuudenhalu on meissä sisäänrakennettu ominaisuus!
Ja ellei koulussa opettaja aseta rajoja, nuoret niitä koko ajan etsivät. Hyvässä ja pahassa.

En tästä kirjoittaisi, ellen olisi alkanut olemaan niin epäuskoinen omasta  kutsumuksesta työhöni- hyvillä tavoilla ja toiset huomioivalla käytöksellä on merkitystä! Ja turha siinä enää pallotella sitä kasvatusvastuuta ja kenelle se kuuluu - jos eivät nuoret osaa luokkaan tullessa riisua takkiaan naulakkoon ja myssyä pois päästä ja kännyköitä piiloon, niin minä ne käskytän. En kysele mitä on kotona opetettu tai mitä muilla tunneilla tehdään. Piru mikä piru. Ja paha ämmä. Mutta välitän miten nuo pärjäävät mailmassa, siksi jaksan käskyttää. Kaikenlaisten ihmisten kanssa on tultava toimeen vaikkei kaikista tykkäisikään, joten jos joku opettajatäti tulee onnelliseksi kun he riisuvat myssynsä luokassa, ehkä he osaavat sen taidon tositilanteessakin kun on käytöstavoista puhetta?  Ja mitä tässä opin - en nyt ihan väärässä ehkä ole ollutkaan?
-Huomenna hevosiin liittyvää ikävää asiaa, mutta elämään kuuluvaa. . Jos jaksan.

Tapanina taas piristystä ja hyvää oloa! 

Joulumaa, joulukuusi, joulusiivous, jouluruoka, joulustressi, joulumaastoilua ja löhöämistäkinkö?

Saaren joulumaa- lähes jo traditio Mäntsälän Saaren  KEUDAlla ! Tänä vuonna keksin äidilleni joululahjaksi käyttää häntä siellä ja kuunnella myös Suvi Teräsniskan joulukonsertti. Olipa taas aika upea kokemus ja mammakin tykkäsi- tajusin vasta autossa matkalla Saarelle etten koskaan ole ollut oman äitini kanssa minkäänlaisessa musiikkitilaisuudessa ellei nyt lapsuuden satunnaisia joulukirkossakäyntejä lasketa? Jopa hieman jännitin kun näitä mietin, ja helpotus oli suuri kun äitini kuiskaten totesi tykkäävänsä laulajan äänestä ja kappaleetkin oli ihan kivoja. Jess, taisin onnistua tässä lahjavalinnassa?
Mäntsälän floristit olivat panneet parastaan ja ihailimme käytäville ja kasvihuoneisiin asetettua näyttelyä - tänä vuonna saatiin vallan kansainvälistä menestystä kun Lila Hagman (olen opettanut hälle äikkää-kirj.huom) voitti Skills kisoissa kultaa! Ja nämä kukka-asetelmat vaan ovat niin .huh.

Joulukuusi olikin sitten seuraava projekti- sain poikia houkuteltua mukaani ja peräkärryllä sitten tuotiin minulle ja perheelliselle pojalleni kuuset tänne keskustaan.Tuolla se verannalla makoilee, kuusi meinaan, ja odottaa että virittäisin sen jalkaan ja koristelisin. Aatonaattona sitten.

Ratsastustunteja olen pitänyt ihan mielenkiinnolla- Järvenpäässä iloisia ja mukavia oppilaita ja perjantaiset neljä tuntia kuluvat nopeasti. Asia olisikin eri, jos niitä tunteja pitäisi viisi-kuusi päivää viikossa! Kaikki, mitä paljon tekee, käynee työstä? Tämän syksyn lukujärjestys KEUDAllakin on ollut sen verran väljä, että mieluusti olen tunteja valmistellut ja kouluun mennyt - tänään on vielä "jälkihuollon" aika kun saan numeroita opintosuoritteisiin. Ennen sitä vielä jokunen tehtävä tarkistamati- "ressiä pukkaa". Hyvä syy muuten siirtää joulusiivousta! (tai jättää tekemättä??Ei täällä NIIN likaista ole etteikö imurointi ja lattianpesu riittäisi?)

Uskomaton muodonmuutos tapahtuu vuosittain Saarella ennen Joulumaan avajaisia- kasvihuoneista tehdään niin esiintymislavaa kuin lapsille joulupolkua eläimineen ja joka vuosi on uusia ajatuksia kehitelty- kiitos vaihtuvien oppilaiden ideoiden tulva riittää!
Yllättävän hyvin toimii akustiikkakin kasvihuoneessa- Teräsniska sanoi leikillisesti olevansa lähinnä huolissaan ettei automaattinen kastelujärjestelmä kesken hänen laulujaan ala toimimaan... (Ei alkanut, sai laulaa rauhassa)  -Tänään vielä ehtii - paljon olisi tulijoita jos aukioloaikoja pidennettäisiin  -tuosta on joskus opekokouksessakin puhuttu - mutta rankan syksyn jälkeen tuntuu siltä että oppilaiden lisäksi opettajatkin kaipaavat joululomalle, joten vielä on yleisön tyydyttävä vajaaseen viikkoon.
Jouluruoka. En laita tähän reseptejä.  Puhuttiin poikien kanssa että ainakin itsetehdyn sillin ja lanttulaatikon voisi unohtaa. Enkä aio herneitäään keittää ja unohtaa taas mikroon....Ehkä jotain uutta- perinteet ovat hienoja mutta voihan niitä hieman joskus uusiakin ja muokata, eikö? Savukalkkunaa jo ostin kun kokonaisena uunitetusta tulee turhan kuiva.
-Jouluterrorismikin nosti päätään, ikäviä uutisia Berliinistä aamun uutisissa. Sanaton olen, tätäkö on odotettavissa epävakaassa maailmassamme?
Onneksi pääsee hevosen selässä pois noista ajatuksista- ratsastin vallan "oikeasti" Grixiellä sunnuntaina ja nautin siitä, että tamma kuntoutuu ja yhä on se herkkä kuuliainen hevonen joka minulla on syntynyt yli kaksikymmentä vuotta sitten! Eilen oltiin sitten parin tytön ja Fasun kanssa kävelymaastolenkillä- minulle siinä eniten hiki tuli kun olin varautunut kunnon talvivaattein ja hevosen talsivat sellaista "kävellen-voittoon"-vauhtia! No, kuntoilun parhaudesta taisin juuri viimeksi kommentoida joten hyvä vaan- kinkunsulatusta ennakkoon!
Tänään päätän tähän, muutama hevosaiheinen luontokuva loppuun ja muistakaa hyvät ystävät löhöilläkin- minulla kun on lukemattomia kirjoja kirjahyllyssäni, olisiko aika lukea niitä? Saatan toki joulunpyhinä taas ottaa kantaa opetusmailmaan ja nuorten hevosten koulutukseen, mutta nyt JOULUJA!

Valkeaa joulua on luvattu vain maamme pohjoisosiin, mutta hauskaa kuuraa on ollut viimeaikoina milloin missäkin. Niin kaunista!

ja tässä lopuksi ; Sanelma-kissa toivottaa kaikille stressintöntä joulunalusaikaa!

Elinikäinen oppiminen ja ilo irti arjestakin- etenkin kun "no news is good news"

Pakko aloittaa taas itsestä - mä olen varmaan narsisti- kun takana on myönteinen ja iloinen lauantai
ja edessä X-Factor - toivottavasti suomalaisittain huipputunnelmissa! //oli huippua ja jatkoa seuraa - HYVÄ SAARA; HYVÄ SUOMI!--

*Lapset on ihania. jopa silloin kun ilmestyvät vain aamuyöllä nukkumaan krapulaansa pois juhlien jälkeen...
*Liikunta on ihan MUST - olin peräti puoli vuotta käymättä salilla- milloin mistäkin syystä- ja nyt kun sain vihdoin taas salikortin aktivoitua olen tällä viikolla käynyt jo kolme kertaa!
*Aamunaloitus Hesarin ja Höblän kera  kaffin ääressä, sitten vähän koekorjausta- mä olen varmaan kieroutunut jotenkin, mutta tykkään-
*Vanha ystävä kylässä ja uusi kasvisresepti kehittyi itsestään sieniin ja juureksiin liittyen jonka jälkeen kirkossa upea joulukonsertti "Operamigos" trion toimesta- ihana baritoni muttei sopraano tai tenorikaan huonoja olleet!

vas, Teijo Lindström, Marko Kostiainen ja Helena Suominen

Jatkoa eilisille liikunnalle saatiin heti tämän päivä Hesarista -ihanaa toimintaa Seinäjoella -linkitän artikkelin tähän. Itsestäänselvyyksiä, josta tuli taas mieleen Tanskan "Drengeakademien" leiri jossa kesällä vierailin ja josta myös kirjoitin tänne heinäkuussa. Säännöllinen, järkevä liikunta, hyvä ruoka ja riittävä uni :  -elämä maistuu! Liitteessä myös IHMISEN rooli oppimisessa- ei aina vaan se kännykkä tai tietsikka...

file:///C:/Users/Ira/Downloads/art%20ESS%20ihminen%20innostaa.htm

file:///C:/Users/Ira/Downloads/Seinäjoen%20”ihme”%20kiinnostaa%20maailmalla%20–%20ylipainoisten%20lasten%20määrä%20puolittui%20muutamassa%20vuodessa%20-%20Kotimaa%20-%20Helsingin%20Sanomat.html

salikengät..

Toinen asia , mitä olen syksyn aikana miettinyt ja taisin siihenkin saada osittaisen vastauksen jo tänään - lasten rauhattomuus jo ala-asteella.
Selitän taustan:
Koska minulla on "omassa" opinahjossani tunteja vähänlaisesti olen uteliaana ja rahattomana ex-opiskelijana  tehnyt sjaisuuksia laidasta laitaan ja siis ala-astetta myöten. Naapurikouluun mennessäni ensimmäistä kertaa joskus alkusyksyllä ykkösiä opettamaan painotin itselleni monta kertaa " Ole kiltti, älä korota ääntä, muista vääntää asiat rautalangasta, toista, kuuntele ja esiinny pikemminkin kilttinä mummona kuin tiukkana opettajana" .
Järkytys oli suuri. Ei lapsilla, vaan minulla.
Se mitä muistin ala-asteesta, jossa myös sijaisuuksia jonkin verran olin tehnyt kymmenen- viisitoista vuotta sitten, oli täysin väärää. Lapset olivat toki ihania- oikein muistettu - mutta se äänivolyymi missä liikuttiin ei olisi sietänyt mitään decibelimittauksia niin suuri oli luokan melutaso. Minun oli pakko saada heidät hiljentymään komentamalla, jotta he edes kuulisivat ohjeeni. Onnistui. Hiljaisuutta kesti viitisen minuuttia jonka jälkeen äänitaso taas lähti nousemaan...
Sama tuntuu pätevän aivan kaikilla alaluokkien asteella eri kouluissa; lapset ovat ilmeisesti jo lastentarhasta ja päiväkodeista oppineet, että vain äänekkäimmät pitävät puolensa etuuksia jaettaessa? Suuresti arvostamallani emeritusprofessori Keltikangas-Järvisellä on vastaus tähänkin:

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/463735-professori-kaikki-paivahoito-ei-ole-varhaiskasvatusta-pienilla-aivoilla-joudutaan

Ryhmäkokoa on nostettu ja ollaan edelleen nostamassa, sillä KAIKKI maamme toiminta pyörii talouden varjossa- kustannuslaskelmat ja viivan alle menojen jälkeen tuleva VOITTO on se ainoa tekijä millä tätä maata halutaan hallita! Hyvinä esimerkkeinä valtion kokonaan tai osaomistamat yritykset kuten Finnair, POSTI tai VR - ellei toiminta kannata tarpeeksi, pitää tekeytyä eroon a) työntekijöistä b) koko yhtiöstä. Valtiolle nähtävästi tulee edullisemmaksi maksaa työttömyyskorvauksia kun pitää suomalaisia töissä?

Toinen asia, mikä uuden OPSin myötä harmittaa on se vaatimus miten oppilaiden pitäisi olla niin "itsestäänohjautuvia" että lähiopetustunteja voidaan hyvällä omatunnolla karsia (=säästösyistä pohjimmiten sekin !) ja oppilaat sitten kotona opiskelevat netin avulla! Tämä saattaa osittain pitää paikkansa ainakin niiden OPH:n johtajien lasten osalta ja ehkä sen kymmenen-kahdenkymmenen prosentin osalta oppilaista, joilla keskiarvo muutenkin huitelee ysin ja ympin nurkilla. Mutta entä ne muut? Entä ne, jotka peruskoulun "armovitosella" menevät amiksen sille linjalle jolle saattuvat pääsemään - omista kiinnostusista piittaamatta? Joiden luku- ja kielitaito matikasta puhumattakaan ovat siinä 20% opetetusta eli "tyhjästä on vaikea nyhjästä"!
Sekä lukiossa että ammattikouluissa suurin osa YTO-aineista arvostellaan 50% ko aineen oppimisen mukaisesti, joten jos alkutilanne liikkuu siinä 20% opitun paikkeilla, mitä onkaan paikattavana....Oma kehitystyöni erityisopettajuudessa liittyi amiksen ruotsinopintoihin, jossa 16-18:a tunnissa ei juuri muuta ehditä kuin kerrata, kerrata ja jälleen kerran kerrata kolmen vuoden aikana päähän tarttumattomat asiat. Jokunen asiakaspalvelutilanne ja hieman ammattisanastoa sain mukaanliitettyä ja hei - tätä tarvitsevat niin ne täysin tavikset kuin oppimisvaikeuksista kärsivätkin oppilaat! Kun kuitenkin on tarkoitus saada oppilaat AMK-kelpoisiksi mikä eteen? Toki, moodlesta löytyy oppilaille niitä tee-se-itse-tehtäviä mutta mikä on sitten sen kannustavan ja tarpeellisen opettajan osuus. Minne olemme menossa?
Kaksijakoiseen Suomeen? Pärjääjät ja luuserit? Maassamme on jo nyt noin 70.000 syrjäytynyttä nuorta ja on vain heidän luonneominaisuuksista kiinni miten he elävät - monet sairastuvat mieleltään kun tuntevat olonsa tarpeettomiksi. Tekevät pahaa itselleen tai, kuten koulumurhaajat ja nyt ikävä Imatran tapaus, - muille. Tai - vaan oleskelvat ja odottavat että yhteiskunta maksaa.
En osaa enkä halua pohtia näitä asioita poliittiselta kannalta, mutta johan PISA - tutkimukset sen osoittavat "jotain tarttis tehrä"!

Tässä myös yksi syy, miksi itse painotan niin liikuntaa, musiikkia kuin kulttuuria yleensä - vastapainoa työlle ja opinnoille, yhteenkuuluvuuden tunetta, kehonhallintaa, mielenrauhaa nautintoa  ja jaksamista! Sitä kaikille toivoen, hieman jo jouluisissa tunnelmissa !
Ja lopuksi löytyi kuva-aarre omista tavoitteista - ainahan meikäläinen hevosen verran nostaa! Nyt kun taas käyn siellä kuntosalilla....

Niiskun-Nopsa on jo aikuinen ja asustelee Saaren kartanolla, KEUDAn henkilökuntaa ja nähtävissä Joulumaassa! 

SRL:n ratsastusfoorumi- tällä kertaa pettymys. Oppia sekin- ei kaikki aina mene putkeen...

Hiljattain tohtoriksi väitellyt sosiologi Outi Aarresola aloitti lupaavasti kertomalla tilastojen valossa ratsastajan urapolusta huippu-urheilijaksi. Kuivaa tekstiä, mutta toki antoi ajattelemisen aihetta; Miten kunkin urheilijan oma polku viimekädessä rakentuu kokemusten varaan, jossa myös on huomioitava niin sosiaaliset (ja ratsastuksessa taloudelliset erityisesti!!) resurssit, perhe, ystävät, valmentajat ja kanssakilpailijat joista myös vertaistukea. Puhumattakaan niistä odottamattomista elämäntapahtumista joita voi tupsahtaa kenelle vaan mistä tahansa ja toki, tapa ja ne henkiset resursssit joilla tilanteita sitten käsittelee. Omistautuminen ja panostaminen lajiin on tämän päivän juttu ,( tai pikemminkin sen puute nykyajan nuorissa). Aarresola heitti myös kysymyksenä miten moni yleisöstä on sitä mieltä että vanha kliseé 10.000 tunnin harjoittelusta yhä pitää paikkansa.  Valtaosa viittasi- nyt on kuitenkin taitolajista kyse. Sen verran teki mieli korjata ettei tarvitse puhua tunneista, vaan toistoista ylipäänsä. Kevyen ravinkin aloittelija oppii toistamalla harjoitusta ehkä juuri sen 10.000 kertaa ennenkuin homma ja rytmitaju toimii, mutta ei siihen kylläkään 10.000 tuntia mene! (Paitsi: Erään oppilaan kanssa muistan elävästi opettajaurani alkuajoilta miten lopuksi oli pakko luovuttaa- kaverin rytmitajuttomuus oli sitä luokkaa ettei edes tahdikkaan ravin omaava hevonen maastossakaan auttanut.... Kymmenennellä ja viimeiseksi jääneellä ratsatuskerralla oppilas myös kertaalleen keskeytti harjoituksen noustaakseen ratsailta oksentamaan. Oli ollut juhlimassa edellisen illan...)
Vihjeenä Aarresola kertoi että joulukuussa ilmestyisi Susanna Rahkosen kirjoittama kirja menestyskaavan reseptistä- voitaneen tässäkin suositella?!

Tärkeä huomio oli maininta lopuksi niistä urheiljoista, jotka antaumuksellisesta panostuksesta huolimatta eivät yllä huipulle asti - he ovat niitä hyviä urheiluihmisiä joita tarvitaan lajin eteenpäinviemiseksi!

Sitten päästiin kuulemaan huipputason ratsastajien kokemuksia valmennuksesta ja urheilijan tiestä ylipäänsä- olympialaisita itsensä löytänyt Elmo Jankari kertoi kokonaisvaltaisesta keskittymisestä urheiluun, kuten myös paraolympialaisiin jo kolmatta kertaa osallistunut Katja Karjalainen. Komeetan tavoin otsikoihin tänä vuonna noussut Emma Tallberg kiittää menestyksestään Sveitsinoloaikaansa ja Fuchsien ja Juulin valmennusten seuraamista ja systeemiin mukaan pääsemisestä, ja 5;ksi valjakkoajon MM:ssä sijoittunut Jouni Heikinheimo antaa tiimilleen täydet pisteet etenkin mitä tulee sitoutumiseen. - Jounin El Carillo - hevonen on muuten jo kaksikymppinen ja oman Grixieni entisiä kilpakumppaneita esteradoilta ennen alanvaihtoa!
Kouluratsastaja Terhi Stegars "joutuu" pakolliselle tauolle perheenlisäyksen vuoksi, mutta aikoo jatkaa systemaattisesti vielä keskenjäänyttä uraansa- varapaikka Lontoon olympialaisissa ei vielä riitä kunnianhimon tyydyttämiseen! Kaksikymmentä vuotta on jo ulkomailla vierähtänyt valmentautumisen/työnteon  merkeissä ja suurin uhrautuminen on ehkä ollut se Suomeen aikanaan jäänyt ystäväpiiri ja sukulaiset.

Kuvassa paneelikeskustelussa Katja , Jouni, Elmo, Emma ja Terhi.

Ruokatauon jälkeen oli mahdollisuus valita mieluisin alan jatkoseminaari- itseäni olisi toki kiinnostanut taannoisen aivovamman aiheuttaneen onnettomuuden takia kuunnella ratsastajan terveydesta ja hyvinvoinnista, missä oli ollut puhetta nimenomaan aivovammoista, mutta kaikkea ei saa- Ratsujalostusliiton seminaari kokosi paneelikeskustelua ratsastajien ja kasvattajien yhteistyöstä - jälleen kerran. Nytkään ei mitään uusia ideoita ollut tarjolla- Antti Linna SRL:n puolesta valitteli kasvatuksen kalleutta, mutta mainitsi myös ettei ne "halvat ulkomaantuonnit" aina juridisesti katsottuina ole niitä ihanneharrastehevosia,  Mikko Forsten haukkui suomalaiset hevostenkouluttajat tumpeloiksi ja Stella Hagelstam totesi kouluttamisen olevan erittäin vaarallista. Tämä ehkä hieman kärjistettynä, enkä itse voinut olla mainitsematta että ainakin oma kasvatukseni on ollut, ellei nyt niin kannattavaa, niin ainakaan ei tappiollista. Toki kaikki on tehty itse eikä työlle ole laskettu tuntihintaa, mutta ihan kivoja kisahevosia on minulta lähtenyt, toki ei MM-tasolle asti (vielä :) ainakaan  )

No, keskustelu jatkui ilman sen ihmeempiä ehdotuksia- tätä nuorten hevosten hintaa/kouluttamattomuutta on maassamme puitu jo yli kaksikymmentä vuotta- ja ainoa konkreettisempi ehdotus oli Stella Hagelstamin ajatus siitä, että keväällää, ajoissa ennen kisakauden alkua, järjestettäisiin tilaisuus jossa kasvattajat ja kouluttajat/kilpailijat saisivat tavata ja luoda kontakteja videoiden ja valokuvien avulla ja ehkä löytää jonkun muodon yhteistyökonsepteja. Parempi sekin kun ei mitään. RJL jatkoi sitten syyskokouksella- siinäkään ei mitään uutta kun Hockus lupasi jatkaa - ensi vuonna lie hänen 23:s puheenjohtajana. -Ohjelma jatkui lajijaostojen kokoontumisilla, ja koska en taas osanut päättää olenko este- vai kouluratsastaja, seurasin molempia. Toisesssa kyseenalaistettiin kaikkia ehdotuksia ja toisessa oltiin hiljaa. Tuli kertakaikkisen kyllästynyt olo - tällaistako olen seurannut ja ollut mukana elämäni suurimman osan? Ihmisten tarvetta saada itsensä esille keinolla millä hyvänsä , tai, hiljaa hyväksyä kaikki mitä ehdotetaan ja sitten puhua selän takana? En osaa sanoa, onko omalla kohdallani kyseessä lajiin kyllästyminen vai vanhenemiseen liittyvä kyynisyys, mutta aloin jo viiden aikoihin katsella juna-aikatauluja vaikka tilaisuus oli merkitty jatkuvaksi klo 19 saakka... Onnekseni eräs jo lapsuudesta tuttu, sittemmin kurssikaverikin ja tallinpitäjä, lupasi ohiajaessaan heittää minut Mäntsälään joten poistuimme yhteisymmärryksessä jo ennen klo 18. En siis ollutkaan vallan ainoa seminaarin antiin pettynyt. Josus näinkin - mietin mitä tästä vielä oppisi?  Nuorissa olkoon toivomme - oli he sitten opiskelijoita tai ratsastajia !
PS! Luin äsken vuoden takaisen jutun samasta tilaisuudesta (päivätty 29.11. 2015) ja fiilikset ovat olleet ihan erilaiset!  Kannattaa lukea ja verrata!

Saako masentua kun kelit mättää ja nukuttaa?

Kuvassa yllättäen pirteä hevonen ja masentuneen oloinen koira - kuka nyt ei masentuisi kun mamma komentaa pysähtymään ja vielä istumaankin kesken lenkin?
Lyhyesti viisu kaunis- Grixie sairastui pari viikkoa sitten ensin lievään ähkyyn ja sitä kautta rajuun suolistotulehdukseen eikä kuollakupsahtaminenkaan ollut kaukana- veriarvojen mukaan sen ei olisi pitänyt pystyssä edes pysyä mutta niin vaan tuo rautainen mamma hoiti itsensä ja varsansa ja saatuaan nesteytystä päätti tokeentua kokonaan! Lapsukainen onneksi jo siinä iässä että saatiin viikossa vierotettua - onneksi pihatossa on se "kummitäti" eli 2-vuotias joka rakastaa lastenhoitoa!
Ehkä raadollisinta koko asiassa oli se, että jos tamman olisi laittanut pois eläinlääkärin todistuksen perusteella heti, olisi siitä saanut korvauksen. Nyt tuloksena vain iso lääkärilasku, mutta onneksi myös tervehtymäänpäin oleva  hevonen. Sunnuntaina muutettiin taas Sääksjärvelle,ja kun oikein mättää, mättää kaikki. En ollut itse mukana lastaamassa kun vahdin varsan edesottamuksia hetkisen, enkä ollut muistanut kertoa tamman laitakauhusta. No, asia tuli selvästi ilmi kun oli ajettu 200 metriä, tamma nurin ja uuteen koppiin vaurioita - hevoselle ei kuitenkaan käynyt mitään. AINA pitäisi kaikki muistaa kertoa - hyvä minä kun viestintää opetan ja itse törmään huonoon sellaiseen jatkuvasti ja omalta taholta!

 Kuvissa pikkumies "Gareth" -tässä jo hoitotäti Lillin (Kyrö Velvet Lily) silmien alla.

Viestinnästä markkinointiin - ei meidän suomalaisten vahvuusaluetta -todellakaan!
Oppilaille aiheesta puhuessani - ja markkinoinnin tärkeydestä etenkin - en mainitse että minulla on 1½ hevosta myymättä lähinnä omasta saamattomuudestani johtuen! Jotenkin olin kuvitellut että hyvä tuote myy itse itsensä, mutta hei, ellei tuotteen olemassaolostakaan kukaan

tiedä, miten kauppa silloin käy? Tuotteista ei löydy editoitua,musiikilla höystettyä  upeita videoita eikä niitä ole esitelty EBEF-näyttelyssä ja vuodenaikaa ajatellen - ei suomalainen hevosenvarsa todellakaan ole parhaimmillaan marraskuisessa harmaassa sadekelissä!
Markkinoinnista hevosmaailmassa voisimme todella ottaa oppia saksalaisilta ja hollantilaisilta joilla on hyvinjärjestetyt myyntitilaisuudet ja huutokaupat vuosittain. Hinnat kohoavat laatuvarsojen kohdalla taivaisiin keskihinnankin ollessa liki 10.000 euron - kipailu on kovaa ja minä ihmettelen usein, mitä kasvattajlle jää jos varsasta ei saakaan kuin 5-6 tuhatta ja valmisteluihin helposti on mennyt jo muutama tuhat kuvineen ja viimeistelyineen itse tapahtumaan kuljettamisesta ja osallistumisesta puhumattakaan! Etäisyydet nyt ovat sielläpäin lyhyemmät ja keliolot talvellakin inhimilliset, mutta silti! Kovaa on kaupankäynti ja markkinointi!

GAWAIN I s. 8.5.2016  i. Stenograpg e. Grixie 

Mainosmielessä laitettu siis tämäkin kuva tähän - kimppavarsasta myyty puolet eli osaomistajia on jo viisi, itselleni jätän mieluusti yhden osuuden joten neljä osuutta (á 1400€) vielä tarjolla!
Kaveri on jo tulotilinsä avannut saadessaan Savijärven näyttelyssä lokakuussa 38 pistettä joka oikeuttaa hyvään II-palkintoon ja 170 euron valtionavustukseen!
Tässä siis osuuteni markkinoinnista tänään, olkaa hyvät!
Ravipuolella näitä "hevoskimppoja" on paljon ja osakkaitakin saattaa olla viitisenkymmentä ellei enemmän, jolloin kustannukset toki pekkaa-päälle ovat pienet. ratsupuolella juttu on uusi eikä niitä suuria voittoja ole luvasssa (ennenkuin) poika kilpailee kansainvälisellä tasolla, mutta sinne toki on tavoitteena päästä!

Sitten opettamiseen ja oppilaisiin - minulle on syksyn mittaan kerääntynyt laajaakin laajempi valikoimia erilaisia käytäntöjä, erilaisia kokemuksia oppilaista,eri opetusmenetelmiä, olen päivittänyt uutta OPS:ia kohdallani ja seurannut kolleegojen päivityksiä..Liitän tähän joitakin kiinnostavia linkkejä ja juttuja, kommentteja sillä nyt jos koskaan on opetusmaailma tuulessa- kysynkin, miten pitkälle uusi OPS johtuu tavoitelluista säästöistä jotka vaan on naamioitu uuteen muotoon? Jos kysymme asiantuntijoilta, ei niitä tuloksia pelkällä digitaalisilla ratkaisuilla saavuteta! Ihminen siellä opettaa ja on oppilaiden kouluelämässä läsnä jotta oppimista tapahtuisi, ei pelkät koneet!!!

http://yle.fi/uutiset/3-8426258

http://www.talouselama.fi/uutiset/komissio-huomautti-suomen-koulutusleikkauksista-6597265

http://yle.fi/uutiset/3-8446712

Opettajuus on hukassa kaiken integroitumisen keskellä ja pahimmillaan tämä "itsenäinen tiedonahku" joita oppilailta nyt kysytään, johtaa siihen ettei kukaan tee mitään.Vain ne kympin oppilaat jotka muutenkin ovat aktiivisia, osaavat itse tarvittavaa tietoa etsiä! Ihan tähän laiskaan opettajajohtoista opetusta kaipaavaan ryhmään myönnän kuuluvani itsekin - Hämeenlinnassa tuli usein turhautunut olo kun porukan vetäjät vain "käskivät tekemään" ja valvoivat vierestä. Välillä mietittiinkin mistä heille palkaa maksetaan? Nyt samaa miettivät peruskoulun ja toien asteen oppilaat omista opettajistaan...
Toki, integrointi ja muurien alasajo oppiaineiden väliltä tuottaa varmasti jotain hyvääkin sillä joskus ainesidonnaisuus on ollut lähes esteenä opitun soveltamiseen - ammattikoulussa on hyvä kysyä minkälaista englantia / ruotsia /äikkää/matikkaa tarvitaan milläkin alalla ja yhteistyötä on tehtävä!
Ensi viikolla tulossa toimintaviikko ja saan keskiviikon tunnit suunnitella uusiksi - eri työohjeiden filmatisointi käynee kännykänkäyttäjiltä vallan hulppeasti tuolloin!

Palaan lyhyesti viimekesäiseen Tanskanvierailuuni - nyt on Opettaja-lehessä juttuni julkaistu, tosin kovin lyhennettynä ja ilman kuvaa mutta parempi kuin ei mitään. Yhä miettiessäni Lökkefondenin toimintaa olen otettu -siellä oli niin "välittämisen meininki" ja jokainen otettiin huomioon yksilönä. Ja tärkeintä oli mielestäni rajojen asettelu - ne löytyivät heti, ei niitä tarvittu etsiä!
Tässä olisi meillä tavoittelemisen tarvetta - pelkästään yhteisten sääntöjen löytyminen ottaa välillä koville - joku opettaja ei välitä vaikka oppilaat istuvat luokassa takki ja pipo päällä, leikkivät kännykällään ja juovat piristysjuomia......tsiisus, sanon minä!
No, natsimaineessahan olen....

Ja tällä hetkellä vähän mase - liekö kelistä sitten? Työrupeama kestää jouluun asti, sitten ei tietoakaan muusta kuin hetkittäisistä sijaisuuksista ellei jotain ihmeellistä ilmaannu. Sitä ruotsia vastahakoisille amislaisille mieluiten opettaisin, onkohan se sitä kutsumusta?

- Tämäkin kuva pakko laittaa - tilhet tyhjensivät parissa päivässä pihamme pihlajan marjoista viime viikolla. Syömisien välissä istuivat laulamassa kuorossa koivussa. Humalassa lie olleet, niin kovaäänistä oli meteli, mitä lie käyneitä marjoja  ;)

Ryhdikäs & rento -ääni kulkee!

Myönnän - minulla oli liki kahdenkymmenen vuoden takaa jos jonkinlaista ennakkokäsitystä siitä, mitä äänenhuolto on. Muistelin jotain Ypäjällä opeseminaarin yhteydessä järjestettyä puhe- ja äänenkäyttöharjoitusta jossa aktivoitiin palleaa nelinkontin lattialla haukkumalla....
Oma ääni on yllättävän hyvin riittänyt ja kestänyt kaikki nämä vuodet, mutta nyt flunssaisena epäilin kannattaako minun mihinkään harjoituksiin osallistua ja tuntejakin pitäisi siirrellä tai perua ja jotainhan tuo vielä maksaakin ja ja ja...Tekosyitä! Oppilaan peruessa torstaisen tuntinsa otin sitten yhteyttä Päivi Koskeen joka on Keski-Uudenmaan kieltenopettajien hallituksessa ja sain kyydinkin Riihimäelle jossa kokoonnuimme ääniharjoitusten tiimoilta, vetäjänä Katri-Liis Vainio; äänivalmentaja ja VoicePilateksen kehittäjä, Helsingin YO:n tutkija.
Meidän osallistujien onneksi ryhmämme käsitti ainoastaan kahdeksan innostunutta kieltenopettajaa joten henkilökohtainen palaute kolmen tunnin urakoinnin jälkeen oli taattu!
Katri-Liis aloitti täysin "luentomaisesti" kertomalla ryhdin ja kropan vaikutuksesta äänenkäyttöön - juu, tiedettiin, mutta myös siitä miten paljon ääni vaikuttaa kuulijoihin ja mitä kaikkea kehonkieli saakaan aikaan! Ylikorostunut ryhti lisäksi heikentää äänen tasoa ja aiheuttaa pingotusta ja tiukkuutta äänessä mikä kaiken lisäksi rasittaa puhujaa. Joten, ensimmäinen ohje kun puhut: Puhumisen ptää tapahtua ryhdikkäästi mutta rennosti - tärkeä alue rentouttaa on ylävartalon seutu sekä suun ja nielun alue mitä kautta ääni tulee ulos!
Jalkojen on oltava vahvat - huomasin itse ensimmäistä kertaa mitä hyötyä on joogasta ollut, kun osasin tukea jalkani napakasti lattiaan seistessäni ryhdikkäänä ja muu kroppa rentona!

Minkälaisella äänellä on vaikutusta - kovuus-syvyys-resonanssi- sävy-voimakkuus- taajuuserot - kaikkea tätä havainnollistettiin ja keskusteltiin yleisellä tasolla siitä, mitä opettajan ääneltä vaaditaan. Porukastamme ainoastaan Kari edusti miesääntä, mutta teki sen hyvin ja harjoitusten jälkeen Katri-Liisin korjattua tiettyjä ryhtiin ja rentouteen liittyviä asioita Karin seistessä, saatiin ääneen ja ryhtiin  niin paljon uutta ulottuvuutta että naisporukkamme vallan hiljeni!
Kehomme koostuu s- muotoisesta selkärangasta, johon voimme kuvitella pallomaiset jatkeet (tämän ymmärtää hyvin kun ajattelee volttikahdeksikon ratsastamista tai S-kiemuroita ratsastuskentällä...) ja kun pääsimme harjoituksiin käsiksi, Katri painotti ensin jalkojen asentoa ja voimaa.

Omat notkopolveni toimivat yllättävän hyvin tässä harjoituksessa, ja totesin että kengillä on vaikutus- pienetkin korot suoristivat jalkani ja helpottivat painopisteen löytymistä ja vahvaa seisomista!
Seuraavaksi siirryttiin lantioon ja etsittiin jo joogasta tuttua häntäluuta kiertymään eteenpäin ja vartalon alle jolloin saatiin alaselkää venymään riittävästi. Tietyt äänenmuodostamiseen ja ennenkaikkea resonanssiin liittyvät rintalihakset kiinnittyvät alaselkään, ja uskomatonta, harjoituksen edetessä tunsin ne!
Lavat ovat hassut - niillähän on vain lihaskiinnitys vartaloon ja harjoittelimme pareittain mikä on alkuperäinen syy olkapäiden jännitykseen- lapojen alla olevat suorat selkälihakset pitää saada rentoina venymään niin ne avaavat tilaa myös lavoille ja olkapäille. Hieman outoa  mutta todeksi havaittua!

Karin selkää suoristamassa...

Sannan leuka Katrin käsittelyssä- pois jännitys!

Päivin niskaa pehmeästi suoremmaksi!

Kaikkien meidän kahdeksan kropat käytiin läpi, suoristettiin tarvittavissa kohdissa ja etsittiin selän S-asentoa- jotkut jo ihmettelivät uutta etunoja- tai takanoja-asentoa- mutta vasta kun saatiin keuhkoille tilaa ja kaikupohja toimimaan päästiin tekemään ääniharjoituksia. "Kielletty" alue äänenmuodostamiselle olikin sitten kaula-leuka jota oli rentoutettu suoristamisen yhteydessä, ja nyt testattiin miten vokaalit lähtee palleasta ja selästä - ensin AAAA ja sitten hieman vaikeampi EEE  ja III.

Kristiina hakemassa puheasentoa

Muutamia tosipositiivisia ääniuudistuksia kuulimme, en olisi uskonut että niin vähällä ja pienillä muutoksilla näin nopeasti saataisiin tulosta! Syvyyttää ääneen tuli selvästi selänkäytön myötä, ja Katri laittoi "kaikki osaset paikoilleen" jotta puheasento olisi mahdollisimman optimaalinen . Kyse on melko henkilökohtaisista rakenteeseen liittyvistä asioista- itselläni on kuulemma pitkät ja vahvat jalat (olisikohan ratsastuksella mitään tekemistä asian kanssa ;) ?) mutta kireyttä (-vihaisuutta; sanoo oppilaat!) ääneen aiheuttaa kaulan ja leuan alueen jännitys.
Kotiläksyksi saimme ohjeen miettiä asentoamme - kaikkeahan ei onneksi tarvitse korjata kerralla- mutta jaloista alkaen ryhtiä ja liikkuvuutta lisää! Pelkästään pieni ylävartalon liikehdintä ennen puhumista auttaa! Siis tyyliin "heilauta käsi puolelta toiselle vartaloa kääntäen" - ei kuulosta liian vaikealta, eihän?
Kun vihdoinkin pääsimme harjoittelemaan kokonaisia sanoja "MOI" - saatiin mitä erilaisempia äänensävyjä ja -korkeuksia ja -värejä aikaiseksi - aika seksikkäitäkin moikkaamisia kuultiin, mutta sovittiin että niitä ei ehkä käytettäisi oppilaiden kuullen....
Kasvojen yläosan rentouttaminen on myös tärkeää- mahdollisimman luontevaa hymyä harjoiteltiin ja itselleni oli hyvänä vihjeenä haukotteleminen suu kiinni - sen ainakin osaan jo! Kokonaisuutena ilta oli hyvin onnistunut - kiitos myös ihanan tarjoilun - Sannan voileipäkakku oli nam-nam- ja mukavien ihmisten . Toiveita oli että jatkoa seuraisi joskus keväällä - siihen asti kukin harjoittelee kehonkäytön omia ongelmakohtia!
Ja tämäntyyppitsä koulutusta voin suositella lämpimästi kaikille äänityöläisille - tässä vielä Katri-Liisin yhteystiedot:

http://www.voicepilates.fi/

Löytyykö ryhtiä ja häntäluuta?

tässä halaillaan puita...-melkein! Rentoutta ja keuhkoille tilaa!

OPH- tällä kertaa hevosia eikä äidinkieltä! ja hei, talvi tuli -mun kesärenkaat on vissiin kitkat?

Ammatillisten tutkintojen uudistus - hevostalous. Kokoontuminen OPH:een kehityskeskusteluin. Faktaa ja sanahelinää; tuloksia myös toivottavasti!
OPH:n Anne Liimatainen alusti tilaisuutta kertomalla tutkintouudistuksesta, joka kattaa kaikki ammattitutkinnot ja ajatuksena selkeyttää ja yksinkertaistaa tutkintoja- niihin voidaan sitten liittää erikoisosaamista tarpeen ja taitojen mukaan. Uusia nimikkeitä, uusia systeemejä, mitä vanhaa - nojuu, hevosethan säilyvät :)
Hevostalouden perustutkinto käsittääkseni säilyy lähes sellaisenaan, mutta nyt keskusteltiin ammattitutkinnon ja erityisammattitutkinnon rooleista ja malleista muuttuvassa maailmassa.
Ensimmäinen hyvä alustus oli SRL:n Fred Sundvallin kun hän huomautti harrastajien ikärakenteen ja harrastusmuodon muuttuneen- nyt haetaan "elämyksiä", seuratoiminta sinänsä tai muu sitoutuminen ei kiinnosta, personal trainerille töitä, opettajan ulosannilla merkitystä....Ikäihmisiä, eläkkeelle jääviä "entisiä"ratsastajia mukana , yhteisöllisyys tärkeätä!
Kielo Kestinmäki myötäili Fredin alkua toteamalla mm että uusi jäsentalliryhmä jossa sosiaalipedagogista ja erityisryhmien ratsastustoimintaa, on kovassa kasvussa ja asiakaspalvelua osataan vaatia- myös opettajalta. Aiempina vuosina on suurin valitusrumba SRL:ään koskenut leirimajoituksen tai vaikka ruokailun tasoa, nyt halutaan jo opettajaltakin palvelua ja olosuhteiden pitää olla tip-top. Siinä haastetta!

Hippoksen Minna Mäenpää ja Suvi Louhelainen esittelivät tilastoin ja numeroin kasvatuksemme nykytilaa ja raviurheilun tähtihetkiä - tosiaasia on, ettei "normiravit" enää vedä yleisöä, vaan sama elämyshakuinen trendi mikä vallitsee ratsastuksessa, tuo raviväkeä kuninkuusajoihin ja kesäradoille- totoahan voi pelata vaikka oman kylän baarissa! Vuodenvaihteen muutokset vedonlyönnin järjestäjätahoa koskien ovat harmaana pilvenä alan yllä- ensi vuonna näkee, minne ollaan menossa! Kasvattajana olen tietenkin myös huolissani mahdollisista kasvattajarahojen vähenemisistä- jo tälle vuodelle tuli itselleni yllätyksenä ranking-tilastojen perusteella tehtyjen avustusten pieneneminen - sama 65.000 pitää tänä vuonna riittää useammalle hyvälle ratsulle kuin viime vuonna, joten summaa /hevonen pienennettiin. Sitä en ole huomannut kysyä, miksei määrärahoja voitu nostaa- en ole kuullut vastaavasta ravihevospuolella!
Kasvatuksessa suomenhevospuoli on eniten kärsinyt lamasta, taulukoista kävi ilmi varsoja syntyvän alle 1000 vuodessa! Ratsujen taulukot näyttävät yhä epäsuhtaa astutettujen tammojen / syntyneiden varsojen suhteen verrattuna ravureihin, ja onkin pelottavaa kuultavaa että ratsukasvattajista yhä useampi on vain yhden tamman varassa (kuten itsekin!) ja taustalla -harrastus. Tästä asiasta kysyinkin, mikä on Hippoksen vastaus harrastelijakasvattajille, -toivottavasti Minnan lupaama info sitten menee perille kaikille näille HT-nettiasiantuntijoille...
Ypäjän Päivi Laine vielä tiivisti mitä jo on saatu aikaiseksi koskien ammattiuudistuksia, ja tauon jälkeen porukka ryhmittyi keskustelemaan tutkintojen tavoitteista ja siitä, mistä mahdollisesti voitaisiin luopua ja mitä pitäisi saada lisää.

Ryhmäjaossa olin itse kiinnostunut niin ratsasuksenopettamisesta kuin hevoskasvatuksesta, mutta totesin kahdella pallilla istumisen hankalaksi ja kuuntelin /osallistuin lähinnä ratsastukseen. Muutamia ihan hyviä pointteja tuli esille- voin tähän koota subjektiivisesti hyväksi toteamani- omassa blogissani on minun melipiteelläni etusija :)   - Tässä pakko mainita uudet "I love me"-messut jotka ovat korvanneett vanhanaikaiset "Kauneus&terveys"-messut; Fredin mainitsemana nykyihmisen ajatusmaailma kiteytyy tässä aika hyvin...
Tietoa & taitoa voitaisiin myös hankkia käyttämällä hyväksi AMK - esim Mustialaa- tiettyjen moduulien koostumisessa - hevosten sielunelämä&käsittely, liiketoiminta, kustannuslaskelmat jne- ei hassumpi idea sinänsä. * Opettajalle toivottiin yleisesti niitä asiakaspalvelutaitoja lisää*pedagogisia taitoja peräänkuulutettiin myös*  sekä ihmisen että hevosen fysiologiaan ja terveyteen voisi panostaa enemmän * tiedottaminen, viestintä, markkinointi -ala kun ala, sitä me suomalaiset emme osaa!!!* lainsäädäntö osattava* kengitysseppien jatkokoulutus ja -nimitykset jäivät hieman auki- ravivalmentajat (koolla yksi mies muut naisia...) eivät katsoneet enää kengitystaitoa relevantiksi (ihmettelen kyllä!!) *kimppaomistajuutta ja uusia tapoja harrastaa raviurheilua kehitettävä - tässä kiitosponiravitoiminnalle! * kansainvälisiä kontakteja solmittava ja hyödynnettävä kaikilla aloilla, kielitaidon merkitys* tosin myös delegointitaidoilla kysyntää- kuka erikoistuu mihinkin ja miten tehdään yhteistyötä* Nykyratsastaja on se kaupunkilainen, joka ei hevosesta eläimenä tedä yhtään mitään - miltä näyttää ratsastuskoulutoiminta vaikkapa viiden vuoden kuluttua - sitä emme vielä tiedä tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa* enemmän privaattikeskustelujen puolella myös todettiin oppilasaineksen olevan hmmm ..melko vaatimatonta ja paikoin jopa halutonta - kaiken pitäisi tulla "minulle tässä ja heti" ilman minkäänlaista vaivannäköä. -Ja minä kun olen luullut olevani vanha jäänne kivikaudelta vaatimuksineni...*Kari Haimi mainitsi olevansa huolestunut kilparatsastuksen tilasta- aivan oikein ! Meillä on kolme olympialajia, mutta jos SRL kannattaa keppihevoskisoja muun kilpaurheilun ustannuksella- missä mennään?*

Meistä kutsutuista koottua porukkaa oli kiitettävästi - niin oppilaitosten edustajia kuin yrittäjiä, kengittäjiä  tai vallan "riviopettajia" joten laajalla skaalalla asioita puitiin ja muistiinlaitettiin.
Muutamia minulle uusia tuttavuuksia oli joukossa, mm eläinkouluttaja Tuire Kaimio, josta sain ihan hyvän kuvan. Minun täytyy myöntää että  (en ko hlöön ; on osoittanut toiminnallaan pätevyytensä!) näihin "hevoskuiskaajiin" suhtaudun hieman epäilevästi - hevosenkäsittely on taito, mikä pitkälti kehittyy kokemuksen perusteella, ei sitä voi opettaa! Pääperiaatteet hevosenkäsittelyssä toki, ja tietyt itsestäänselvyydet - asioita mitkä nykyajan ihmiseltä paljolti puuttuu! Mutta että saadaan asiakkailta "rahat pois" jotain narua ringissä pyörittämällä ja hevosille kehotuksia höpöttämällä - no way! Siitä on oikea hevosmiestaito kaukana!
Mutta tuo viestintä - siis puutteellinen sellainen - on asia missä olisi paljonkin parantamisen varaa - myös itselläni! Tosi noloa oli tänään kun erään ryhmän ryhmänohjaaja koulussa ei ollut viestistäni saanut selvää että hänen oletettiin OTO:na omille oppilailleen hoitavan tehtävänanto ja luokkaanpääsy minun tunnilla kun olin Helsingissä....oppilaat tiesivät, mutta viettivät mieluummin aikaa käytävillä kun hakivat oman ryhmänohjaajansa apuun kun luokan ovi oli lukossa! Vasta ruokailun jälkeen olivat kuulema  kysyneet ryhmänohjaajaltaan oliko tehtäviä annettu?! Pistetäänkö uuden, itseohjautuvan OPS:n piikkiin tämäkin??  ;)
Kaikkiaan ihan mielenkiintoinen päivä ja uusia tuulia- ei kaikki ihan konsensuksessa, mutta etiäpäin mentiin! Ja hei, uskomatonta tässä yto:jen koulumaailmassa oli kuulla että Harjuun on ollut varaa hankkia hepparobotti - tulee ensi keväänä. Sitä kutsuttaneen varainsiirroksi- kun opettajilta vähennetään tunteja, voi säästyneitä rahoja käyttää esimerkiksi näin! Uskallan myös ihmetellä ääneen uusia, upeita koulutiloja jonne hankitaan viimeisimmät design-huonekalut että oppilaat sitten istuvat/ löhöävät ergonometrisestioikein!
Yksi juttu pakko vielä kertoa. Sijaistin eilen taas kerran  ala-asteella, kuudesluokkalaisia. ihan ok. Paitsi : kaksi viimeistä tuntia käsitöitä. Tyynyn ompelua, virkkaamista, neulomista, kankaan mittaamista ja kaavojen tekoa paitoihin huhh. Sanon suoraan : Minun tuli äitiä ikävä. Hän on ompeluihmisiä, minä en. Hieman lohdutti se poika, jonka neule oli niin tiukka ettei puikot liikkuneet - tuli näes omat ompeleet mieleen - kunnes luvalla olin ne pari riviä kudottua purkanut ja piti laittaa niitä silmuja tikuille. Meinaan vähän kesti ennenkuin onnistui,,,Poika tosin villinsorttinen eikä juuri keskittynyt, tunsin syvää myötätuntoa ja kerroin omista kutomiskokemuksistani: Opettajan moittiessa liian tiukasti kudottua lapasta, kudoin piruuttani sen toisen niin löysäksi, että niissä oli parin numeron ero eikä niitä voinut käyttää...
Ompelukaavojen teossa  laitteilin nuppineuloja kun muistin äitinkin niin tehneen, ja sen verran isosti leikattiin ettei kangas ainakaan piloille mennyt. Aina oppii. Vanhakin.
Juu, ja vanha hesalainen oppi senkin Saartian Erjalta (Anjalankoski) että nykyään voi rautatieasemalta kävellä maan alta kuivana sateelta Forumiin ja linja-autoassalle . En meinaa tiennyt!!!!

Gareth maneesisssa 30.10.2016, ikää reilut 4kk

Voiko tähän enää mitään kommentoida - omia kokeiluja YOUtuben kautta - no videossa näkyy vauhti ja ilo mitä kaikilta nuorilta voidaan toivoa! Tämä kaveri oli toista kertaa elämässään maneesissa, ja nyt kun kelit alkavat olemaan sateisia ja kuraisia, niin käytämme heitä varmaan useamminkin juoksemassa sisätiloissa! Hauskaa oli se, että 20-vuotiaalle Grixielle riitti ratsain paljon lyhyempi verryttely tänään kun tamma jo oli liikkunut lapsensa kanssa alkuverryttelyn verran! Kunhan itse pääsen flunssasta eroon, taidan ottaa rouvan omaan ratsastukseen kerran-kaksi viikossa-  jospa vielä 21-vuotiaana Grixie starttaisi koulua??!!! :)

Kirjamessuillakin tuli käytyä -ensi vuonna pitänee organiosida aikaisemmin jotta saamme myös oppilaat innostumaan tapahtumasta ja ehditään järjestää yhteisenä tapahtumana- nyt oli mm Jiiveegee haastateltavana, samoin Cheek  - kunhan etukäteen selvittää löytyy nuorillekin paljon katsomista ja kuuntelemista!
Koulussa alkanut uusi jakso ja osittain uusiin oppilaisiin tutustuminen - omaa pinnaa koeteltiin myös. Ihan ajattelemisen aihetta, mutta "varhainen puuttuminen" on yhä se mun juttu ja puhelinta käytän mieluummin kuin mitään Wilmoja- palaute vanhemmiltakin on ollut rakentavaa! Näillä mennään , tulevalla viikolla miettitään niitä opiskelutaitoja ja lukemista.
- Virtasen Ville komisario Sorjosena, ihan sikahyvä kotimainen dekkari - NYT.

https://oppimis-ja-muistitekniikat.fi/oppimistekniikat/opiskele-tehokkaasti/
Tuossa ihan hyvä linkki huomisille tunneille!
Keskiviikoksi jouduin hankkimaan sijaisia ja järjestelemään tunteja - mukana delegaatiossa menossa Opetushallitukseen jossa paneudutaan ratsastuksen ja hevosalan tutkintouudistukseen. Pikkulinnut lauloivat ettei ratsastuksenopettajan tarvisi uuden tutkinnon mukaan enää tietää hevosista, niiden terveydestä tai ruokinnasta yhtiäkäs mitään. Mielenkiintoista! Tuskin keihäänheiton valmentajakaan mitään keihäistä tietää...tai jääkiekkovalkku luistimista, eihän? Ja hevonen on sentään ELÄVÄ ja tunteva "urheiluväline"!

uusi nimitys flunssalle: Pyjamapäivä! kouluissa opet räjähtelee, TV:ssä onneksi Horseshowta...

Asia joka tuntuu olevan miehille luonnollinen mutta naisille aika hankalaa - oleminen vaan!
No, minulle aiheeseen on löytynyt syy kun jo parisen viikkoa sitten hankittu flunssa ei anna periksi - jouduin jättämään torstaiset ja perjantaiset valmentajaseminaaritkin väliin ja eilen istuttuani Horse Showssa koko päivän olin aika naatti illalla!
Eihän tämän NÄIN pitänyt osaltani mennä???!
Hyvällä omatunnolla olen toki jättänyt siivoamatta ja puutarhakin saa odottaa talviteloille pääsyä - no menee se koulujen syysloma näköjäämn näinkin :(.

Sen verran Horseshowsta että näin telkusta ekaa kertaa tänään "kaksintaistelukouluratsastusta" -yleisö eli mukana ja toiminta nopeaa ja selkeää ja kas, ratsastajillakin taisi olla hauskaa eikä oltu niin tosikkoja! Tällaista lisää - olisi ollut hyvä aihe mainita siellä Globalissa pari viikkoa sitten!!!
Ihan "oikeata" GP-oulua seurasin siis paikan päällä eilen, nähden Henri Ruosteen ratsastusta ensimmäistä kertaa sitten junioriaikojen jolloin taisin hänen jotkut ponimestaruudet arvostella. Ysin (9) annoin silloin istunnasta (+vaikutus hevoseen -huom!) ja samalla linjoilla olisin yhä; kenenkään muun ratsastusta väheksymättä mitenään.Muistan tuon ysin lähinnä sen takia, etten niitä tuomariurani aikana ole kovinkaan montaa jaellut... Tosin nauroimme kaverini Titin kanssa  mitä Henri mahtoi kannuksilla tehdä kun jalat roikkuivat jossain mahan alla...No, sääntöjen mukaanhan siinä mentiin!
Tässä vain oiva todiste siitä mitä Globalissakin puhuttiin PERUSASIAT ovat ne, joilla on merkitystä! -Toien joka on näyttävine hevosineen hyvää vauhtia menossa eteenpäin on Stella Hagelstam FWB-tammallaan - kyllä täälläkin pienellä otannalla saadaan hyvää kasvatusta aikaiseksi! Ihanaa!
Mukavaa oli myös  nähdä kuinka suomalaiset rohkeasti ratsastavat ihan niissä isoimmissakin kv-esteluokissa kuten tänään pääluokassa eikä yhtään tarvitse hävetä! Kyllä työ osaataan täälläin tehdä hyvin!
Ymmärrettävää on toki, että pärjätäkseen on hyvä olla asemissa siellä missä tapahtuu - kuten Maiju, Nikke, Mikko M, Sebbe&Satu jne jne  - hattua nostan heidän työnteolleen!

Sitten paluu tähän "pyjamapäivään" on se aika vaikeeta vaan olla!!!
Sen verran yskäinen ja väsynyt olen että tämä kuitenkin sujuu joten on tullut levättyä.
Ehkä tähän tottuisi jos tekisi useammin?
Nyt on paljon tutkimustakin siitä, miten hyvää aivoille &kropalle tekee lepo - asia jonka me hevosihmiset jo olemme vuosikausia tienneet. Samanlainen biologinen olentohan ihminenkin on kuin hevonen!

Akkuja on kieltämäti tullut ladattua ja ajatuksia synytynyt- etenkin kun olen seurannut niin lehdistössä kuin FB:ssäkin virinnyttä keskustelua opettajien auktoriteetista (tai sen puutteesta!) youtube-videon myötä. En sitä tähän linkitä - kaikille osapuolille epäasiallista toimintaa, mutta linkitän sensijaan kolumnin josta olen kerrankin melko samaa mieltä kirjoittajan kanssa , kas tässä:

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/nain_vietat_pyjamapaivaa


http://yle.fi/uutiset/3-9242451


Ylen artikkelissa jo eläkkeellä oleva erkkaope Jarmo Lintala toteaa useimpien opettajien olevan "keskiluokan parasta ainesta"ja heillä olevan vaikeuksia törmätessään murrosikäisiin hulttioihin joilla ei kotootakaan niitä käytöstapoja välttämäti ole siunaantunut. Tätä olen hieman itsekin miettinyt kun on ollut juttua lähinnä yläasteen tai lukion opettajien kanssa - he ovat niitä viiden tai kuuden  ällän ylioppilaita joille koulunkäynti aina on ollut mieluisaa ja etenkin aineenopettajan valittu aine on ollut se pääasia ammatinvalintaa. Monelle epämotivoituneet oppilaat tulevat ikäänkuin yllätyksenä. Ja kun nyt OPH kaikessa viisaudessaan puhuu "itseohjautuvista" oppilaista joita opet vaan ohjaavat oikeaan osoitteeseen, pelkään pahoin että sielläkin istuu vaan niitä itse  yli yhdeksän  keskiarvon omaavia henkilöitä tai käyttävät vertauksena  omaa jälkikasvuaan.( Myönnän, oli minullakin keskiarvo aina yli sen ysin mutta keräsin kyllä  jälki-istuntojakin ja teimme jäynää omille opettajillemme - on minulla valokuva siitäkin kun uskonnonope kirjoittaa päiväkirjaansa minulle muistutusta huonosta käytöksestä- siihen aikaan vaan ei ollut nettiä mihin laittaa. Mutta ei sitä kuvaa muuallekaan jaettu!)  Itse amisopena olen törmännyt huomattavsti enemmän sellaisiin oppilaisiin joille se "ysi" on ollut todella epärealistinen tavoite, ja kun amikseen on onnistuttu pääsemään jollain kutosen keskiarvolla, miten niillä eväillä  yhtäkkiä saataisiin motivaatiota esim. ruotsin opiskeluun? Tai ylipäänsä mihinkään "pänttäämiseen" ja teoria-aineisiin- käsillä kun oppii! -Siinä muuten uusi OPH:n pomo  OP Heinonen on aivan oikeassa (sekä HBL että HS tänään) että MOTIVAATIO on kaiken oppimisen A ja O. Ja "oppimaan oppiminen" on tärkeä asia eikä siitä mitään omaa "ainetta" tarvitse tehdä!

Toinen mielenkiintoinen juttu tämän päivän uutisissa oli HBL.n Angela Aholan haastattelu - "Konsten att göra intryck"-kirjan pohjalta! Ensivaikutelma on tärkeä - hyvässä ja pahassa! Asioita joita oppilaiden kanssa olemme pohtineet esim. työhaastattelun yhteydessä, ja, kun me opetkin vain olemme ihmisiä, sen ensimmäisen kontaktin myötä mitä luokassa tapahtuu ja kuka tekee ja mitä? Ja toki, kyllä opettajana oleminen on yhtä heittäytymistä - onneksi iän myötä (taas oli mullakin synttärit huoh) ulkonäkökeskittynyt ajatuksenjuoksu on vähentynyt - saattaapa minulla olla joskus eriparit sukatkin koulussa jalassa. Ja nyt kun meikkiä jo tarvisi ulkonäönkin takia, sitä tulee käytettyä entistäkin vähemmän. Ikä antaa tiettyä varmuutta.

https://www.hbl.fi/artikel/reptilhjarnan-avgor-vem-vi-gillar-2/



No niin, eiköhän tämä "lepopäiväkin" ala olla kohdaltani pulkassa, koiran kun muistan vielä pissittää ja jotain lämmintä juoda niin huomenna uutta haastetta- uusia oppilaita heti aamusta - saa testattua sen ensivaikutelman ....Pitäisikö vallan klovniksi pukeutua ;)

PS! Yleensä sanotaan että yskimisen yhteydessä vatsalihakset kipeytyy (=kehittyy??!!) mutta mikäköhän tämä minun yskäni on lajiaan kun päähän saattuu? Aivotko vielä kehittyvät ;)

"Creme-de-la-creme"- kouluratsastus hof Kasselmannissa jatkuu...

Verryttelyn tärkeydestä ja huippuunhiotusta suorituksesta saimme kuulla Monica Theodoresculta Hubertus Schmidiltä - mallikappaleinaan olympiakolmonen Desperados / Kristina Bröring-Sprehe ja Hubben itsensä ratsastama 12-vuotias ruuna.
Molemmat tähdensivät ettei verryttelyssä enää opeteta mitään, vaan ainoastaan saadaan hevonen kuuliaiseksi avuille ja rennoksi ratsastajan alla. Se aika mitä tähän kuluu on kovin yksilöllistä- Hubben ruuna jännitti hieman normaalia enemmän päivän tilannetta ja alkuverryttely kevyessä ravissa venyi jo yli kymmeneen minuuttiin että kaveri rentoutui- liekö osana ollut ratsastajan jatkuva höpinä mikrofoniin ? Tärkeä pointti ratsastaa tässä alas-eteen mutta tuntumalla josta sitten tauon jälkeen lähdetään kokomisastetta nostamaan! Myös laukka esiverrytellään lyhyesti ja käyntitauon (pitkin ohjin venyneenä!)jälkeen ajatus ohjelmaan, mutta siten että asioita valmistellaan hjelmaa varten kuten esim. sulkutaivutuksella laukassa valmistellaan piruettia, Paljon  huolellisia kulmaanratsastuksia ja sisäkyljen pehmittämistä; miten, riippuu hevosesta ja koulutustasosta.

Ruunien elämä on helppoa, kun taas Desperadoksen kanssa joutuu huomioimaan niin vieraat oriit verryttelyssä kun mahdolliset tammaihastukset (kuulema rautiaat suosikkeja!) Koko viikonlopun kestäviin kisoihin saavutaan hyvissä ajoin useita päiviä etukäteen joten ori ehtii "ottaa tilan hallintaansa" ja tuntee olonsa varmaksi. Alku verryttelyssä hidastempoista, huolellista ja rentouttavaa työtä, paljon tottelevaisuusosioita muttei ohjelmasta juuri mitään.GP:stä ehkä jokunen zik-zak ja muutama vaihto, jokunen valmistelu piruettiin ajatuksella että sieltä pitää aina löytyä eteenpäinpyrkimys ja ulospääsy ! Desperados rakastaa lisättyä ravia, verryttelyssä vain leikitään ajatuksen kanssa ja pelataan puolipidättein, ja päästetään matkaan vain kerran tai kahdesti. Mitä kuumempi hevonen, sen tärkeämpää on siirtymiset ja varsinaise ohjelman osien välttäminen. Aikaa verryttelyyn kuluu hevosesta riippuen 40-50 minuuttia (sisältäen kävelytauot), paitsi jos on jo aamulla verrytelty ei illan kisaan tavita juuri kymmentä minuuttia enempää. Mainittakoot vielä, että kotitreeneissä Desperados viihtyy parhaiten halvan pehmeän muovikuolaimen kanssa! Kun kysyttiin miten astutuskausi vaikuttaa oriiseen, oli vastaus ettei kisoihin mitenkään, sillä seksihommat tehdään joululomalla pakkaseen  jolloin tammikuun lopulla taas päästään normaalityörytmiin, vaikka hypytyskaudellakin liikutetaan ratsain.

Verryttelyn merkityksestä kysyttiin myös eläinlääkäriltä, ja Dr Marc Koene kommentoi mm Rion kuumaan ilmaan totuttamista - vesi, vesi jälleen erran vesi, muusta ruoasta ei niin väliä.Suolatankkaus myös aiheellista, ja vältettävä liian pitkää verryttelyä (siis fyysisesti) Liian intensiiviseen verryttelyyn syyllistyy usein nuoret ratsastajat, ja uuden nuoren hevosen kanssa on etsittävä se oikea tapa ja ajankäyttö.Vanha hokema "Jos verryttely menee pieleen, menee koko kisa pieleen" pitää yhä paikkansa!

Viimein vaan ei vähiten saimme vielä ideoita ja näyttöä eri asioiden treenistä GP-tasolle mentäessä - malleina Dorothe Schneider  8-vuotiaan ruunan kanssa Johnny Hillberathin selostamana , Isabell Werth upean 4-vuotiaan räväkän tamman  selässä (videolla) Monica T:n silmien alla, työskentelyä maasta käsin Johannes Augustinn ja Andreas Senge  Ullrich Kasselmannin kommentoimana; kärkinimet mainitakseni,
Muutamiapoimintoja:
*Isabellin 4v tamma "SuperB"ostettu Verdenistä vuosi sitten. -"Kokeilitko" -kysyi joku yleisöstä. -"En usaltanut, hinta olisi vielä noussut kun huutajia olisi ollt pilvin pimein" -oli vastaus.
*Paljon ravi-laukka-ravi-siirtymisiä jo nuorten kanssa jotta saadaan liike läpi selän. *Tarhassa päivittäin vähintään 3-4 tuntia* suoristaminen tärkeätä lusta pitäen* myös hevoselle saatava motivaatio työntekoon- puhu, taputa, pidä taukoja, töitä ehkä vain 15-20min kerralla 4 x viikossa aluksi.*Hevosen oltava lonkkiesi edessä,  tarkkana ettei tarjoa liikaa kokoamista kerralla*Nicole opettaa nuorille hevosilleen mielellään vaihdon jo ennen kokoamisasteen nostamista; luonnollisena asiana. *On osattava vaihdella ja leikkiä ravirytmin kanssa mikäli hevonen pyrkii kuolaimen alle ja lyhentämään kaulaansa liikaa. *Dorothy myös painotti tarhaamisen ja monipuolisen työskentelyn käsittäen nuorilla myös juoksuttamisen ja hyppäämisen*

alas-eteen 

Johanne Augustin työskentelee piaffia maastakäsin

Tästä viimeisestä osiosta jäi mieleen ajatus siitä, miten monella eri tavalla voimmekaan työskennellä ja miten erilaisia niin hevoset kuin ratsastajat ovat - eläköön moninaisuus !
Tämä on eläinten kanssa pelatessa aivan itsestänselvyys eikä siihen mitään uusia OPS:eja tarvita vaan maalaisjärkeä! Mutta tuo onkin se katoava luonnovara digitalisoituneessa maailmassamme...

Saksalaisen oppisopimuskoulutussysteemin esitteli meille Markus Scharmann- samassa ajassa mitä Suomessa opiskellaan, saadaan Saksassa vielä vankempi ote itse työelämään ja lähes kaikilla oppilailla on jo työpaikat valmiina heidän valmistuttuaan. Ehkei tämä 2+1 systeemi mikään huono ajatus olekaan kunhan päästään alkuun.