Koulutuomarin ja valmentajan lisenssejä päivitetyksi tekevä tapahtuma keräsi koko auditorion täyteen niin ratsastajia, valmentajia kuin koulutuomareita; joten tuttujakin riitti! Olin hieman arponut kumpaan osallistua- tänään alkaneeseen kaksipäiväiseen valmentajaseminaariin vai tähän "yleisluontoiseen" kauden avaukseen, ja koska juuri oin ollut reissussa totesin että päivän tapahtuma on ihan riittävä- enkä katunut!
Perjantain olin jo viettänyt messukeskuksessa EDUCA-messuilla -siis myös oppimisen ja opettamisen parissa- joten "samaa tavaraa" tuli lisää nyt tiettyyn lajiin keskittyen.
Ohjelmarunko jo sinänsä oli kiinnostava alkaen niillä "pakollisilla" vuosikatsastuksilla ja sääntömuutoksineen - heA ja ylöspäin tulee 1.4. lähtien mukaan "venytys pitkälle" ohjalle jota nyt seurattiin silmä tarkkana myös maneesissa ruokailun jälkeen. Keskustelua aiheutti myös säännöissä kohdennettu "luvaton apu" johon saadaan vielä tämennys koskien odotusaluetta- vain "seuraava ratsukko" ei saa odotusalueella vastaanottaa apua esim käyttäen korvanappeja, muuta saavat- etenkin maneesikisoissa siellä odotusalueella on usein 2-3 ratsukkoa yhtaikaa. Verisäännöstä keskusteltiin myös ja siihen liittyen stewardin osuutta- kävi ilmi, että jo viime vuonna joissakin kisoissa stewardit olleet hyvinkin innokkaita esittämään hylkyä tuomarin vahvistettavaksi jo ennen starttia, ja tähän vaaditaan täsmennyksiä. _Valkoista nenäliinaa tuomarillekin suositellaan, jotta voidaan tarvittaessa keskeyttää suoritus ja tarkistaa näkymät- onko jossain tuoretta verta, seuraa hylky heti. Jos kaikki kuitenkin ok, saa ratsukko jatkaa. Tätä ajatellen tuli mieleeni se, mitä jotkut tutut ovat etukäteen tehneet- kertoneet jopa kirjallisesti ennen starttia tuomarille (ehkä puhelinkuvan kera?) jonkin vanhan hankauman/haavan yms olemassaolosta joka siis ei ole tuore eilä pitäisi aiheuttaa toimenpiteitä. Fiksu käytäntö sinsänsä (muistin sen vasta äsken, siitä ei seminaarissa ollut puhetta) tiedoksi myös, että FEI 2027 alkaen kieltää täysin junioreilta kankisuitsituksen, mikä mielestäni on hyvä asia; Suomi seuraa kunhan sääntöjä saadaan muokattua taas.
Sitten tämä uusi VENYTYS PITKÄLLE OHJALLA lisättynä jo viime vuonna ohjien hetkellinen löysääminen (2-3 raviaskelta, laukassa 1-2 askelta) ILMAN TUNTUMAA ( "give and retake")josta viime mainittua aiheutti keskustelua koska paljon on ollut lähes näkymättömiä ohjasmyötäämisiä tai ratsastaja on vain nostanut kädet ylös- ellei tuntuma häviä totaalisesti, on arvosana 4 (1 "ei esitetty" on ehdottomasti liian rankka arvio) -Niskurointi mainittiin myös, ja sitä ei tule sietää 20sek enempää, joten se vanha ajanottokellon mukana pito on taas syytä ottaa käyttöön, ja HUOM sama asia pätee myös verryttelyssä jossa ilmeisesti stewardi informoi tuomaria. Vaarallisesti käyttäytyvä hevonen voidaan toki poistaa ilman mitään kellotuksiakin! Oli puhetta että stewardikoulutuksessa näihin asioihin taas puututtaisiin.
Tämä on jo viime vuonna aiheuttanut tuomaristossa erilaisia tulkintoja, mutta nyt haettiin sitä yhtenäistä linjaa ja tältä se siis näyttää:
HannaMari Kiuttu eli Hansu näytti hyvin koostetun diasarjan muista ongelmallisista arvostelukohteista liittyen etenkin suuhun ja sen toimivuuteen.
Nyt, kun on ollut paljon puhetta eläinsuojelullisesta näkökannsat, on tuomarityöskentely jopa kansainvälisellä tasolla ollut viime vuonna hyvinkin epätasaista, koska perustelut ja eri tulkinnat ongelmista ovat vaihdelleet. Etenkin kokemattomammat tuomarit (lue: harrastepohjalta toimivat, joilla ei niin vankkaa käsittelykontaktia eläimiin) ovat helposti "ylitulkinneet" ongelmatilanteita ja jopa hevosen hetkittäinen suun aukominen on saanut tulospöytäkirjat sekaisin.
Nyt painotettiin sitä YLEISTÄ ILMETTÄ ja tekemisen helpoutta millä asiat suoritetaan, oli ne huuley sitten raollaan tai ei. On osattava tuomarina erotella myös kiukkuinen hännähuiskinta pelkästä tavasta "tahdittaa" liikkumista hännällä.
Hansu mainitsi myös sinänsä korrektin, mutta kovin tulkinnanvaraisen asian yleisarvostelussa : "Ilmeneekö hevosessa ahdistusta ja kireyttä?"
JOS hevonen voimakkaasti vastustelee asioita ja tehtävien suorittamista voidaan mennä jopa alle 5, ja pelkästään kova paine kättä vasten (riippumatta aiheuttajasta) tulkitaan 5 verran. Liikekohtaisesti voidaan vähentää 1p jo lyhyestä kaulasta/liian vahvasta tuesta/ roikkuvasta kangesta/liian kireästä kangesta Huomioiden tämä myös yleisarvosanassa. -Sanalle "tilted" ei ole vieläkään kunnon suomennosta, vaan voidaan mainita pään vinoudesta asettaessa, vähentäen siitä 0,5- 1p riippuen vinouden määrästä. ko liikkeeessä.
-Itse haluisin myös kiinnittää huomiota kuolaimiin ja niiden sopivuuteen- jos hevosella on "aivan liikaa rautaa" suussaan, voi sen olla suorastaan vaikeaa pitää suu kiinni, kitalaen koosta ja muodosta riippuen, kielen koosta, suupielien muodosta ym. Liian vähän sovitetaan eri kuolaimia kouluhevosille; itselläni oli aktiiviaikoina 5-7 erityyppisiä ja -kokoisia kankia ja bridongeja (vaikkei koulua juuri startattu kuin muutamilla hevosilla) Koskaan ei huomautettu aukinaisesta suusta tai roikkuvasta kielestä.
-Tähän väliin Oskun (Metsälä) tilastotietoa ym kilpailukauteen liittyvää:
kansallisia kisoja v 25 pidetty 38
v 24 40
nyt haettu vain v26 35
En muista tiastoja kirjannut, mutta huomiotaherättävää on miten suhde kansalliset/aluekisat on muuttunut, alue- ja seurakisojen saadessa yhä enemmän kilpailijoita kansalliset kustannuksella-
tässä lie syynä, mitä nyt kisaajia olen haasattellut, nuo maksut, jotka kansallisella taslla jo ovat karanneet pilviin ja rankaisevat niitä ratsastajia jotka mieluitemn kisaavat lähialueilla harrastuksenaan. Miksi edes maksaa kallis kansallinen lisenssi itselle ja hevoselle jos pääsee starttiin vain 2-3 kettaa/v? Ja mitä palkintoihin tulee- sen isommat ne eivät todellakaan ole kansallisissa kuin aluekisoissa; päinvastoin mitä kilpailumaksut yleisesti. Tässä olisi jo SRL:lle ongelma puitavaksi ellei haluta että ainoastaan nämän "harvoille tietyille" tarkoitetut luokat -usein sarjakilpailit- vetävät ratsastajia ja sitten ne "massaluokat" joista seuroille sitä rahaa saadaan, jäävät kisaamatta?
Maneesissa saimme Stella Hagelstamin kaksine hevosineen "marsuna" esittämään GP-radat ja sitten jatkui Terhi Stegarsin valmennus maajoukkuejunioreille, jossa saimme esittää kysymyksiä ja toiveita ja Stegars parhaansa mukaan niit toteutti. Itseäni vaivaa yhä, viime olympialaisten jälkeen tekemäni koosteen myötä, huonot peruutukset ja niiden kanssa työstäminen. Jälkikäteen Marko kertoi, että hänelle tutulle "demoratsukolle" nimenomaan peruutukset ovat olleet ongelmallisia, nyt kuitenkin nähtiin sellaisia 6-6,½ arvoisia taaksepäinsiirtymisiä. Terhin kysyessä minulta mitä tarkkaan peruutuksessa haluan nähdä, on se kaksitahtisuus, jalkojen nosto ja suoruus, mutta sitä toivomaani "sään" kohottamista en osanut hyvin selittää, koska se ei ole yksi-yhteen selänkäytön kanssa vaan vielä siitä pykälä lisää: Kun hevonen peruuttaessa joutuu astumaan taaksepäiin, siirtää se myös lapojaan taakse, ja ellei silloin säkä ole poissa lapojen tieltä, tämä ei onnistu tyylikkäästi ja irtonaisesti. Se fiilis, kun hevonen peruuttaa oikeaoppisesti läpi runogon on melko ainutkertainen - Gawain sen osasi, mutta sitä peruutettiin myös maasta käsin- asia mitä monet eivät vaivaudu hevosillaan harjoittelemaan.
Ostin aikanani tuntihevoseksi Itäsaksalaisen Marcon, joka ei edes peruuttanut ulos hevosautosta -josta minua toki varoitettiin- ja varasin sille ajattelemattomuuttani Ypäjän opekurssilla pilttuupaikan...No, siinä se mahtui kääntymään, ja sitten kotona otettiin tuo peruuttaaminen ohjelmaan. Totttakai Marcokin oppi, askel kerrallaan.
Tähän en enää kommentoi Stellan ratsastuksia, paitsi että purkaessamme niitä sekä maneesissa että auditoriossa jälkikäteen, totesin että "samoilla linjoilla ollaan" ja itsekin olen uskaltanut antaa niistä positiivista asioista enemmän pisteitä. Tyytyväisiä hevosia on ilo katsella, ja jos hevonen on herkkä ja hieman jännittynyt, on ilo seurata kun ratsastjan ja hevosen välinen suhde toimii niin että hevonen uskaltaa tehdä sen mitä ratsastaja pyytää ja rentoutuukin lopuksi. Tästä Stegars myös hyvin mainitsi- jos aina tehdään samalla lailla ja vaan harjoitellaan niitä asioita, millä tasolla juuri silloin kisataan, ei edistystä tapahdu- aina on myös käytävä siellä "epämukavuusalueella" jotta kehitys kehittyisi!
Näillä mennään, otetaan ilolla uusi kisakausi vastaan!
