Toinen hyvä puhuja- tosin odotetusti kun olen kuunnellut häntä aiemminkin- oli Ruotsin Maria Gretzer- taitaapi tällä hetkellä vastata estepuolen maajoukkuevalinnoistakin. Hänen jutussaan taas painottui se ruotsalaisetn yhteishenki ja toisten sparraaminen - jotain mitä meiltä kateellisilta suomalaisilta valitettavasti puuttuu! -Ruotsissa jo vuosikaudet asunut, Mikko Forstenin aikalainen ENSO-tiimissä 80-luvulla, Markku Söderberg kertoi -ollen mukana heidän ratsastuskoulujaostossa ja tuntien systeemin- mm hevosalan strategioista, yhteistyöstä kuntien kanssa ja seuratoiminnasta- kaikki sellaisia asioita mistä me voimme ottaa opiksi.
Paneelikeskustelu jossa mukana ESY (eläinlääkäri eläinsuojeluyhdistyksestä) -ratsastuskouluyrittäjä /SRL;n hallituksen uusi jäsen Salla Varenti, yrittäjä, kenttäratsastaja Aki Karhapää ja ekk:ta edustanut Kati Niinistö puhuivat kohteliaasti diipa-daapaa liki tunnin verran uskaltamatta nostaa kissaa pöydälle: Mikä on ratsastuksen rooli kun eläinsuojelivat oikein pääsevät vauhtiin ja haluavat hevosten vain laukkaavan onnellisina (ja loimitettuina ja lihavina, tottakai!) laitumella ilman satulaa tai kärryjä perässä! Kun ihmiset saavat "kiksejä" pelkästään siitä että he koskevat hevosen turpaa ja katsovat sitä silmiin sekä "aistivat yhteenkuuluvuuden"? Minä ainakin olen sitä vanhempaa kaartia jonka mielestä hevosen on tehtävä töitä ja palveltava ihmistä joka vastavuoroisesti siitä pitää huolta, ruokkii ja järjestää sille mahdollisimman miellyttävät lajinomaiset oltavat! SEKÄ -HUOM- "När mina krafter är slut, ta då mitt liv på minst smärtsamma sätt" (=Hästens bön jo viime vuosiasadan alkupuoliskolta) ="Viimein, kun voimani ovat loppu, auta minut silloin pois kipuja tuottamatta"
Viimemainittua tuli pitkästä aikaa toteutettua muutama viikko sitten kun Grixien oli aika lähteä.
Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä kaikkia näitä hevosten "pelastuskeskuksia"-etenkin Britanniassa ja aasihoitolan olen nähnyt Kyproksellakin, - toki kaltoinkohdellulle eläimelle piää antaa mahdollisuus, mutta jos mennään niin pitkälle että 30-vuotiaalle aasille lennätetään hammaslääkäri Englannista ollaan mielestäni jo hieman hakoteillä. Etenkin maailmassa jossa on sotaa, nälänhätää ja köyhyysongelmia.
..Takaisin seminaariin, Jukka Koivisto, uusi tj, on ottanut asiat hyvin ja diplomaattisesti haltuunsa ja aloituspuheenvuoron yhteydessä näytetty lyhytfilmi hevosesta ja ihmisen kohtaamisista oli hieno!
Sitten Mika Aaltosen puheenvuoro sai yleisön hiljenemään- monelle ilmeisesti aivan uutta teksti-laitan tähän muutaman poiminnan.
*Maslowin tarvehirarkiassa olemme Suomessa jo ylimmällä, kovin yksilöllisiin tarpeisiin tähtäävällä tasolla * ARVOT eivät enää ole kirkon tai valtion määrämiä kuten aikaisemmmin, vaan yksilöllisyyteen perustuvia.
--------------------------
Runosuoni tyhjeni näköjään- ja nyt mennyt jo toista kuukautta enkä ole saanut SRL:n juhlaseminaarijuttua loppuun... No, kun tälle päivälle keräsin materiaalia, tallensin muutaman Aaltosen näyttämän dian. Kuinka ollakaan, ovat hyvinkin ajankohtaisia juuri nyt!
"sopeuttaa toimintamme väheneviin taloudellisiin mahdollisuuksiin"
Huh miten ajankohtaista juuri NYT.
Luonto on näpäyttänyt ihmiskuntaa oikein kunnolla ja nostan jälleen hattua Pentti Linkolalle, joka luultavasti myhäilee mielissään mokomasta viruksesta!
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006304552.html
Tällaisia mielipiteitä oli Greta Thunbrgista marraskuussa- kannattaa tsekata, ihan positiivista!
Muutama havainto päivän tilanteesta-
ETÄOPETUS on uusi mahdollisuus ja pakottaa tällaiset vanhat it:tä inhoavat haaskatkin toimimaan ja oppimaan uutta! Ensimmäinen koe (biologia) tuli pidettyä netissä tänään ja omista oppilaistani kaikki 19 osallistuivat! Eli odotettavissa yllättäviä nostoja ja esilletuloja- etenkin oppilailta, joilla ollut kouluun tulemisen kanssa motivaatio-ongelmia!
Mä olen ihan innoissani - mitä kaikkea saammekaan kuukaudessa aikaiseksi!? Toki töitä joutuu tekemään uusien systeemien vakiinnuttamiseksi- mikä vistintäalusta, miten usein, koska ja minne tehtäväpalautukset, minkälaisia aikarajoja... Paljon kysymyksiä mutta niihin on vallan mielenkiintoista etsiä vastauksia!
Muutakin kiirettä on ollut koko talven - yksi viikonloppu kului Joensuussa avantouinnin SM:ien yhteydessä, ja yllätys, yllätys, meikä kahmasi pronssia 50m matkalla ja olin "vakiosarjassani" 25m muistaakseni 6/19 eli ihan hyvä sijoitus sekin! Kivat kisat ja ihana porukka- joudun ottamaan tämän Mäntsälän retkelle lupaamani puheenjohtajuuden ihan tosissani etten tuota porukalle pettymystä!
Hevosjutuista en kai ikinä pääse eroon - nyt tosin tyhjeni moni viikonloppu viruksen takia, mutta kyllä se kesä sieltä tulee ja pandemi tuskin jatkuu ikuisesti.
Hiihtolomalla käväisin -taas kerran- katsomassa Göteborgin kisoja vaikkei siellä estepuolella ketään kisannut oli jännä seurata touhua nyt melkein aitiopaikalta kun myös edustin Höblää ja tein aiheesta pienen jutun. Enpä ollut aiemmin kävellyt 160cm rataa... (en olisi suostunut sitä hyppäämään vaikka olisi ollut nikä peli alla...)
Kunhan taas ehdin ja jaksan, kirjoitan lisää näistä nuorista hevosista ja niiden ratsuttamisesta- ihanan Garethin kanssa edistymme hyvää vauhtia ja Hurskaisen Iitu, jonka tallissa se nyt Ruohiksella seisoo, hyppäsi sillä jo kuuden esteen 70cm radan!
Mutta näin on - ei minusta mitään hevosharrastajaa tule, ja välillä tuntu tosiraskaalta ajaa Ruohikselle ratsastaaan ja hoitamaan kun ei homma yhtään innosta. Hevosessa ei mitään vikaa- päinvastoin - toivon että näin ihanalle kaverille saadaan kiva omistaja! Aikansa kutakin- hassua sikäli että rakastan opettamista, valmentamista ja tuomarointia, mutta ratsastus on minulle pelkkää työtä. Koska en ole hypännyt onnettomuuden jälkeen vuonna 2013, en löydä mitään kilpailumotivaatiotakaan - viimeksi mainittu siirtynyt tuonne uimisen puolelle...
GRIXIE ei todellakaan ole unohtunut - minulla on luonnos tallella sen muistokirjoituksesta. On vaan vähän kipeä asia ja se tamma on ansainnut parhaan mahdollisen "IN MEMORIAM" -jutun.
Se syntyy kyllä.
Palaan vielä korona-pandemiaan joka puhuttaa uutisissa jo monta kertaa päivässä . En halua piehtaroida kaikessa ikävässsä, muttta on paljon asioita jotka ovat hyvin ja josta voimme hyötyä kun vaan näkisimme oikein.
ilme ja varovaisuus ovat tämän nuorukaisen vahvuuksia.
Sen verran herkkä kaveri, että vaatii paljon hyviä kokemuksia ja itsetunnon kasvattamista helpoilla tehtävillä. Juuri päinvastoin kun vuotta vanhempi isoveli Gawain!
Jotta huomenna taas jaksaisin innostua nettityöskentelystä, laitan tähän loppuun vainn muutamia huomioita siitä, mikä tekee elämän hyväksi myös kaiken kiireen ja rajoitusten keskellä - tämä tilanne on meille kaikille opiksi tulevaisuutta varten. Ja pistää vähn ajattelemaan - talousko on se joka rulettaa??? Mitä tilalle?
Pienyrittäjät kärsivät eniten -suuret yhtiöt voivat antaa tulosvaroituksen ja lomauttaa ihmisiä, mutta mitä tekee kahvilanpitäjä tai parturi jonka vuokra juoksee vaikka asiakkaita ei näy??
Jotkut pääsevät illalla käpertymään rakkaimpansa viereen - minullapa on näitä (eläin)rakkaita kaksi ja tilasta keskustellaan aamuyöstä.
Fasu-koiraa on välilä tosi-ikävä, mutta en halua vastuulleni koiraa juuri nyt - kolme kertaa lenkille päivittäin on tässä elämäntilanteessa melko vaativa. No, huonoja puolia on lenkinpuutteellakin...
Luonnossa liikkuminen on ihana asia mitä me suomalaiset emme tarpeeksi arvosta- jokamiehenoikeutta myöten!
Mallun kanssa oltiin toista tuntia sunnuntaina Pirunsuon maisemissa lenkillä.
Vaikka ulkonliikkumista tuleekin välttää, ainakaan porukassa, on heräävä luonto aivan mahtava paikka.viettää aikaa- kukin omassa vauhdissaan.
Uutisissa mainittii hassu asia- Suomen metsät - luonnonnsuojelu-sellaiset - alkavat jo täyttyä niin että pian tulee sinnekin rajoitteita. (Voisin kuvitella että Nuuksio Espoossa kuuluu näihin -kyllä muualla tilaa luulisi riittävän.
Ja mikäs sen parempi kun lukea tai kuunnella kirjaa- minä tuhma ope laitoin taas oppilaillekin velvollisuuden lukea kahdessa viikossa vapaavalintaisen kirjan. Muutaman mukavan elämänkerran ja hauskanpuoleiesen romaanin olen jo talven aikana lukaissut, joten nyt rohkenin jo tarttua Sofi Oksasen Koirapuistoonkin.
Minna Canthin päivä.
Harmi että juuri nyt - sitä mieluusti viettäisi ja juhlisi.
Eläköön kaikki suomalaiset naiset - me ollaan sikavahvoja ja saadaan kyllä yksi flunssaviruskin selätettyä. Naishallitukselle peukut pystyyn- pyydetään vähän lisäapua noilta miehiltä välillä...
Ja jos malttaa illalla istahtaa vaikka tv:n ääreen voi ehkä hyvällä omatunnolla korkata tällaisen...
Nyt ilo irti kotonaolemisesta- se suursiivous mua kyllä vähän arvelluttaa...
Onneksi on tuota etätyötä ihan rnsianmitoin!
