NIVELVAIHEEN OPINTOJA ja ratsastuksen tulevaisuutta, talviuintia....välillä tapahtuu vaan LIIKAA !

Aloittaessani bloggaamisen toukokuussa 2015 opintojen yhteydessä ja opettajan käskystä, en ajatellut kirjoituksille mitään jatkoa- alku oli tosi vaikeaa- mutta kun olin päässyt vauhtiin, ei mikään enää pysäyttänyt minua.
Kaikki tapahtumat, koulutukset, kurssit ym piti tallentaa, ja blogihan on mitä mainioin keino puhtaaksikirjoittaa jonkun luennon  muistiinpanot - joista en edes itse saa selvää enää parin viikon kuluttua....

Katse Pyynikiltä Pyhäjärvelle, Varala alhaalla oikealla, järven taustalla messualue 

Nyt on päässyt aikaa kulumaan viime merkinnöistä, mutta se ei suinkaan tarkoita etteikö mitään olisi tapahtunut - päinvastoin! On ollut niin paljon menoa joka suuntaan etten kotona juuri ole käynyt kun kääntymässä ja kissat hoitamassa ja aikaa tai intoa ylimääräiselle kirjoittamiselle ei vaan tunnu liikenevän.
Vanhan luottopalvelijan GRIXIEn jouduin myös vajaa kuukausi sitten laittamaan pois, ja sille olen sitä muistokirjoitusta jo aloittanut. Kahteenkymmeneenneljään  vuoteen mahtuu paljon paljon muistoja, joten se kirjoitus on vielä kovin kesken, etenkin kun kaivelen vanhoja valokuvavarastojakin - vallan paperikuvista joutuu valitsemaan ja skannaamaan!
Mutta takaisin nykyaikaan ja mietintöjä Tampereen perusopintojen jälkeisen nivelvaiheen seminaarista Varalan urheiluopistolla - meitä oli neljä opea Stadin amiksesta vallan työajalla ja opetushallituksen kustannuksella kuuntelemassa täyttä asiaa kaksi pävää.
Ensikertalaisena kymppiopena toteaisin ensin, että porukka on aikalailla mahtavaa ja turha "akateeminen tärkeys" puuttuu näissä porukoissa täysin! Motivaationa ja työtä palkitsevana asiana kaikille tuntuu olevan oppilaiden hyvinvointi ja edistyminen sekä valintojen tekeminen ja itseluottamuksen kasvu.
Opetushallituksen  terveiset liittyivät oppivelvollisuuden laajentamiseen ja myös nivelvaihetta koskeviin muutoksiin - integraatioajatuksia koskien niin Valmaa kun kymppiluokkia, Telmaa ja Luvaa- käytännöntoteutuksia jäimme hieman miettimään. Helposti erilaisten muutoksen takana on - kuinka ollakkaan- taloudelliset säästöt.

 Arvioinnista oli myös asiaa (Jani Goman, KARVI) , ja uudet arviointikriteerit ovat niin tuoreita ettei niitä tässä oltu vielä otettu käsittelyyn . Hyvä että tulee valtakunnallinen ohje - itse tunnettuna "tiukkiksena" saan ehkä tässäkin kohtaa hieman höllentää...
Paneelikeskustelussa pohdittiin mm nivelvaiheen hyötyjä ja keskustelijoina myös kaksi opiskelijaa jotka lämpimästi suosittelivat nivelvaiheen läpikäymistä etenkin maahanmuuttajaopiskelijoille, joilla samalla hyvä mahdollisuus parantaa kielitaitoa.
Meille esiteltiin myös tilastoja v 2018 josta mm kävi ilmi että kun suoraan lukiossa oli jatkanut 52% ikäluokasta ja amikseen 44%, oli kymppiluokan kautta jkauma ollut 41%/49%  amiksen hyväksi. Peruskoulun päättäneistä 3,5% eivät samana syksynä vielä jatkaneet mihinkään, kun tuo luku kympin jälkeen oli yllättävän korkea, 9%. Kuitenkin suurin osa kymppiluokan käyneistä ovat olleet tyytyväisiä lisävuoteen, sama koskee myös valmalaisia ja erityin tuen piirissä olleita telma/luvalaisia.

Koska minulla bloggarina on vapaus kirjoittaa omien mieltymysteni mukaan, totean ensimmäisen päivän kohdalla iltariennoista sen verran, että rantasauna oli mukava testata- tosin liian pienellä kiukaalla varustettu- ja Pyhäjärven vesi oli viristävää- perässäni veteen pulahtivat rohkeasti sekä työkaverini Pau että kaksi muistaakseni Kangasalta kotoisin olevaa opettajaa. Avantouinnin makua oli sen verran, että ohutta jäänreunaa sai varoa pimeässä, muuten uiminen sujui, ja iltapalaa oli tarjolla kitarasäestyksen ja juttelun lomassa.-Jo ennen iltaohjelmaa olin hyvässä herraseurassa kiipeillyt Pyynikin näkötorniin ja testannut vähän kiipeilyrappuasiakin, metsäkävelystä puhumattakaan niin eiköhän suomalainen mieli ollut aivan levollinen ? (Paitsi, mun näkemys metsästä on kyllä vähän erilainen kun manselaisten Pyynikin puisto...)

-Sen verran piti selfietä laittaa että näkyy tuo Särkänniemen tornikin taustalla- eli Tampereella olin siis minäkin!
Tiistaina odotin paljon uutta tietoa syrjäytyneistä, näkymättömistä ja tarpeettomista nuorista- infosta vastasi Niina Junttila Tku YO/OPH .
Asiaa olikin, mutta yhä jäi kysymyksiä nuorten yksinäisyyteen liittyen.
Aktiivisesta kiusaamisesta sinänsä ei puhuttu, mutta etenkin tyttöjen parissa on paljon levinnyt ostrakismi- sanatonta, ulkopuolelle jättävää toimintaa. Tästä näimme hurjan esimerkin vauvan reaktosta kun äiti ei ilmeelläkään noteerannut pienen olemassaoloa- olen tainnut sen aiemmin nähdä, mutta muutaman minuutin filmipätkä teki hurjan vaikutuksen meihin kaikkiin!   https://www.youtube.com/watch?v=apzXGEbZht0

Tämä tuppaa välillä unohtumaan myös luokassa- etenkin "villien" poikien suhteen:
Oma olemassaolo halutaan validioida - ensi hyvällä, ja ellei kukaan huomaa, sitten pahalla...
YKSINÄISYYS on aina subjektiivinen kokemus ja lisääntynyt nuorten parissa. Sain taas vahvistusta siihen tyhmään tapaan jota ylläpidin kaikki ne vuodet kun pojat asuivat kotona: Yhdessä ruokailtiin klo 18 aina arkisin.
Saimme myös kuulla miten masentuneisuus ja ahdistus nuorten parissa on lisääntynyt, kuten mielialahäiriöt muutenkin.  Pajatyöskentelyssä puhuimme m.m. näistä asioista ja vertasimme miten kymppiluokkia on toteutettu eri puolella Suomea hyvin kirjavasti. Tampereelaisilla nääs on pullat aika hyvin uunissa- Helsinkiä pienempien ryhmäkoon lisäksi käytettävissä on nuoriso-ohjaaja joka aamulla soittaa läpi ne oppilaat, joita ei ekan tunnin aikana ole näkynyt - vau! Tätä sanoisin varhaiseksi puuttumiseksi koska se jos mikään kertoo nuorelle että hänestä välitetään! Opena ehtii soitella vasta iltapäivästä kotimatkalla-...

Keskiviikkona liikuimme sitten ulkosalla eri pisteillä Pyynikinharjun rinteillä ja saimme täsmäiskuina tietoa eri kohteista - Rovaniemeläisen Ilkka Karsikkaan  järjestämä poikien  yöleiri teki minuun vaikutuksen, tosin hän kysyessä kertoi ettei nyt vallan yksin niitä vetänyt, mutta jo se tilanne, että ollaan "metsän armoilla" ilman kännyköitä ja katsellaan vaikka tähtitaivasta ja puhutaan mukavia -  tässä jos missään on tilaisuus rakentaa luottamusta! Yhtenä harjoituksena olikin liikkua metsässä silmät sidottuna ensin yksin ja sitten kaverista kiinnipitäen - hieno luottamusharjoitus! Ja fiksua ettei sitä ihan heti lukuvuoden alussa tehdä, toki syksyllä, mutta silloin kun jo on vähän tuttavuutta hierottu. - Taikuuteen pallonheittelyineen tutustuimme myös, ja pääsinpä kokeilemaan frisbeetäkin - ei ole mun laji. Pääsimme myös haastattelemaan tyttöjä, jotka maahanmuuttajina opiskelevat lukiossa ja heidän ajatuksiaan, Valteri-toimintaa esiteltiin ja testasimme myös mölökkyä- ihan mukava aamupäivä toiminnan parissa!

Päivän viimeisestä osuudesta vastasi jääliekkoseura Tappara päävalmentaja Jukka Rautakorpi, joka ei millään meinannut päästä asiaan esitellessään seuraansa ja sen rakennetta ja hallitusta ym. Motivaatio ja vastoinkäymisten sieto ja käsittely oli se aihe, mitä me opettajat halusimme kuulla, ja vasta kun aika alkoi loppumaan, Raurakorpi pääsi vauhtiin- olisi mieluusti kysynyt enemmänkin mm pettymysten ja tappioiden sietämisestä kun on niin kliseemäistä vaan todeta että "tappiot kasvattavat" - olisi kiva tietää tarkemmin miten? Mutta paljon oli tuttua omaltakin urheilu/valmennus -uralta, ja se motivaation säilyttäminen on yksi isoimmista jutuista!

Tähän oli hyvä lopettaa ja koska tavarat jo autossa, äkkiäkös toimitin työkaverit Tampereen asemalle junanodotukseen ja itse ajoin Mäntsälään -myös rautatieasemalle-vastaanottamaan hevosenostajia!
Enkä ollut kuin 15min myöhässä, kun en ihan täysilläviitsinyt motarillakaan lasketella....
Tarina ei vielä kerro sainko kaupat aikaiseksi- edessä muitakin kokeiltavia hevosia- mutta kyllä tuo "Kartsa" varsinainen sydäntenmurskaaja on . Ja laadukukas sellainen!
Hevosista lisää ensi postauksessa- tähän en enää jaksa referoida SRL:n 100-vuotisseminaaria, mutta kerrottakoot että valmentajatietous ja tulevaisuuden tutkiminen vaihtui jääkiekosta jalkapalloon - me like!

ITSELUOTTAMUS- kaikessa!

Huomasin aika suruttomasti näitä "slideja" kopsanneeni, mutta julksia nuo lienee kun luvattiin meille postittaakin.

Eikä tällä sivustolla juuri käy muita kun omia tuttujani kurkkaamassa, joten ehkä saan anteeksi?