KESÄ PARHAIMMILLAAN- nyt nautitaan elämästä, eikö?

Itse voin rehellisesti kysyä itseltäni - mitä olen oppinut, ja ennenkaikkea olenko oppinut lainkaan rauhoittumaan? Kun (lähes) koko elämä on ollut kiirettä ja suorittamista ja ehtimistä sinne-sun-tänne- niin osaako oikeasti nauttia niistä päivistä jolloin ei ole MITÄÄN TEKEMISTÄ?

Noh, jotta omatunto ei vaan olisi liian "puhdas" on todettava että siivoamiset, ikkunanpesut ja verannan pikku remontti  vaan tahtoo siirtyä- yksi helpotus oli kun vihdoin saatiin juhannuksen pyhinä talon taakse käytävän laitto tehtyä! Matot on sentään jo pesty- kuuluu alkukesän puuhiin-ehdottomasti!
Suomenkielen konditionaali eli -isi- muoto taitaa olla se verbitaivutuksen käytetyin tapa kertoa toiveista ja pääsemättömistä tavoitteista...Kuvissa Sääksjärvellä (Mäntsälä) sijaitseva "Orikallio" jonka valokuvaamista olen jo monena kesänä suunnitellut- aina tyssännyt veneen puutteeseen kun uidessa ei sitä kameraa oikein voi mukana pitää. Ongelma ratkaistu kun satuin oikeaan aikaan avaamaan suuni ja Mäntsälän retken ent. vara.pj:lle Teuvolle eräs sunnuntai aamu sopi aironkäytölle! -Tarina kertoo, että niemenkärjen nimi saatu aikanaan siitä, kun kaksi nuorta, laitumelta karannutta oritta ottivat yhteen kallion päällä ja tappeluksen tiimellyksessa putosivat veteen hukkuen. Varsinainen maaseutudraama!

 Taisin jo aiemmin todeta, että jos korona on jotain hyvää tuonut tullessaan, niin ainakin luonnossa liikkumisen! Toivottavasti myös opitaan luontoa kunnioittamaan ja roskaaminen jää pois?! Olen itse liikkunut vesistöjen varsilla- en tiedä mikä "pakkomielle" siitäkin on tullut, mutta nämä Uudenmaan alueella olevat joet ovat ihan hauskoja kuvattavia ja olen kartoista tutkiskellut alkulähteitä ja kulkusuuntaa - yllättävän hauskaa puuhaa! Vantaankoski on vielä kokematta, ohi ajoin, mutta kuvaamaan pitää päästä. Silvolan tekoaltaan lähellä on "Vetokannas"-niminen uimapaikka- minulla oli tietty uikkarit ja pyyhe autossa mukana- mutta huh sitä ihmisten märää... Ja roskia. Jäi uimatta.

Kuusijärveltä kuului ikäviä. Nuorisojoukko pakottanut jonkun kaverin laiturin alle ja hyppinyt päällä- aivan käsittämätöntä. Vasta ulkopuolisen puututtua tilanteeseen oli nuori uskaltautunut tulla pois. Onko tämä nyt sitä koronan jälkeistä pahaavointia, vai mistä on kyse? Onneksi Vantaalla otettu vakavasti ja lisätään vartiointia ja uimavalvontaa- hyvä niin, mutta syyt olisi myös selvitettävä!

"Black lives matters"- kampanja- joka lähtenyt aivan aiheesta- taisi myös ryöstäytyä paikoin käsistä sekä Jenkeissä ryöstelemällä ja patsaita kaatamalla, ja nyt vielä Euroopassakin ja Suomessa aletaan "siivoamaan" eri nimisiä elintarvikkeita.

 "Geisha"-suklaakin edustaa rotusortoa pelätään Fazerilla. ....
Minusta nämä aikansa tuotteet- kuten ne patsaatkin - voidaan antaa olla rauhassa, ja vastaisuudessa tietenkin olla tarkempi tuotteiden nimeämisessä ja muussa toiminnassa. Tässä nimittäin myös tuo taloudellinen ajatus kytee- paljonko ollaan valmiita maksamaan "turhasta"? Rahalle on parempaakin käyttöä kun periaatteiden puolesta te

 ehtävät tuotteiden nimenmuutokset uusine pakkauksineen.

Vaikka koronasta yhä päivittäin puhutaan, on muitakin aiheita siis tarjolla- eduskunnassa on keskusteltu voidaanko kansanedustajien lainsuojaan puuttua, äänestettykin on. Vaikka syytettä nyt ei päästä nostamaan, on tietenkin toivottavaa että asian saama julkisuus saa näitä "valtion valittuja" hieman miettimään mitä

sananvapaus oikein tarkoittikaan?

Pelottavaa tässä maailmantalouden tämänhetkisessä sekaisuudessa on se tilanne- kuten eilen jo uutisissa tutkijat mainitsivat- että näissä oloissa ääriliikkeet - eivätkä todellakaan pelkästään jokin ISIS-vaan myös esim äärioikeisto -pääsevät kukoistamaan ja värväämään uusia kannattajia. Tämä tilanne oli juuri pörssiromahduksen jälkeinen aika Saksassa 30-luvulla ja kaikki me tiedämme kuka siitä hyötyi ja käytti retoriikkaa aseenaan aluksi ja mitä sitten tapahtui...

-Nyt huomaan että tulee liikakiin seurattua ja mietittyä maailmankulkua kun on sitä AIKAA ja asioita kuitenkin kokoajan tapahtuu. Ratsastuksessakin käydään kovenevia keskusteluja siitä, saadaanko hevosta ylipäänsä käyttää ihmisten huvittelutarkoituksiin ja millä ehdoilla. Tähän en jaksa nyt enää puuttua, toteanpa vaan että hevosten pito ylipäänsä on parantunut huomattavasti sitten 70-80-lukujen, ja nyt vanhaa sanontaa "MISSÄ TAITO LOPPUU, ALKAA VÄKIVALTA" on ruvettu ymmärtämään.
Ainoa, mitä itse pelkään tässä "eläimet-ensin"-ajattelussa, on se hevosen yhdenvertaistaminen ihmiseen- siinä on jo todellisia vaaratilanteita luvassa kun 500-kiloinen kavioilla ja hampailla varustettu kaveri päättää olla erimieltä 50-kiloisen tyttösen kanssa....Silloin voidaan kysyä onko tämä väkivallan käyttämättä jättäminen täysin yksipuolinen sopimus?

"Vapaana ja villinä" orilaitumella kesä-18 . Lapsia en tänne päästä, ja itselläkin mielellään "kättä pidempi" mukana JOS jotain odottamatonta sattuu en tosiaankaan halua olla pohjimmaisena. Vaistot ja hormonit ohjaavat kuitenkin näitäkin ihania oreja.

Näitä ajatuksia tänään, ihanassa Suvi-Suomessa.
Jos vaikka loppupäivän viettäisi kirjaa lukien - siitä harvinainen sunnuntai ettei tuomarointitehtäviinkään ole minnekään tänään kaipailtu. Joten vapaudesta ja toimettomuudesta  nauttiminen on nyt sitten seuraava asia jota minun tulee oppia!

Vantaan Vetokannas

Vantaanjoki Vantaanlaaksossa

Kaanaanjoki Hirvihaarassa, Mäntsälä. yhtyy Mäntsälänjokeen ja laskee Keravanjoen kautta Vantaanjokeen

Hirvihaaran pikkukoski. Taustalla Hanko-Porvoo-tie

Hvitträsk Kirkkonummella, kirkas ja kesäkuussakin kylmähkö

Saarinen, Gesellius  ja Co saaneet kuntoilla uimarannalta tullessaan...

Yhä Hvitträsk. Suomalainen maisema. 

LUKUVUOSI REILASSA-JA MIKÄ VUOSI!

Kolmas lomapäivä- nyt jo malttaa istua alas ja miettiä mennyttä vuotta. Ja hymyilyttää- blogin olen perustanut erityisopettajanopintojen yhteydessä- käskystä- ja yhä tulee kirjoitettua, ja ennenkaikkea OPITTUA uutta lähes päivittäin!
Tämän "koronakevät" on ollut mitä erinomaisin ponnahdus uusiin sfääreihin ja digitalisaatioon jopa minulle.

Arto Salosen katsaus elämänlaatuun -luennolta viime syksyllä- on toivottavasti havahduttanut ihmisiä tässä kevään aikana ja herättänyt kysymyksiä ja toivottavasti myös vastausten pohdintaa.
Itse toivon että kestävä kehitys saisi sitlle kuuluvaa jalansijaa lisää ja kaikenlainen mulle-kaikki-heti-ensin-ajattelu vähenisi ja opittaisiin arvostamaan stä mitä meillä jo on! Kaupallinen ajatuskuvio- miten tärkeää se sitten talouden pyörittämisen kannalta onkin- pitäisi saada muuttumaan luontoa säästäväksi, ympäristöä suojelevaksi ja kanssaeläjiä huomioivaksi. Uusiokuluttaminen, turhan "krääsän" ostamatta jättäminen ja kiertotalous nouskoon ykköseksi kotimaisuuden esilletuomisen ohessa!
Palatkaamme syksyyn, tai pikemminkin elokuun vauhdikkaaseen koulustarttiin.
Olin heinä-elokuu vaihteesa jo mukautunut ajatukseen että ehkä tekisin pelkkiä sijaisuuksia taas kerran, kun minut hälytettiin päivän varoituksella Helsinkkin - kymppiluokkalaisia oli vyörynyt yli äyräiden ja seitsemännen ja kahdeksannen SPOL-lisäopetusluokkien perustaminen oli fakta. Luokkatiloista ei tietoakaan, mutta sopiihan uuteen OPSiinkin se, että liikutaan yli aine- tila- ja oppilasrajojen - inkluusio kohdallaan . 
Sain työpariksi Villen, jolla jo oli kokemusta kympeista ja "talon tavoista" edelliseltä lukuvuodelta, ja kun hän vielä halusi hoitaa matikan, kemian ja fysiikan- yhteistyö oli taattu! Ville myös tiesi mitä kautta saatiin kuviot HSL:n ratikka- ja bussilippuihin koko porukalle ja mahdolliset sisäänpääsy- ja opastukset eri kohteisiin hoidettua, joten eikun - MATKAAN!
Ehkä oma ennakkoluulottomuuteni ja improvisaatiokyky tässä oli  hyödyksi koska lähdimme kolmeksi päiväksi kiertämään Helsinkiä lähes neljänkymmenen täysin vieraan oppilaan kanssa, joka päivä eri kohteeseen ja eri askelmerkein. Kaikki selvisivät koettelemuksista hengissä, vaikka Viikin suistoissa vaeltaessamme luonnonmuovaamilla poluilla jouduimme opet  jännittämään pääsisivätkö kaikki helsinkiläisnuoret kolmen kilometrin kävelylenkistä vaurioitta perille? 



Toimipisteeksemme tuli nk "Ruostetalo" jossa tyhjättiin vanha 
tietokoneluokka 10H:lle ja G:läiset pääsivät isoon auditorioon 
piiloutumaan takapenkeille Villen katseilta. 
Minulla ei aluksi ollut tuolejakaan tarpeeksi, mutta pikkuhiljaa jouduin toteamaan sen, mikä kymppien kanssa kuulema on tuiki tavallista- ei siellä kaikki oppilaat ole koskaan yhtaikaa paikanpäällä!
Syyt, miksi kympille tullaan (joudutaan?) ovat erinäiset, mutta usein on kyse vuorokausirytmistä ja vastuunottamisesta omasta itsestä.
Hyvin monelle vielä syksyn ajan koulu oli se paikka jonne tultiin viettämään sosiaalista elämää ja tapaaman kavereita- olihan ystävystyminen eli ryhmäytyminen tapahtunut niinä kolmena päivänä kun Helsinkiä kiersimme!
Omaa opettaja-egoa rasitti valtavasti joidenkin oppilaiden totaalinen mielenkiinnon puute ja työtapojen olemattomuus- kynät ja kumit olivat monelle niitä välineitä joita odotettiin opettajan joka aamu tarjoilevan uusia...
Tosin näinkin heterogeenisesssa porukassa- oppilaiden juuret edustivat kahden luokan osalta yli kymmentä eri kansallisuutta- löytyi valtava kirjo nuoria ihmisiä - aivan ihanaa! Loppukevään kulttuuriesitykset olivat paikoin todella mielenkiintoista kuultavaa missä moni oppilas tsemppasi esityksessään viimeisen päälle!

Itsekin pari kertaa Stadin ammattiopiston suosiollisella avustuksella kouluttautumassa- aiemmissa blogeissa tästä lisää!

"Here we come" 

Myös Suomenlinnassa käytiin, oli vapaa pääsy mm sukellusveneeseen ja armeijan museoon. Kaunis loppukesän päivä kun oli, jotkut käyttivät myös tilaisuutta hyväkseen uida opettajan valvovan silmän alla. Tekniikan museo Viikissä (Vanhankaupungin koski) tuli tutuksi, kuten myös kansallismuseo ja vanha kaupunginmuseo myös Mannerheimintiellä.

Tätä Suomenlinnan kanuunaa olisi 
välillä tehnyt mieli käyttää kun oma pinna meinasi monta kertaa palaa syksyllä. 
Keväällä oli kaikki toisin, ja koska ihmeiden aika ei ole ohi, tehtiin töitä oikein kunnolla kaksi kuukautta etäkoulussakin ja monet oppilaat ottivat valtavan loppuspurtin! 
"Lopussa kiitos seisoo" sanontaa voi tässä hyvällä syyllä käyttää!

Eduskuntatalon edessä oli mielenosoitus kestävän kehityksen puolesta syyskuun alussa- paljon Greta Thunbergin innoittamana. Ilmiöopetusta yritin tähän aiheeseen YK:n materiaalin turvin yhyttää, mutta vain muutama innostui. Toivottavasti nyt tämä "koronakriisi" antaa vauhtia niin ympäristönsuojelulle kun ilmastonmuutokseen puuttumiselle! 
Lokakuulle asti pärjäsimme "liitutaulu"-systeemillä ilman mahdollisuutta heijastaa mitään taululle ja oppilaat kärsivät minun käsialan koukeroista pahan kerran. Mutta hyvä työmenetelmä vaihteeksi tehdä omiakin muistiinpanoja. Tosin - osalta ne unohtui luokkaan tai löytyi roskiksesta iltapäivällä...
Tietokonekaapit lojuivat viikkokaupalla Hattulantiellä kun niille ei tahtonut löytyä vapaata ja byrokratianmukaista kuljetusta-kunnes hermostuin ja haimme kaapin poikien kanssa! Kiitos Hamzalle ja Aiyoubille!

Kirjamessuilla käytiin vapaaehtoisvoimin ja aika moni otti tarjouksen vastaan- muistaakseni lähes puolet oppilaista kävi messuhallilla ja osa taisi jopa tutustua messujen antiin eikä pelkästään syömiseen ja juomiseen siellä!

TET-jakson sijoitimme joulunalusviikolle toivoen että näin joillekin löytyisi myös jouluapulaisen töitä, ja käsitin että joillakin kuitenkin kesätyöpaikka kangasteli vaikkei vielä jouluna töihin päässyt. Kävin viikon aikana suurimman osan työpaikoista läpi jutellen myös työnantajapuolen kanssa ja oli kiva kuulla positiivista palautetta!

Wilmaan ei tottunut ope eikä kaikki oppilaatkaan - aina oli jotain siellä vinksallaan ja vasta kun piti joulun numeroita laitella huomasin ettei minulla ollut siihen edes mahdollisuutta. Ok, it-tuki selvitteli asian, mutta jos en ollut aiemmin siitä kovin innostunut, ei intoni ainakaan lisääntynyt... Helmikuussa kun loman aikana oli tehty jotain muutoksia ja muka parannuksia, lopputuloksena oli että minulta oli kaikki oppilaat poistettu. Tosin mutkien kautta pääsin poissaoloja ja huomioita kirjoittamaan, mutta kaikkiaan tuntui siltä että koko systeemi hajoaa käsiin kun sitä vaan rakennetaan entisen päälle ja kympit ovat kaikessa väliinputoajia!

Saimme "jengiin mukaan" ennen joulua jo erkka-ope Marjan, joka sai mm oppimaan-oppimistunneillaan monelle lisää motivaatiota ja työkaluja käyttöön!

Yksi mikä toimi ja jota hyödynnettiin, oli mahdollisuus käyttää sellaisiakin palveluja jotka maksavat, kuten jo nuo kirjamessut. Omassa porukassa oli paljon urheilevia nuoria- ihanaa- ja keksin että kerran viikossa voisimme hajaantua koulun liikuntasalille pelailemaan (koripallo yms) uimahallille Mäkelänrinteeseen tai ihan vaan kävelylle lähiympäristöön. Kuulin vasta nyt koulujen päätyttyä että Sturenkatulaisilla oli ollut perjantai-iltapäivät varattuina eri harrastuksille vanhalla messuhallilla eli liikuntahallilla siinä oopperan vieressä. Yhteistyö naapurien kanssa olisi meidänkin pitänyt aloitella- aina oppii!!! Nyt tuntui niin epäreilulta lähteä uimareiden kanssa Mäkelänrinteeseen ja jättää loput "oman onnensa nojaan" kävelemään tai amiksen valmentajan tarkkailtavaksi salille. 

Ateneumissa ehdittiin käydä tammikuun lopulla  juuri ennen Shjerfbeck-näyttelyn päättymistä, ja oppaan puolituntinen esittely näyttelyistä (mm Ruoveden taiteilijat) ja teoksista auditoriossa istuen oli onnistunut - sain olla ylpeä hyvinkäyttäytyvistä nuorista! Minulla tietty kamera valmiina- muutama hauska otos tässä:     

"Vanhempainvartteja" olin pitänyt marraskuun lopusta lähtien, enkä halunnut tehdä OPSeja ennen sitä, mutta helmikuussa sain kaikki vihdoin valmiiksi. Joidenkin osalla tavoitteet eivät kohdanneet suorituksia, joten tässä oli muutamille hyvä muistutus loppukirin paikasta. Edelleen olen sitä mieltä, että on parempi puhua näitä opiskeluun liittyviä asioita huoltajien läsnäollessa yhdessä vasta kun ollaan päästy hieman alkua pidemmälle ja oppilaat ovat jo tuttuja. Tosin tammi-helmikuu on jo ehkä hieman myöhäinen ajankohta, mutta aikoja vaan oli vaikea löytää kaikille osapuolille sopiviksi.


Maaliskuun puolessavälissä  alkoi jo tulla huolestuttavia uutisia Kiinassa jyllänneestä koronaviruksesta joka oli rantautunut Italiaan ja myös muutamiin hiihtokohteisiin Itävallassa ja Saksassakin. Etäopiskelu nousi puheenaiheeksi, ja 16.3. kun oppilaita oli koulussa vaan kourallinen, mietimme tosissamme miten opetusta hoidettaisiin edes osittain etänä-  valtiovalta toimi nopeasti ja etäopinnot olivat tosiasia keskiviikkona 18.3!
Aluksi oli puhetta "muutamasta viikosta" huhtikuun alkupuolelle, ja monet muruset ottivat tämän jakson ylimääräisenä lomana. Puhelin kävi kuumana ja viestejä sinkoili, ja kotiin soitettaessa saattoi yllättyneet vanhemmat todeta että nuoret olivat infonneet lomasta ja "joidenkin pienten tehtävien palauttamisesta perjantaisin".
Hmm, tuumattiin Villen kanssa, kun kuulimme että "korona-aikaa" pidennetty ainakin toukokuun puoleenväliin saakka ja totesimme että homman pitää pelata- nettiyhteydet ja meetsit on keksitty! Säästääksemme aikaa/vaivaa, päätimme pitää tunnit molemmille ryhmille yhdessä, koska osallistumisprosentti pyöri siinä 40-70% kieppeillä- hajontaa pitkin päivää niin että harvoin aamusta olleet enää jaksoivat koko iltapäivän osallistua tai vice versa. Oppimista oli kuitenkin kaikille halukkaille tarjottu,; siitä hyvä omatunto.
Ja jos on vielä joku, jolle asia ei ollut auennut, kerron vielä tässä että tunnit alkoivat pääsääntöisesti meetsissä klo 9.30, mutta usein avasin jo aiemmin antaen mahdollisuuden niille, joilla jotain kysyttävää, ja niille jotka halusivat esim pitää suullisen esitelmänsä mahdollisimman pienen yleisön edessä. Sitten 11.30 asti  tapaavaa tahtia - opiskelijat saivat toki käydä muualla välillä - jättivät vain yhteyden auki- mutta itse istuin 11.30 asti pylly puuduksissa ja selkä jämähtäneenä kunnes puolen tunnin tauon jälkeen Ville jatkoi iltapäivällä aina klo 14.30 asti. Sitten classroomiin oli runnottu hurja määrä tehtäviä, joten koulupäivä oli todella täyspainoinen - ainakin niille jotka niin halusivat!

 Tämä tyyppi järjesti kotiopetuksen yhteydessä välillä vallan hulvattomia tilanteita mm kiipeillessään naulakossa (joka sattui näkymään meetsissä) tai saaden kuvan heilumaan pestessään tassujaan läppäriin nojaten...
Kyseessä onneksi "päivän kevennys" eikä mikään vakavasti otettava virhe!

Bilsassa käsitellään ysiluokalla ihmistä, ja ylläolevan kyltin nappasin jonkin koulutuksen Power-pointista. Sen kun meinaa välillä unohtaa..

Monia monia mielenkiintoisia asioita tuli itsekin opittua- mm miten teet kokeen Formsia käyttäen tietoinen siitä että oppilailla kotona on niin mummot, vaarit kun tekniikantohtoritkin ja koko internet-maailma käytettävissään koetta tehdessä.... Väitän onnistuneeni, koska mitään suurenmoista koenumeroiden nousua ei koettu koronakeväänäkään- tai sitten minä vaan olen huono ope.

Loppukiri alkoi monella kun tajuttiin että koulua oikeasti täytyy käydä kotoa käsin ja numeroita on tarkoitus nostaa. Kuitenkin yhä sain tehdä soittokierroksia koska se aamuinen herääminen - vaikka myöhempikin kun koulumatka säästyi- vaan on niin vaikea!

Itse luin lehdistä kuinka opettajat "ovat kovilla" ja työmäärä lisääntynyt, mutten omalta osaltani kokenut mitään sellaista- olinhan viimeisen hevoseni myynyt juuri etäopetuksen alkaessa ja aikaa oli riittävästi eri tehtävien valmisteluun ja hoitoon. Kunnes eräänä perjantaina, kun iltapäivällä "hieman lepäsin sohvalla kirjan kanssa" heräsin vasta kuudelta aivan nukkumisesta sekaisin. Ehkä  kevät sittenkin on ollut rankka? 

 Tämän kun muistaisi...

 Meillä koulu alkoi retkeilemällä- mikä olisikaan parempi lopetus kun retkeillä?

Suuntana tällä kertaa Vantaan Kuusijärvi ja sieltä vaellus järven ympäri ja uimaan tai/ja luontoretkelle Bisajärvelle ja takaisin. Nyt kun on lähes vuosi tutustuttu ja kuntoakin kasvatettu, ei tuo 6km:n lenkki tuntunut missään, luulisin.
Ainakin pirteitä ja vissiin tyytyväisiäkin opiskelijoita saatoin bussille.
Tässä oli taas sitä ilmiöpohjaista, integroitua opetusta kun a) osattiin bussille ja tulkittiin aikatauluja b) tutkittiin reittejä kartasta- niin kävely - kun bussien kulkua c) tunnistettiin kasveja (hmmm siinä vielä parantamisen varaa- mikä olikaan tuomi?) d) liikuttiin jalan jopa juosten ja osa ui Kuusijärvessä.
Ja paras - tavattiin taas kavereita - kahden metrin turvavälit kaikuivat kuuroille korville mutta onneksi olimme ulkona!
-Viereisessä kuvassa kuntorappuset Bisan pohjoispuolen kalliolle, missä nuotiopaikka.
Rappusia on tämä lukuvuosi kuljettu, ja loppu jo häämöttää...

Itse taisin liikkua eniten kun piti niitä busseja "kytätä" ja joku myöhästynyt taas soitteli matkan varrelta. Osa ei päässyt matkaan lainkaan, mutta se heille tällä kertaa suotakoon- eiköhän toukokuun viimeisellä viikolla hoidettavat asiat oltu jo hoidettu?
Hattulantien toimipisteen pihalla tapasimme vielä perjantaina - kaikki murut läsnä - ja sain antaa todistuksen hyvin tehdystä työstä. Jotain puheen tapaistakin olin suunnitellut, mutta paperi jäi eteisen pöydälle ja sen verran puhuivat keskenään - hyi tuhmat- että turhaa siinä olisi mitään palopuhetta enää aloittaa- ei ne olisi kuunnelleet. Ville fiksuna puhui henkilökohtaisesti muutaman plussa-pisteen jokaiselle sitä mukaan kun paperinsa hakivat - hyvä homma!

Mikä olikaan se tuomi?

Uusi silta vie vanhan Porvoontien yli Sipoonmetsän puolelle. Kivoja polkuja ja maisemia- suosittelen! Ylpeä ope tyttöjen vieressä!

Hattulantien parkkipaikka- ehkei niin juhlallinen tai romanttinen paikka todistusten jakoon, mutta "hätä ei lue lakia" ja vaikka rajoituksia nyt kesäkuussa höllennettiin, on yhä syytä olla tarkkana! Minusta pojilla ihana tapa kättellä ja taputtaa olkapäälle kun tavataan, mutta jouduin vähän poikia siitä moittimaan, olisi ollut kiva kaikkia halata todistusta annettaessa, mutta ei tällä kertaa. 
Toivon näille nuorille hyvää kesää ja opintorikasta syksyä - on ollut kaikkiaan erilainen vuosi!
Ainakin minä muistan tämän hyvällä- kaikista kommelluksista huolimatta!