Pääsiäinen ohi, koulutyö jatkuu, lumet sulaa- vaikka lisää tuntuu aina välillä satavan- ja kevät kolkuttelee vihdoin. On ollut harvinaisen piiitkä talvi kun se alkoi jo marraskuussa ensilumen myötä! Oma olotila on vaihdellut talven kelien mukaan ja jospa nyt olisi toivoa oman olemisen piristyvän kun kevätkin vihdoin näyttäisi saapuvan! 

Koirapuiston kosteustilanne oli hurja vielä viime viikolla, nyt näyttää jo paremmalta! Ninnin kanssa on lenkkeilty pari-kolme kertaa viikossa ja koirapuistossa on saatu uusia tuttavuuksia. Susun luonne on sen verran alistuva etten ihan kaikkien kanssa sitä siellä viitsi tutustuttaa- näitä koiranomistajia on näköjään laidasta laitaan! Olen toistaiseksi malttanut pitää suurimmat mölyt mahassani, mutta välillä kyllä ihmetellyt sitä "invalidien" määrää jotka koirapuistoon autolla ajavat- kieltotaulusta piittaamaatta suoraan portin eteen jossa kaksi paikkaa varattu inva- merkin haltijoille. Ja ellei tilaa muuten ole, voi nurmikollekin jättää. auton. -Kuulin eräältä koiranomistajalta että iltaisin klo 19-20 välillä olisi näitä "invalideja" eniten liikkeellä-kerran satuin yhtaikaa sellaisen viiden naisen koirakoplan kanssa joilla oli ihan omat jutut -Susu muuttui silloin takaisin pennuksi ja olimme tutun pikkukoiran kanssa hetken pienten puolella.

Kimin&Tiian Bob on myös muutaman kerran käynyt kylässä ja yhdessä on vierailtu sitten koirapuistossa. Bob on ollut ihan kivan ensikoira nuorelle parille, mutta sen laihtuminen osoittautui suolistosyöväksi ja viimeiset onnelliset hyvinvointiviikot ovat olleet käsillä-heittävät hyvästejä lähipäivinä. 

Aina voi tulla yllätyksiä, terveellekin eläimelle -kuulin juuri eräästä tapauksessa missä vajaan vuoden ikäinen pentu jouduttiin laittamaan pois jonkin harvinaisen sairauden takia.

Kyllä Susu on rakas, ehkä rakkain kaikista- kun itselläni on aikaa paneutua koiraan ja sen hoitoon - toista kun silloin kun koiran vaan on "kuulunut taloon" kaikkien muiden eläinten jatkeena ja lasten seurana. Akin perheessä jouduttiin sanomaan hyvästit iki-ihanalle Onni-kissalle- Nöpön nuorempi veli- ja siellä on kuulema kissakiintiö tällä hetkellä täysi- Topi- tiibetinspanieli ikävöi, mutta pärjää kuulema kyllä.

Olen tyytyväinen kun on omat lapset saaneet kasvaa eläinperheessä- allergioista ei tietoakaan, eläimiä osataan käsitellä ja hoitaa ja syntyminen ja kuolema ovat normaaleja elämään kuuluvia asioita.

Saunanlämmitysapua on ollut koko talven- viimeksi sai Akin pojat Susun hieman jo oppimaan polttopuun hakemisen liiteristä saunaan, mutta myönnettäkööt että koulutus on vielä kesken.

Koulukilpailukausi tuomaroinnissa alkoi osaltani toissa sunnuntaina Lahdessa, ja tapaaminen Fabsun kanssa oli suloinen - yhtä syöppöjä ja leikkisiä molemmat- Fabsukin vielä jaksaa!

Kemiössä kävimme pääsiäisenä- Susu viihtyy autossa todella hyvin ja nukkuu pelkääjänpaikan jalkatilassa- mielestäni turvallisin eikä penkille ole asiaa.

Kaisan kanssa käytiin parit lenkit ja iso lauma pellolle laskeutuneita  joutsenia kiinnosti kovasti.

Ja vesi.

Voi sentään, ojat ovat NIIN ihania paikkoja ja kerran on jo pulahtanut pikaisesti järveenkin...

Siitoskoiraongelma taitaa tulla Susullekin- Fasullehan ei teetetty pentuja kaihin takia, Susulla on lonkat ok, silmiä ei vielä tutkittu, mutta vaikka tutkimisen jälkeen olisi ok, lisääntymiseen tarvitaan juoksuaika. Kevään juoksua odottelin maaliskuussa- ei mitään. Naapurin Ninnillä oli kyllä juoksu, muttei Susulla. ELLEI sitten ne ihme intoilut Jalon ja parin muun pojan suhteen ole olleet jottain juoksun tapaista? Osaisiko näin iso koira pitää itsensä niin puhtaana ettei tippumista havaittu? Kun ei mielestäni mitään turvotustakaan ole näkynyt?

Maanantaina olisi match-show Saarella- katsotaan päästäänkö lähtemään- auto-ongelma aiheuttaa näköjään muutoksia eri suunnitelmiin ja nyt viikonlopun aikana ehkö selviää onko mun ranskattarelle mitään tehtävissä järkevään hintaan vai alkaako uuden etsiminen. En jaksaisi- mikään ei voisi vähempi kiinnostaa kun auton ostaminen.