Susun joulu- tuli ja meni

 Yleensä pidän joulusta, eikä sitä nytkään mitenkään vastahakoisesti vastaanotettu, mutta jokin jäi puuttumaan...Siis talven lisäksi. Lunta oli ja meni, mutta vesisateita ja liukastakin riitti- ei ihan joulutunnelmaa parhaimmillaan. ja ehkä nyt vasta olen sisäistänyt sen faktan että kyseessä on enemmän lasten juhla, ja kaikki siivoamiset ja ruoanlaitot tuli tehtyä vaan "koska asiaan kuuluu".Ja toki, paljon jäi puolitiehen - ei se kuusen hakeminenkaan niin "juhlavaa" ollut kun lasten ollessa pieniä, ja kynttilät tuli jotenkin vaan "kipattua" kuusenlatvoille- mitään varsinaisia koristeita en edes etsinyt. 

No, eläimethän eivät ole mitenkään erityisen kristittyjä,

joten Susulle ja Ninja-kissalle joulussa parasta lie ollut emäntä joka enemmän oli kotona kun tavallisesti

Viime vuosien hiihtoharrastus oli itsellä taas mielessä, mutta kuinka ollakaan, ladut ovat tähän mennessä ehtineet sulaa ennenkuin minulla on ehtinyt sukset jalkaan asti. Innokkaimmat ovat päässeet kunnan laduille jo kokeilemaan kun niitä on jo pariinkin kertaan tehty.

Muutama kirkossakäynti joulunaikaan lie kattanut uskonnon osuuden- tosin parasta oli Diandran joulukonsertti Mäntsälän kirkossa- itsekkäästi valittu synttärilahjaksi kuopukselle seurana- joka ensin kauhisteli paikkaa ja "joululaulu"-aihetta, mutta totesi jälkikäteen ettei se nyt ihan kamalaa ollutkaan... Itselleni jäi mieleen Diandran tulkinta kappaleesta "Hallelujah"- en ole Lontoossa 90-luvulla kuunnellun Cats-musikaalin jälkeen tähyillyt ikkunoita josko ne kestävät kaikkein korkeimmat sävelet.Upea kokemus!

Pitkähköt koiralenkit jatkuneet- kiitos nastakenkien kelillä kun kelillä- ja kun  juoksu ohi on taas koirapuistossakin käyty ja muutamia uusia tuttavuuksia tehty. Kerran Susu jopa murahti eräälle ADHD-seisojanuorukaiselle, jonka omistaja jo varoitti että monet hermostuu siihen kun se on sellainen riiviö.Piti paikkansa jopa Susun suhteen joka yleensä on kaikille niin alistuvainen. Hyvinkäällä käydessämme piti koirat erottaa eri huoneisiin, koska Jalo yhä niin rakastunut Susuun. Ja useamman kerran ollaan poistuttu puistosta kun joku uros ryhtyy seksileikkeihin ja tyttö vaan alistuu; vanhemmat nartut saattavat hyvinkin terävästi huomauttaa, muttei Susu, 2 ½ vuotta.

Yksinolo on taas onnistunut vaihtelevasti- muutaman kerran jopa aamuseiskasta pitkälle iltapäivään neljäänkin asti, kun taas välillä on jo parissa tunnissa saatu tuhoa aikaiseksi. Mun takkien taskut alkaa taas olla ompelua vailla- viime vuonna Oslosta hankittu takki meni jo vetoketjua myöten rikki kun taskuissa haisi koirannappulat.

-Salaattikastikepullo oli unohtunut ruokapöydälle. No, oli sitä vähän jäänytkin, muttei enää käytettävissä. Taas seurasin mahan toimintaa, mutta hyvin tuo kesti tällaisen dieetin!

Juoksuaikana piti kylppäristä pihistää ja petiin levittää omat siteet, kuten alemmasta kuvasta käy ilmi. Onhan niitä koirillekin tarkoitettuja suojia, mutta nämä ihmissiteet ovat yhtä hyviä ja paljon edullisemmat.

Vajaa kolme viikkoa taas kuljettiin sisällä housut jalassa ja vältettiin koirapuistoa, ja kovat on laskelmat meneekö kevään juoksu liian myöhäiseksi että voisi niitä kesäpentuja yrittää? Tulee sitten ikäkin pian vastaan jos vielä vuodella siirretään- moni koiraihminen sanoo että kolmeen vuoteen mennessä pitäisi ne ekat pennut teettää- mene ja tiedä?

Pahanteko on yhä jatkunut- etenkin jos on ollut ajanjakso jolloin itse enemmän kotona ja ehtinyt pidempiä lenkkejä tehdä, on seuraavaksi tullut tylsistyminen kun mamma päivät poissa ja tekemistä ei tarpeeksi- vaatehenkareita on myös tuhottu pitkästä aikaa.

Naapurin Ninnin kanssa vietetään sitten ratkiriemukkaita hetkiä, ja nykyään niillä on jokin telepaattinen kyky aavistaa koska toinen menossa lenkille, kun alkaa uikutus eteisessä ettei vaan jätetä kotiin...

Vanha kirkkosilta Mäntsälässä oli remontissa liki puoli vuotta,mutta marraskuun lopulla otettiin taas käyttöön. On joskus aamukahvillekin tullut haettua tuoreita sämpylöitä lähikaupasta kun Susulle löytyy oma paikka kaupan edessä. Mihinkään isomman kaupan eteen en koiraa laittaisikaan, mutta pienen kaupan ikkunasta pääsee seuraamaan kaverin edesottamuksia- hyvin menee. 

Helpotus koiranpidossa on myös, että kun jo pennusat ollut automatkoilla mukana, viihtyy varsin hyvin usemman tunninkin reissussa- kuten syyslomalla- pelkääjän paikan jalkatilassa.

Ei tämä sen kummempaa koiranelämää ole- tänään viimeksi tuli taas todettua ettei ilman koiraa harmaaseen tihkusateeseen tulisi lähdettyä, ja mukava on tulla kotiin kun on joku innokkaana vastassa - ei koskaan tarvitse olla yksin!

Vuodenvaihde viihdytään pääosin kotosalla- Hyvinkäällä alkuillan konsertissa käyntiä lukuunottamatta - muistaakseni paukuttelu ei pahemmin häiritse, mutta on se TV oltava päällä ja äänet kovalla.

Joten näissä merkeissä, "oikeaa" talvea odotellen ja hyviä vuodenvaihteita toivottaen;

Susu ja Ira