ja lisää koulutusta...vuorossa koulutuomareiden lisenssikoulutus Ypäjällä

Ensiksi kiitos niille ratsukoille, jotka mahdollistivat käytännön harjoitukset maneesissa- ilman teitä
olisi ollut tosi tylsää vaan katsella videoita ! Rohkeutta vaatii tulla tähän aikaan vuodesta suuren tuomariraadin arvioitavaksi - siinäkin pelossa että ratsukko "leimataan" koko kaudeksi yhden esiintymisen perusteella!

Ruotsalaistuomari Lars Andersson(kv-tason ****) veti session yhdessä Irmeli Summasen ja Paula Nystenin kanssa hyväntuulisesti ja sopivassa ajassa, mutta - ack - englanniksi!
Jag tycker det är synd att i ett tvåspråkigt land behöva dra kurser på engelska- man kan ju nästan jämföra om någon i Canada skulle undervisa på tex tyska eller spanska så "att alla förstår"!?
I dylika fall funderar man nog litet vilken roll skolsvenskan, också "pakkoruotsi" kallad, har, då ingen tycks ha lärt sig något trots minst tre års studier i svenska!
Valitettavasti myöhästyin itse alusta koska kestävän kehityksen opinnot YK-liiton toimesta Helsingissä EDUCAn yhteydessä veivät aamupäivän aikaa, ja minulta näin ollen jäi esimerkiksi nuuoret hevoset näkemättä mikä tietenkin harmitti. Kaikkeen ei vaan repeä! Sääntöuudistuksiakin oli Paulan johdolla katseltu, ja niistä toki kyselin  muilta osallistujilta- kuolaimia sallitaan taas uusia "pilvin pimein" ja jo alkaa sääntökirja olla kuolainkuvia täynnä. huoh. Poniratsastajat pysyvät poniratsastajina kunnes kiipeävät ison hevosen selkään - lapsiratsastajien ikärajaa nostettiin 15 vuoteen.

 Tuomaristo oli juuri saapuessani arvostellut Intermediate ykkösen ja sain itselleni nipun papereita käteen ja homma jatkui Inter A;lla. Sihteeriä hieman oli ikävä- yllättävän hyvin ehdin numeroita laittaa, mutta ne itse kirjoittamani kommentit olivat täyttä siansaksaa eikä niistä saanut juuri muuten selvää kuin arvaamalla ja vertaamalla muihin . Mielenkiintoisin osuus oli esitysten jälkeen seurata ratsastuksia uudestaan videolta, tarvittaessa pysäyttää ja katsoa jotain pätkää uusiksi, keskustella ja kuulla kouluttajamme kommentit. Olen itse menossa suorittamaan koearvosteluja keväällä II-tasoa varten, ja huomasin ilokseni että olen jo vähitellen alkanut oppia tätä positiivista linjausta ja sitä, että 10 on tosiaan se, mistä koko arvostelun pitäisi alkaa ja huonommat numerot on mietittävä läpi...
Vain siellä täällä puolen pisteen heittoja sallittaneen koearvostelussakin !

 Mielenkiintoiseksi tilanteen teki se, että Imppu ja Paula istuivat B:ssä ja paikoin tietyissä liikkeissä pisteet saattoivat erota jopa kahdella pisteellä C:ssä istuvaan ruotsalaistuomariin verrattuna!
Tämähän on tiedetty, mutta harvemmin asiaa on näin selvästi otettu esille! Kaikki, mikä tapahtuu keskihalkaisijalla, näyttäytyy täysin erilailla sivulta kun edestä katsottuna- tämä on hyvä myös ratsastajien ymmärtää ennenkuin haukkuvat tuomarit aivan pataluhiksi!
-Kisojen jälkeen käytävästä keskustelusta Lars kysyi, ja jouduimme vaan vastaamaan että melko harvoin kukaan tulee mitään kommentoimaan tai kysymään jälkikäteen. No, ei kuulema kovin aktiivisesti Ruotsissakaan. (Meillähän sitten HT-netissä keskustelut käyvät joskus sitäkin kuumempina; nyt on tainnut jo rauhoittua en paljoa ole niitä seuraillut - kuulopuheita vaan) Eli tähän kohtaan ratsastajat hoi - te saatte kysyä tuomariperusteluja ja rohkeasti kysymällä voi jotain lisää oppiakin! Minä ainakin mielelläni vastaan jos joku tulee kysymään! Ota paperit vaan mukaan, se helpottaa muistamista!

Palatakseni vielä parilla sanalla itse numeroarvosteluun - mietin joskus ja vertasin aikanaan Matadorin Pariisin WC-voittoa muihin, myöhemmin saavuttettuihin tuloksiin- liitän linkit Charlotte Dujardinin Vallegron 2014 Lontoon voittoon pisteillä 94,300%  ja Matadorin Pariisin voittoon riitti prosentit 76,64%  . Ratsukon suoritus on upea kuten myös koreografia ja vaikeusaste, mutta siihen aikaan ei vaan pisteitä jaettu! Vasta tullessamme 2000-luvulle on tuomareiden pistetilit auenneet, ja hyvä näin! Vanhalla ja kriittisellä tuomarilla, kuten minulla on vaan ollut vaikea pysytellä mukana tässä kehityksessä. mutta hiljalleen, hiljalleen...

https://www.youtube.com/watch?v=DcDLLxgWa_Y

https://www.youtube.com/watch?v=AfUFMJ9B420

Ainut asia, mikä minua nykyarvostelussa hieman häiritsee, on se tapa millä useat tuomarit katsovat läpi sormien suun aukomista ja kuittaavat vain sen sillä, että "hevonen ei ehkä vielä jaksa koota itseään riittävästi " ja siksi aukoo suutaan vaikeissa kohdissa. hmm, ei ne ennen näin tehneet- katsokaa vaikka tuo Matadorin video- suu aivan vaahdossa ja KIINNI . Säännöt sanovat yhä yksiselitteisesti että hevosen suun on oltava suljettuna suorituksen aikana, joten minä ainakin myös jatkossa tulen siitä huomauttamaan ehkä sen puolikkaan pisteen verran. -Lars kyllä fiksusti mainitsi kysyessäni asiasta, että on näissä tapauksissa on yleisilmeen ratkaistava- jos hevonen on luokkaan nähden riittävän koottu ja toimiva, eikä se mitenkään narskuttelemalla tms protestoi, voidaan tilapäinen suun aukominen ellei kieli putoile ulos, jättää huomioimatta. No, tähän selitykseen on minunkin sitten tyydyttävä kun sen sanoo kv-tuomarikouluttaja hyvin perustein!

Tänä aamuna oli sitten vuorossa lisää Interiä ja myös yksi Grand Prix- sokeria siis sunnuntaille! Loppupisteitä ei laskettu, mutta on niin positiivista että maastamme alkaa löytymään yhä enemmän näitä ratsukoita jotka uskaltavat startata myös GP:tä ihan siistin tuloksin- veikkaisin että reilusti yli 60% oli lopputulos vaikkei ratsukon piaffi vielä vakuuttanut ja vaihdoissa ratsastajan laskutaito oli koetuksella. 

Viimeiseksi vielä katselimme luokassa muutamia ulkomaisia videokoosteita eri liikkeistä keskustellen ja kysellen - lisääkin keskustelua olisi saanut olla, mutta me suomalaiset taidamme olla vähän tuppisuukansaa? 

Kaikkiaan saimme kuitenkin mukavat eväät alkavalle kaudelle ja itse olen taas aivan innostunut pääsemään arvostelemaan - vähän muutakin kun sitä vaativaa B:tä olisi kiva jatkossa nähdä! Göteborgin kisat taitavat jäädä tältä vuodelta, mutta Falsterbo-kokemus puolitoista vuotta stten oli mukava, ja Neumunster on aina laadukas ja kyllähän maailmalla kisoja riittää!

Toivottavasti muutkin tuomarit saivat sellaisen kivan "käynnistyspotkun" näin kauden kynnyksellä että jaksaa puurtaa! Impulle & Paulalle kiitos kurssin organisoinnista - Ypäjällä yöpyminenkin iltaistumisineen on niin nostalgista!

"Asiakkaat" työssäoppimassa-harjoittelemassa - opiskelemassa .

"Ammatillista koulutusta on välttämätöntä uudistaa, koska tulevaisuuden työelämässä tarvitaan uudenlaista osaamista ja ammattitaitoa. Uudistumista edellyttää myös se, että koulutukseen on käytettävissä aiempaa vähemmän rahaa."

Tämä ote suoraan OPH:n AMISREFORMI-sivustolta. Merkitsin lihavoiduilla tuon varsinaisen syyn reformiin, siitä kun ei ääneen puhuta...

https://esaimaa.fi/uutiset/lahella/4fa4125a-bd58-4943-99d6-7a8c5f3f1827

https://www.aamuposti.fi/artikkeli/568262-yrityksissa-pelataan-tutkintouudistusta-ammattiopetuksen-uudistaminen-ei-miellyta

Lopullisen sysäksen tähän blogiaiheeseen antoi eilinen tutun tallinpitäjän Facebook-päivitys työkkärin kautta tulleesta työkokeilijasta, joka kahden työssäoppimispäivän jäkeen "sairastui" ja sittemmin hävisi eikä vastannut puhelimeen eikä muutenkaan ollut tavoitettavissa.  -Itselläni oli vuosia sitten hieman vastaava kokemus aikuisesta toimistotyöntekijästä joka halusi vaihtaa alaa ja totesi sitten vajaassa viikossa ettei tuo hevoshomma hänelle sopinut- taluttaessa oli hevonen onnistunut astumaan hänen varpailleen ja sittenhän oli hyvä syy hakea sairaslomaa seuraavalle sovitulle viikolle! Sikäli kokeilu onnistui, ettei tämä ihminen ainakaan hakeutunut  minkään koulun poissaolotilastoja lisäämään vaan hän valitsi luultavasti toisen alan työnvaihdokseen!

Mielenkiintoisia kommentteja tähän FB-postaukseen- niin puolesta kun vastaan- luin sitten lähes metrikaupalla, todeten että ongelma on hyvinkin yleinen hevosalalla ja pahenemaan päin . Hevosalalla työ on raskasta ja vastuullista, paikoin jopa vaarallista ja vaatii kutsumuksen ja harrastepohjalta hankittua perusosaamista ennenkuin voidaan kouluttamalla "asiakasta"  (= oppilas) eteenpäinviedä! Motivaatio niin hevosiin kun työn tekemiseen ja halu oppia on oltava- kyseessä ei todellakaan ole mikään pitkitetty ratsastusleiri tai hoitohepan korvien rapsuttaminen ja muiden nuorten kanssa seurustelua vaan TÄYTTÄ TYÖTÄ!

HUOM! Kuvituskuvia jossa esiintyvät lapset ja poni EIVÄT kuulu ammattikoulutuksen piiriin, mutta ovat vielä nuoruuden innolla mukana tekemässä ja oppimassa!
Jostain syystä tämä into matkan varrella monelta laantuu  ja onkin hyvä silloin kysyä; Miksi tälle alalle?

Mikä on ollut oppilaitosten osuus tähän mennessä? -Tuottaa ne perustaidot ja sen teoriapuolen tiedon, mitä kautta on helppo lähteä käytännössä töitä tekemään - ymmärtää sitten MIKSI jokin asia tehdään tietyllä tavalla ja MITEN oppia siitä eteenpäin. 

Mikä on oppilaitoksen osuus uuden OPS:n mukaan? -Valvoa näyttöä ja sittemmin kirjoittaa todistus; siinä kaikki. Siis kärjistäen, mutta OPH:n sivuilta nämä asiat ovat tarkistettavissa ja itseohjautuvasta oppimisesta on jo useamman vuoden puhuttu - onhan se jo nähty kun opettajia irtisanotaan, lähiopetus vähenee ja työpaikoille sysätään enemmän vastuuta ja vaivaa.

Olen toki samaa mieltä siitä, että koulutusta voidaan ja pitää uusia, muttei se saa tapahtua oppimistulosten huononemisella ja rimaa alentamalla ja "ymmärtämisellä" !

Jos ei joku jotain helpolla opi, jos on olemassa sosiaalisia tai suoranaisia oppimisvaikeuksia, on niihin puututtava ja opiskelijaa autettava ja tehtävä yhdessä töitä, eikä suinkaan vaan todeta että " tämä nyt on tällainen, annetaan ykkönen kun ei kuitenkaan lintsaa"

Ei työnantajalta, joka maksaa palkan, enää riitä siihen ymmärrystä ettei joku työntekijä osaa/halua/viitsi tehdä niitä pyydettyjä asioita mitä työn toimenkuvaan kuuluu! 

Tässä myös tulee se kysymys vastaan- mitä kaikkea voidaan olettaa että työnohjaaja työpaikalla "asiakkaalle" opettaa - etenkin ellei sitä oppimisen motivaatiota juuri löydy? Itselläni on ollut niin työssäoppijoita kuin oppisopimustyöntekijöitäkin, niin huippuhyviä kun vähemmän osaavia, mutta kaikille on jotain osaamista ja työnteon rutiinia on meiltä hankittu - joskin eräs "asiakas" kerran valitti että hän jo osaa siivota noita karsinoita eikä viitsisi sitä tehdä. Kun sitten siivosimme yhdessä ja minä siinä ajassa, ja paremmalla tuloksella kuivikkeita säästäen, siivosin viisi karsinaa missä ajassa  hän vielä ensimmäistä viimeisteli, hän alkoi ymmärtämään mistä oli kyse...

Työnteon rutiini - oli sitten kyseessä mikä laji tahansa, vaikka kuvassa näkyvä niittäminen - ei tule kuin harjoittelemalla, ja sitähän työssäoppimisessa on kyse! Ei kukaan työnantaja halua maksaa palkkaa siitä että joku osaamaton ja hidas töppäilee ja opettelee, vaan sitä varten nuo työssäoppimiset ovat! 

Mutta se, että muut työntekijät / nimetty ohjaaja joutuvat opettamaan ja selittämään aivan perusasioita, vie koulutuksesta pois koko mielekkyyden! Nyt jo olemme siinä tilanteessa, että moni pienyrittäjä ei vaan saa irrotettua toista työntekijää/itseänsä ohjaajan rooliin ellei sitten siitä saatava korvaus ole järkevällä tasolla. Ja mikä onkaan yto-aineiden osuus työpaikoilla? Monessa paikassa melko olematon, vai mennäänkö tosiaan siihen että kerran joku englanninkielinen turisti eksyy ratsastustallille ja hänelle sanotaan "Hello; my name is...You want riding?"niin siinä onkin siiten opintopisteen paikka englanninopiskeluun?

 -Tarpeeksi kauan kun tekee näitä vähän raskaampia töitä, ei todellakaan tarvitse salilla käydä ja hevonenkin nousee!

Noh, ainakin poni. siis ponivarsa.
-nyttemmin olen joutunut siellä salillakin käymään ja silti paino nousee...

Yksi asia, mistä ammattikoulutusta ei todellakaan voida syyttää, on se, mitä nuoret osaavat elämästä ja käytöstavoista ennestään - jos käytöstavoista ei olla kotona pidetty huolta, ei niitä ehkä ihan hetkessä opi työpaikallakaan tai opinnoissa. Tätä olen usein ihmetellyt, kaikilla kouluasteilla opetettuani, miten on mahdollista että nuo pienet ihanat oppimisintoa täynnä olevat ala-astelaiset jotka kiltisti jonottavat käsienpesuun ennen ruokailua ja syövät lautasensa tyhjäksi opettajan johdolla, sitten yläasteella muuttuvat täysin ? Yläasteelle siirryttäessä opettajat OLETTAVAT että käytös on hallinnassa ja osataan esim hoitaa ruokailu käsienpesuineen ja lautasmalleineen järkevästi, eikä sitä katsota aiheelliseksi valvoa. Muistan kerran opettaneeni erästä aivan ihanaa luokkaa puolisen vuotta, ja miettiessäni sitä, että ovatko jo liiankin täydellisiä. sain heidät kiinni ruokailusta lintsaamisesta- yli puolet oppil..., anteeksi, asiakkaista, ei käynyt syömässä lainkaan! Todella terveellistä kasvavalle nuorelle!

Toiselle porukalle, jonka luokanvalvojana toimin erään ysin kevään, jouduin erikseen mainitsemaan kevään päätöslounaan pukeutumisesta- ei toki kaikilla ollut sitä (vanhaa rippi-) pukua laittaa päälle, mutta tytöille lähinnä mainitsin kaula-aukon koosta ja hameen pituudesta-kyseessä sentään LOUNAS eikä gaalaillallinen! Se porukka olikin sellainen josta sai sitten olla ylpeä!

Mielestäni opettajan työ on yhä tietynlaista kutsumustyötä, eikä kaikkia asioita voi eikä pidä kirjoittaa toimintasuunnitelmaan tai lukujärjestykseen - minusta on itsestäänselvää neuvoa nuoria myös mitä tulee käyttäytymisen ja sosiaalisten taitojen! Tiedän, että moni opettaja etenkin yläasteella ja ainakin sitten lukiossa/ amiksessa ei enää lainkaan puutu siihen, onko lippis tunneilla päässä, takki päällä, energiajuoma pulpetilla ja kännykkä kädessä. Arvelevat vaan että riittää kun se näkyy

numeroarvostelussa ja pääsee helpommalla kun ei tarvitse leikkiä "poliisia"!

Ongelma tuleekin vastaan sitten työelämässä tai jo huonosti menneessä työhaastattelussa jossa kaveri istuu purkka- suussa kädet -taskussa-likaisissa -vaatteissa ja ensimmäisenä tiedustelee mikä on palkka? Tai neito hakee keittiöapulaisen paikkaa ja on pukeutuneena uusimman muodin mukaan, kolmen sentin spakkelikerros naamassa, suurine korviksineen ja viimeisen päälle huollettuine kynsineen ja hiuksineen, kännykkä kauniisti pöydälle asetettuna ja viestejä haastattelun aikana naputellen-- ihmettele sitten ettei tullut valituksi?!

Koulussa opetellaan elämää varten - sen onneksi uusi OPS peruskoulusssa jo vähän huomioi, mutta kun niitä puuttuvia sosiaalisia taitoja ehtii vielä siellä amiksessakin korjaamaan - kun vaan viitsii! Työpaikalla se taitaa olla liian myöhäistä - etenkin jos työtä ei saakaan- ja syrjäytyminen alkaa! Niitä fiksuja, itseohjautuvia oppilaita joille uudet OPSit on tehty, toki heitä on ja he tästä uudistuksesta hyötyvät, mutta veikkaan että amiksen puolella heitä ei ole kuin se 10-30% ! Se suurin ryhmä, jotka tarvitsevat hieman sitä"takapuolelle puttaamista" on valtaosa, ja sitten löytyy se 10-20% joita kauniisti erityisoppilaiksi (hmmm eivät he enää olekaan asiakkaita?) kutsutaan, joita oikeasti ei voi noin vaan laittaa työpaikoille oppimaan ennenkuin perusta on kunnossa! tästä olen huolissani!!!

Sitten vielä - esimerkin voima on ihmeellinen- tämä meidän tulee myös muistaa!

Tämä saisi toimia mielestäni keskustelun avaajana- olen ollut hieman pettynyt kun blogiani seuraa keskimäärin 100-150 henkilöä, aiheesta riippuen joskus viisi-seitsemänsataa kin, mutta kukaan ei koskaan mitään kommentoi!!??

Olisi mukava kuulla muidenkin kokemuksia ja ajatuksia uudesta OPSista ja työssäoppimisesta!

Näkemisiin!

Teatterimuseon kautta Ateneumiin- loma voi olla antoisa ja jopa edullinen-osa 2.

Uskomaton valoilmiö oli laskeutunut Helsingin ylle ja sitähän piti päästä "koirattomalla
koiralenkillä" heti testaamaan!
Ja sitten eikun aamupalalle- jos on oikein tiukka budjetti, elää kyllä hotellin aamiaisella iltaan asti -kunhan sen syö niin myöhään kun mahdollista! Me söimme klo 10. Ja runsaasti.

Länsisataman alue , Hietalahti ja Ruoholahti mukaanlukien, olivat minun lapsuudessani lähinnä jotain varasto- ja joutomaa-aluetta; toimintaa toki satamassa silloin niin kuin nytkin. Ruoholahdessa oli laitapuolenkulkijoiden yömaja ja sitten 70-luvulla myös nuorten Lepakkoluola jossa itsekin olen käynyt- mm Juicea kuuntelemassa.
Kaapelitehdas oli oikea kaapelitehdas ja taisipa ALKOn joku varasto tai tehtaantapainen olla niillä main. Ja lukematon määrä romukauppiaita, lautatarhoja, käytettyjen autojen myyntiä ja puuaitaa. Nyt niin trendikästä aluetta kauppoineen ja metroaseman kera - Helsinki muuttuu!
Laivoja sentään on yhä satamassa ja sunnuntainen aamuaurinko oikein herkutteli väreillä!

Vain kymmenminuuttisen kävelymatkan päässä kuvassa näkyvästä hotellistamme sijaitsee Kaapelitehdas; tänäpäivänä osittain teatterimuseoksi muunnettu. Vallan nautinnollinen kokemus-  tee-se-itse- malliin luettiin vuorosanat vanhoihin elokuviin, sovitettiin hattuja, leikittiin nukketeatteria, tutkailtiin sääkarttaa ja kaikkea muuta hauskaa. juu, olihan siellä valokuvanäyttelykin, mutta se haiskahti niin tekniselle ja digille ettei siitä ymmärtänyt mitään!

Lapsille tarkoitettu osasto oli mieleen!

Näyttääkö tutulta? Kasperhan se siinä, trai-trai-lal.-lallal.laa!

Matkamme jatkui Ateneumiin - metrolla, tottakai!
Kaksi pysäkinväliä Länsimetrossa sulassa sovussa espoolaisten kanssa!

Ihana puku, ihanat värit , mutta taitaa olla koko XS? 

Ateneumissa von Wright-veljesten näyttely; lintujen (ja kalojen!) lisäksi myös muita eläimiä ja maisemia- Erkylän kartanon kohdalla Riitta sijoittelee maneesia, ratsastuskenttää ja tarhoja vanhoihin maisemiin... Itse kartanorakennus on sentään vielä omalla paikallaan!

Ateneumissa myös meneillään "ankallisnäyttely" ja monesta teoksesta esitteillä myös ankka-versio- minusta nämä taistelevat linnut aika veikeä!
Siellähän se Iines kyllästyneenä nojailee kun pojat kisailevat!


Näistä von Wright-veljesten teoksista voidaan olla montaa eri mieltä, toki ne ovat "valokuvauksellisen tarkkoja" aikakautena jolloin varsinaisesti valokuvataidetta ei tunnettu, mutta joukossa on kyllä niin hienoja maisemia ja värinkäyttöä että itse nautin näkemästäni teoksista joissa todellakin "silmä lepää" eikä tarvinnut mitään ihmeellisiä tulkintoja ja taiteiljan mielentilaa etsiskellä - sen kun nauttii näkemästään!

Ankallisgallerian mukanaolo oli virkistävä kokemus jota  voin suositella lapsiperheille ja taidan itsekin tehdä lähiaikoina Ateneumiin uuden vierailun vanhimman pojanpoikani kanssa!

"Rida, rida ranka, hästen heter Blanka"

3.10.2017 - 25.2.2018

Ankallisgallerian aarteita

Ankallisgallerian taideaarteita nähdään nyt ensimmäistä kertaa myös Ankkalinnan ulkopuolella! Kokoelmistaan tarkka Ankallisgalleria on vuosien neuvottelujen jälkeen suonut tämän kunnian Ateneumin taidemuseolle Suomen 100-vuotisjuhlallisuuksien kunniaksi. Ankallistaiteen helmiä nähdään Ateneumin teosten rinnalla Suomen taiteen tarina -näyttelyssä.

"ÄLÄ KOSKAAN IRROTA OTETTA YSTÄVÄSTÄSI " toteaa kuvassa NallePuh kavereineen!

Onneksi on Face- tätä kautta saimme vielä tiedon yhteisestä ystävästämme , entisestä Ypäjän aikojen kurssikaveristamme Maista, joka myös oli kaupungissa. Joten kolme vanhaa kaverusta  tapasivat sitten vielä iltapäivällä ruokailun  merkeissä  ravintola Kaarnassa jossa vaihdoimme ihan vaan "muutaman vuoden" kuulumiset!
Ystävät on! <3

Loppukaneettina tälle mukavalle kaupunkilomalle sanoisin vielä se, ettei kaupunkiloman välttämättä a) tarvitse suuntautua ulkomaille
b) tarvitse maksaa maltaita!


Tällaisen piristävän viikonlopun hintalaskelma oli seuraavanlainen:

1. Naftakulutus 130km; 6,6l/100 á 1,32              = 11,33€  (tässä pelkät km-kulutus)      11,33
2. Osuus sisäänpääsyistä Museo-kortilla jonka hinta nyt 68€, minulle 59.50    eli  arvio 10€
3. metrolippu                                                                                                                        2,90
4. Hotelliyöpyminen aamiaisineen; ostettu syyskuussa/hotels.com kautta                       56€
5. Ruokailut hyvätasoisissa ravintoloissa        2 x (ilman juomia)                              n.    65€
6. Iltaviihteen vaatimat juomat   (Kappeli, hotelliaula,ruokajuoma)                                39€
7. cappucino-kahvi kahvila Strindbergissä                                                                           4,50
______________________________________________________________________________
     Kaupunkiviikonlopun kokonaishinta:                                                                         188,73                                                                                                                                     
Huomioitavaa on autonkäytössä että Helsingissä pysäköiminen yleensä maksaa, mutta näin pyhäpäivinä kävi tuuri! Junalla/bussilla  kulkeminen  Mäntsälästä täysin mahdollista; meno-paluu hinta junalla 24,80.
Hintaa voidaan helposti pudottaa valitsemalla edullisemmat ruokailupaikat - ainakin nuoriso taitaa arvostaa pizza Raxin ja Hesburgerin tapaisia kuppiloita, mutta "me tädit" halusimme viettää myös kulinaarisesti nautinnollisen viikonlopun!
Helppoa säästöä syntyy myös jos viihteellä tyydytään limunaatiin/ wichyyn tai korkataan ALKOsta ostettu pullo hotellissa; mutta mielestämme pieneen juhlimiseen voidaan tämän verran varoja upottaa- tämä on jokaisen itse päätettävissä.
Hotellin kun tilaa ajoissa/ seuraa eri tarjouksia ei yöpymisenkään tarvitse maksaa maltaita!
Moneen museoon on tiettyinä teemapäivinä ilmainen sisäänpääsy ja jo kaupungilla kulkeminen ja eri nähtävyyksiin tutustuminen on arjesta irtaantumista!

SUMMASUMMARUM: Kotimaan matkailu avartaa, suosii kotimaista työtä ja voidaan toteuttaa hyvinkin edullisesti hieman vaivaa näkemällä! Kaupunkiloman voi viettää Suomessakin!
Paljon on eri lehtikirjoituksissa viime aikoina puhuttu köyhyydestä ja siitä, miten lapsiperheillä ei ole mihinkään varaa- ei varmaan olekaan, jos ainoa "huvitus" on Linnanmäki laitteineen ja kalliine ruokineen, Hoplop-seikkailu tai  ostoskeskuksessa shoppailu tai jonkun ulkomaalaisen sikakallliin artistin kuunteleminen jossain areenalla! Museoissa on yllättävän paljon tarjontaa lapsillekin!

www.stadissa.fi › muut

Helsinki lapsille ja perheille. Helsingissä ja muualla pääkaupunkiseudulla löytyy paljon hauskaa tekemistä ja retkikohteita lapsille. Tapahtumia lapsille löydät Stadissa.fi etusivulta tai hausta kirjoittamalla kenttään esim. "lapsille" ja katsomalla mitä haku ehdottaa. Tekemistä Helsingissä lapsiperheille: Ulkoaktiviteetit

Kaikkea ei tietenkään ehdi kerralla- kovana uima-intoilijana minulla on vielä kokematta niin Löyly kun tuo hieno kokonaisuus kauppatorin ja Katajanokan välissä joten uusia retkikohteita riittää!  
Ja parasta on liikkua hyvässä seurassa - tottakai!
                                                                                                                                                                              

Taidetta&kulttuuria= kotimaan matkailua kaupunkiloman nimissä!

Aloitan hieman mainostamalla MUSEOKORTTIA joka jo nyt oli viikonloppuna kovassa käytössä- ei pelkästään se alennus, vaan jo pelkkä ajatus siitä, että eri paikkoihin on "vapaa" pääsy innostaa liikkumaan ja käymään eri museoissa, näyttelyissä ym kulttuuripaikoissa!
Ja tuumasta toimeen- hotellin olin jo syyskuussa edullisesti varannut Helsinkiin alunperin uudelle vuodelle, mutta parin puhelinsoiton päässä onnistui päivämäärän vaihtaminenkin muutaman euron lisämaksusta.

Koska liikun työmatkaa Espooseen yli kaksi tuntia päivittäin, on kaikki ylimääräinen liikennöinti tuskaista, puhumattakaan junien ja bussien aikataulujen jatkuvasta seuraamisesta jos ajatuksena on viipyä viihteellä pidempään! Näin LUX-näyttelyn avautuessa oli helppo laittaa taide&kulttuuripaketti kasaan, höystettynä hyvällä ruualla ja lisänä ystävätapaamiset!
Väljällä aikataululla hyvässä seurassa liikkuen ehdimme kuitenkin nähdä yllättävän paljon itseämme sen ihmeemmin rasittamatta tai kyllästymiseen asti taidetta tsiikailemalla- iltaa ehdittiin istumaan perinteisessä Kappelissakin Esplanadilla ja hotellin baarissa!

Hyvä fiilis tuli jo autoa pysäköidessäni Hietalahden torille - pyhäpäivänä loppiaisena ei maksua! Olin koiran vienyt matkan varrella hoitoon, siksi auto eikä juna, millä toki pääsee oivasti Helsingin keskustaan hintaan 12,40 Mäntsälästä. Huomioonottaen matkakassin painon (kaunistautumisvälineet?) oli auto siksikin hyvä ratkaisu tällä kertaa.
Ensimmäisenä etappina oi niin vanha ja tyylikäs kahvila Ekberg jossa tapasin Riitan ja josta suunnistimme Päivälehden museoon Ludviginkadulle; aiheena minua puhutteleva emansipoitunut 1800-luvun suomalainen nainen; teemana vapaus, rakkaus ja tasa-arvo.  Keitäs muita siellä esiteltiinkään kun Minna Canth ja Elisabeth Järnefelt - aikansa vaikuttajia kumpanenkin; Kuopiossa ja Helsingissä. Taas ei voida kuin todeta, että suomalainen nainen on vahva ja itsenäinen - ollut aina! Itse näyttely oli hieman hajanainen ja pienehkö, mutta silti täyttä asiaa ja toi esille aikakautensa naisvaikuttajat!

HAM- eli "Helsinki Art Museum" - (miksi englantia joka paikkaan???) sijaitsee vanhassa Tennispalatsissa missä mm  Finnkinokin, ja vaikutuksen teki ilman muuta valokuvista vedostetut teokset eri kirkoista ja moskeijoista ympäri Eurooppaa ja Lähi-itää- todella upeita! Muutama Tove Janssonin teos oli myös esillä ja Eero Nelimarkkaa vähän enemmän, ja sitten talvisodan patsaan myötä ajankohtainen kuvanveistäjä  Pekka Kauhasen  useampia tekeleitä - mm  pienoisteos/ luonnos Talvisodan "Valoa tuoja"-patsaasta.

Tässä salissa esiteltiin Ola Kolehmaisen hieman uskonnollisiakin töitä koska kaikissa aiheena oli kikkoo/katedraali/moskeija ja alunperin oli kuvaa työstetty valokuvan pohjalta - upeita otoksia!

Koko perhe istumassa erään työn edessä oli minusta vallan ihastuttavaa! Lapset uteliaina kyselivät aikuisilta kuvassa näkyvistä asioista eikä kenelläkään ollut kiire mihinkään. Tämä teki minuun vaikutuksen!

Pekka Kauhasen töitä oli vallan riviin marssitettu, paitsi juuri tuo valontuoja joka taitavasti oli sijoitettu myös heijastamaan omaa varjoaan. Siihen siis viereen oman varjon kera!

Tässä vaiheessa oli jo ruokailun vuoro, ja vaikka kello ei ollut kuin noin 19 oli rautatieaukiolla sijaitseva nepalilainen ravintola jo aivan täys- emme siis olleet ainoita joille loppiaisena Helsinki maistui!
Tänä vuonna LUX-tapahtuma oli hyvin markkinoitu ja selkeä reittikin merkattu alkaen Esplanadilta Svenskanin takaa. Pettymys maistui alkuun kun väkijoukon mukana liikuimme eteenpäin jonottaen katsomaan jotain pieniä TV-ruudun kokoiselta screeniltä näytettäviä digitaalisia tekeleitä -ei kiitos!

Jostain syystä emme kumpainenkaan katsoja jaksaneet innostua ei-esittävästä tai ajatuksia herättävästä taiteesta joten silmämme lepäsivät eniten vanhan palolaitoksen valaistuksessa ja Hgin tuomiokirkon uskomattomassa valoshowssa; toki Johanneksen kirkon kulmilla esitelty lyhtypuisto oli miellyttävää katseltavaa, mutta näitä lyhtymuunnelmia olen jo edellisinä vuosina nähnyt niin monta, etten väenpaljoudessa kovin lähelle edes mennyt.Kierroksen päättyttyä senaatintorille oli aika hakeutua kuuman juoman ääreen takaisin Esplanadin puistoon - miten tuo vanha Kappeli tuntuikaan niin viihtyisältä verrattuna siihen meluiseen ja ahtaaseen pubin tapaiseen jossa myös Kaartintorin kieppeillä pyörähdimme? Ikäkö alkaa vaikuttamaan?

 vasemmalla "se oikea" valontuoja Kaartintorilla
ja punaisena loistava rakennus
on siis vanha palosasema Korkeavuorenkadulla.


Mielestäni tuo tämänvuotinen LUX.kierros oli hieman lyhyt; tällä kertaa keli suosi eikä tullut kylmä, muutamana aiempana vuonna on ne ainoat talvipakkaset paukkuneet juuri tämän tapahtuman aikana, joka osaltaan varmaan selittää sen, ettei kierrosta haluta tarpeettomasti venyttää. Ihanaa oli kuitenkin se ajatus saada ihmisiä liikkeelle joka ilmeisen hyvin onnistui ainakin näin avajaispäivänä, ja vaikka kyseessä viikonloppuilta, ei ainakaan meidän silmiimme osunut mitään humalaisia häriköitä ja paljon lapsiperheitäkin oli liikkeellä! Tässä voitaneen jo puhua yhteisöllisyydestäkin?

                                                                                                    

Kappeli ei kuulunut varsinaiseen taidekokoelmaan, mutta kauniisti jouluvalaistu oli sekin. Ikääntymistä ehkä myös osoittaa se, ettei Kappelin sisätiloissa juuri ole nuorempana tullut käytyä, vaan lähinnä terassilla tai Kappelin kellarissa... Nyt päästiin ihan sisätiloissa jonottamaan baaritiskille.

Ennen puoltayötä me vanhukset hakeuduimme sitten Hietalahteen oman hotellimme lobbyyn vielä iltadrinksuille ja totesimme kulttuuriviikonlopun Helsingissä alkaneen vallan mainiosti!
Huomenna lisää sunnuntain ohjelmasta ja hieman ajatuksia kustannusarviosta ja siitä, miten tärkeätä on välillä irtaantua siitä arjesta - sen ei edes tarvitse maksaa paljon! Skoool!