Nämä nykyajan mummelit kun kulkevat milloin-milläkin teknisellä vempeleellä kun jalat eivät enää reippaasti kanna ja autokin myyty! Itse tunsin kyllä jalkapohjissa että oli nelisen tuntia taivallettu pitkin ja poikin väliä Tapulikaupunki- Tapanila- Fallkulla- Malmi -Puistola -Tapulikaupunki.
Jossain vaiheessa vähän hirvittikin kun en itse aluetta tunne ja muistin äitin paikallisvaiston olevan --hmm, sanoisinko hieman heikonlainen.
Kohteena Malmin hautuumaa, jossa sukulaisia lisää -tosin hautojen löytäminen ei ollut ihan helppo tehtävä kun viimeisestä käynnistä oli osaltani kulunut yli kaksikymmentä vuotta. Äiti tosin osasi neuvoa omien vanhempiensa haudoille helposti, ja mikäs siellä oli liikkua kauniissa auringonpaisteessa vaika sää oli muuten hieman tuulinen. Laitan reitin varrelta kuvia- tämä osa Helsinkiä avautui minulle vallan ensimmäistä kertaa, ja kyllä kaupunkilaisillekin on tarjolla viheriöitä- ainakin toistaiseksi. Muutamassa kohdassa muori totesikin "ettei viimekesänä tuossa mitään taloja oltu rakennettu, metsää/peltoa/ niittyä".
 |
| Tarkistin vielä kartalta- tämä pikkuinen LONGINOJA yhtyy Vantaanjokeen vain pari kilometriä ennen koskea. |
Malmin hautausmaan kappeli, pohjoisen sisäänkäynnin luona
lähellä kehä ykköstä.
Kiertelimme tosiaan varmaan toista tuntia- kaffit olisi ollut hyvä olla mukana, tajusin vasta perillä-ja vaikken juuri hautausmaalla käy, niin täytyy myöntää että keväisenä päivänä kun luonto herää kukkimaan siellä oli todella kaunista ja rauhallista.
Takaisinpäin matkasimme osittain junaradan itäpuolella lähes Malmin lentokenttää hipoen, ja juttelimme äitini kanssa rakennusbuumista joka halkoo Helsinkiä. Sitä lentokenttääkin ollaan häätämässä yhä "hinnalla millä hyvänsä" eikä olla otettu kustannuksissakaan huomioon että kyseessä on entinen suopohja joka vaatii asuinrakentamiseen valtavat paalutukset - sen jälkeen kun maata muutenkin mahdollisesti osittain saastuneena kaivetaan pois. Toinen asia, mikä ei tietenkään enää Helsinkiä liikuta, on se, miten paljon luontoa taas raiskataan kun kentälle katsotaan uutta paikkaa- tiedän että Mäntsälääkin on ehdotettu, mutta käsittääkseni suunnitelluilla alueilla on liito-oravia tms suojelukohteita. Luulen ja toivon että tämä koronavirus saa aikaiseksi pientä muuttoliikennettä maalle ja ajatusta siitä, että "pienikin voi olla kaunista" ja miten onnellisia olemmekaan harvaanasutussa Suomessa. Matkallamme takaisin hieman eri reittiä, oli valtavia rakannustyömaita niin Malmin rajamailla kun Tapanilassakin - kenelle kaikille sinne niitä asuntoja oikein tehdään?
-Sen verran esteettinen silmä vaivasi, etten niitä rakennustyömaita ryhtynyt kuvaamaan, mutta niitä tosiaan riittää! Olen Mäntsälässä huomannut saman rakentamisinnon keskustassa, ja kuullut kuinka esim K2 seisoo asuntoja myymättä tyhjillään, lisää tulee kerrostaloja keskelle maaseutua - ei ymmärrä, ei. Kun kuitenkin jo lasten syntyvyys on vähentynyt ja kouluista käydään keskusteluja mitä kouluja tarvitaan ja mitä ei - joskus tuntuu ettei se neuvostoliittolainen viisivuotis-suunnitelma-ajattelu ollut lainkaan huono asia...
 |
| Fallkullan kotieläinpuistoon pääsee tästä. Toivottavasti se edes säästetään kaiken rakentamisen alta! |
 |
| Tässä ainoassa kuvassa näkee vähän rakentamistakin taustalla... |
Sitten hyppäys pohjoisen suuntaan ja Järvenpäälle kuuluvaan Lemmenlaaksoon, joka on Paippisten eli Sipoon rajamailla lähes vanhan Lahdentien varressa. tarkistin kartalta joen suunnan- se haarautuu -kuinka ollakaan- Haarajoella josta pienempi pohjoisen haara tulee Mäntsälän Ohkolan kylältä ja isomman alkulähde löytyy Hyvinkään vierestä Ridasjärveltä. Nimi Keravanjoki on jo Kellokosken kohdalla, missä ilmeisesti vuosisatojen patoamisen jäljiltä on hienot suvanteet ja uimapaikat!
Lemmenlaakso on erilaista lehtomaisemaa, jonne täytyy mennä uudelleen kun viheriöiminen on alkanut todenteolla- nyt maisemat hieman karuja mutta joenrantaankin pääsi hyvin kuvaamaan ja minua lähinnä yllätti se kaatuneiden puunrunkojen määrä pitkin jokea! Äyräät ovat melko jyrkät ja vaikkemme pojan kanssa edes koko lenkkiä kiertäneet, aikaa kului helposti tunnin verran - pitihän vähän väliä niitä valokuvia ottaa!
Tällä kertaa kuvasaalis päättyy tähän - opettajalla edessään vielä kevään kaikkien oppilastöiden läpikäynti arvosteluineen, joten nyt saavat metsät hetken olla. Hirvihaarassa innostuin kuitenkin käymään uudestaan - siellä ei tarvitse juosta kun henki loppuu jo niissä nousuissa...Omana toiveena olisi vielä tavata oppilaat ennen koulun päättymistä, ja ajatuksena joko Seurasaari tai Kuusijärvi Sipoon metsän kynnyksellä - jos tämä toteutuu niin kuvia on tulossa lisää ja silloin on jo taatusti vihreämpää!
Toivotaan näistä kuvista olevan hieman iloa teille ja ehkä herättävän pientä ajatusta luonnossaliikkumisestakin? Kohteita löytyy kun vain pitää silmät auki! Usmin ja Kytäjän metsät ovat vielä esittelemättä- kuvia on sieltä jo parin vuoden takaa mutta se kuvien löytäminen - se vie aikaa!!!
PS! Sen varsinaisen äitienpäivän vietin itsekin kotona kun pojat muistelivat vuoronperään kuka kukkien kera, kuka muodot säilyttävällä suklaalla ja kuka naamarypyt tasottavalla ihovoiteella. Hyvä näin. Ihanat pojat mulla on- muutoinkin kun äitienpäivänä!
