Kennelyskä- sellaisesta joskus kuullut, mutta nyt koettu. Minulla taas ihan tavallinen mutta pitkäksi venähtänyt ihmisflunssa (onneksi ei sentään miesflunssaa...😁)

Koirapuistossa on yleensä tullut käytyä ehkä kerran viikossa, joskus 

ei niinkään usein. Oma flunssa, oli vähän kuumettakin, kuitenkin ohjasi meidät toissaviikolla päivittäin koirapuistoon missä Susu tapasi yllättävän paljon uusiakin kavereita. Toissaperjantaina vielä lenkkeiltiin Ninnin kanssa iltapäivällä, mutta iltaruoan jälkeen alkoikin sitten oksentamiseen asti johtanut kakoaminen- enhän minä sitä edes ensiksi yskäksi tajunut vaan luulin että jokin mahavirus iskenyt!

Parikin yötä meni kakistellessa, ja vielä kun itse matkasin Sysmään valmentamaan, saivat vuoron naapurit ja Tom hoitaa kakistelevaa koiraa- limaahan tuo sieltä oksensi- ja yleensä matolle. Juttelin Pauliina-kasvattajan kanssa ja vaihdeltiin eläintri Riitan kanssa myös kuulumiset, ja nähtävästi on ollut sekä yskää että mahatautia liikkeellä, kun ripuloiminen alkoi vasta seuraavalla viikolla- ja tietenkin karvalankamatolle vaikka sen olin yrittänyt pelastaa käärimällä osittain kokoon.

Kiitos Googlen selvittelin näitä juttuja, ja ihan yleistä on että keväällä, pakkasten väistyessä ja lumien sulattua alkaa jokin tautikierre koirien parissa. 

Enhän minä tällaisesta ollut kuullut- aiemmat koirat turvallisesti "keskellä metsää" ilman sen kummempia kontakteja ulkomaailmaan, niin uuttahan tämä kaikki meille on ollut. Hetken jo ajattelin että olisikohan se uusi poikaystävä ollut tartunnanlähteenä, mutta koska itämisaikaa yleensä on alle viikon, niin päädyttiin koirapuistoon.

Koiraperheessä pärjätään usein ilman mattoja- niin meilläkin tällä hetkellä kun olohuoneen ihanan pehmeä karvalankamatto on pesulassa.

"Hiljaisessa haussa" on ollut peräti itämainen matto, yksi myös eteisen käytävälle, mutta tämän saiarastapauksen myötä on uudelleenohjattava omat suunnitelmat. En ole juurikaan aiemmin miettinyt näitä "sisustamiseen" liittyviä asioita, mutta fakta on kyllä se, ettei eläinperheessä mitään superkalliita sisustussuunnitelmia voi tehdä! En myöskään ole koskaan mitään kissan kiipeilypuuta hankkinut, ja sen näkee jo nojatuolista! Vuosi sitten hankittu uusi sohva on päivisin peittojen alla, mutta karvoituksesta päätellen niitä peittojakin välillä on siirrelty..

Ulkoiltu on potilaan kanssa säästeliäästi- mikä onni että satuttiin yhtaikaa kipeiksi, sillä en minäkään mitään pitkiä lenkkejä ole kaivannut! 

Kerran oltiin saunaakin lämmittämässä, ja kun silmä hetkeksi vältti saunan kiuasta sytyttäessä, oli yksi tyyppi jo melkein keskelle järveä ehtinyt!

Siinä piti kieli  keskellä suuta Susua kutsua kiertämään jään reunaa takaisin kuivalle maalle- huh! Toki on uimataitoinen ja vettä rakastava koira, mutta esim jään reunan alle joutuminen olisi jo kohtalokasta!

Huomenna on kaksi viikkoa sairastumisesta ja alamme jo olla voiton puolella- kakomista ja köhimistä ei ole pariin päivään ollut, ja ulostaminen näyttää jopa normaalilta koirankakalta ja tehdään lenkin yhteydessä ulkona.

Ehkä tämä tästävielä iloksi muuttuu, ja voimme pitää kiinni näistä lisääntymissuunnitelmista !

Seuraavaksi odotellaan juoksua, jonka pitäisi  oikeastaan tulla nyt karvanlähdön jälkeen. Olen pitkästä aikaa jopa hieman harjannut koiraa- puuha mitä tuo tuntuu inhoavan!

Talossa siis riittänyt siivottavaa oksennuksen, ripulin ja koirankarvojen myötä!

Ninja-kissa on uusiutuvia virtsatietulehduksia lukuunottamatta pysynyt terveenä, mutta kaipa tuokin jossain vaiheessa minulle jotain lisäsiivottavaa ja -hoidettavaa keksii!

Nyt on jo nenänsä verrannallekin talven jälkeen laittanut, niin kohta saattaa hiiri- tai lintupaistikin olla odotettavissa!

Onneksi aurinko on taas paistanut, ilma jopa kesäisen lämmin, niin eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu! Koiranomistajaa vaan koetellaan välillä! -Niin, ja mainittakoon että naapuri-Ninnikin sai kertanuuhkaisulla samaisen kennelyskän, vaikka on rokotettu. Me tyhmät kun siihen rokotuksen voimaan uskoimme! Sen  tauti on tosin rajoittunut pieneen köhimis-kakoamiseen, ei ole edes tainnut oksentaa, joten ainakin oireet ilmeisesti rokotuksen takia olleet lievemmät?

-Loppuun vielä muutama kuva aamulenkiltä- naapurustossa asuvat viisi valkohäntäpeuraa alkavat jo olla niin tuttuja etteivät juuri vaivaudu väistämään ohikulkiessamme. Luultavimmin viime tai korkeintaan toissavuoden vasoja, kahdelle on pienet sarvet alkaneet kasvamaan ja keskinäinen mittelöintikin on alkanut!

Muutama viikko sitten kun susi oli keskustassa noin kilometrin päässä vangittu kameraan, nämä olivat pari viikkoa näkymättömissä, vaikka muuten oleskelevat lähipellolla tai Jatilan pihalla ihan päivittäin. Olivat joko vainunneet tai lukeneet somea? 

Keväisissä, vaikkei niin riemukkaissa tunnelmissa ,

terveisin

Susu&Ira

 III+ koulutuomareiden skaalantarkastus Wesundassa- vai oliko josssain Keski-Eurooppalaisessa ratsastuskeskuksessa? Vähän kun käyttää mielikuvitusta ja muokkaa maisemia kevääseen ja kesään sopiviksi- avot! 

Riivaavasta flunssasta huolimatta uteliaisuus oli suuri ja "pakko oli osallistua" (vaikka joka toinen vuosia riittää ja juuri viime vuonna SRL:n tiloissa tuli osallistuttua) kun paikaksi oli valittuna uusi hulppea Wesundan kouluratsastuskeskus Hämeenlinnan kupeessa Hattulan vanhalta kirkolta kivenheiton päässä. -Vaikken tästä yltiöpäisestä englannin tuputtamisesta joka paikkaan pidäkään, on kieltämättä helpompi puhua "Wesunda dressage centeristä" kun mistään k-o-u-l-u-r-a-t-s-a-s-t-u-s-k-e-s-k-u-k-s-e-s-t-a .

Ja keskushan tämä todella on, toiminta aloitettu viime vuoden toukokuussa ja vaikka paljon vielä kesken, jo nyt paikka henkii aitoa urheiluyrittäjyyttä talleineen, maneeseineen, laajoine tarhoineen jne- unohtamatta satulahuonetta, kengitys- ja hoitotiloja, pakkopilttuuta tai katettua juoksutustilaa. Tulossa vielä maneesin yläkertaan luentotiloja, pari yöpymishuonetta ja -sokerina pohjalla- sauna. Toiminnanjohtaja ja perustaja, itsekin kouluratsastaja Heidi Taipale toimi tilaisuuden emäntänä ja oppaanamme kun lopuksi katsoimme paikat. 

Meitä tuomareita oli liki 30, ja ehkä ainoana miinuksena oli se, että myös ne IIIK:n poistoa havittelevat tuoreemmat tuomarit pääsivät alussa ääneen ihan perusasioita käsitellessä videotehtävien perusteella- me "vanhemmat" olisimme sen osuuden voineet jo jättää pois?

-Kuvassa maneesiin etuosa aukeaa kentälle päin, jonne tarkoitus päästä lähipäivinä jo treenaamaan koska kuivuminen lumen jälkeen sujunut hyvin. Yläkerran terassilta huikea näkymä (seuraava kuva) myös tarhaavien hevosten ylle. Vähän toki mietitytti jos juuri on kentällä jonkun nuoren selässä kun jossain tarhassa porukka saa yhteisen hepulin siinä nenän alla...-Näin alkukeväästä luonto ei vielä päässyt oikeuksiinsa, ja paljon on työtä ennenkun ympäristö pääsee oikeuksiinsa mm valtava louhitun 

soramäärän poisajo ja laitumien perustaminen -

maata on alueella kuitenkin 57ha, joten maastoreittejä tullaan löytämään jopa omalta alueelta jatkossa!

Me tuomarit kokoonnuimme alakerran kahviossa, ja jos jotain halutaan moittia oli seinällä olleen näytön riittämättömyys näin isolle porukalle -tai sitten olisi takarivissä istuvien tarvinnut hankkia tehokkaammat silmälasit? Aloituskahvit maistuivat ja ohjelma oli siten jaettu että aamupäivällä purettiin niittä etukäteen tutkittuja/arvioituja videoita ja keskusteltiin niistä. Paula ja Jorma vetivät vuorotellen eri osuuksia- äänen kuuluvuudessa oli pieniä ongelmia, mutta Heidin tarjoama mikrofoni otettiin käyttöön sitten vasta maneesissa ruokailun jälkeen.

Jos jotain jäin toivomaan, oli se ehkä keskustelu loppukommenteista jotka me tuomarit usein kirjoitamme itse- miten saada positiivisella tavalla virheet ja mahdolliset korjauskehotukset sanotuksi lyhyesti ja nasevasti ja sillä tylsällä tavalla mitä tuolla ylemmällä taholla suositaan? Minut kuulema nistitään jos jatkan omia persoonallisia huomautuksia- eräänkin viimeisen Pyhän Yrjön lisätyn laukan  kommenetteihin ei saisi laittaa "väsyittekö?"-mainintaa...Toki kaikissa kisatilanteissa, vieläpä sihteeristäkin riippuen, on joskus vaikeaa saada lyhyesti ja nasevasti niitä liikekohtaisia kommentteja sanottua- jopa minulle joka jo yli 40 vuotta olen kisoissa pyörinyt! Sihteereistä olikin sen verran puhetta, että meitä tuomareita läksytettiin asiallisesta käyttäytymisestä niin sihteereitä kuin järjestäjiäkin kohtaan. Tämä oli minulle yllätys, mutta käsitin ogelman olevan lähinnä some-keskusteluihin siirtynyttä haukkumista ja mollaamista mihin tuomrit eivät tietenkään saisi ottaa kantaa. Kaikkea tuo some aiheuttaakin- no juu, sen verran olen seuraanut että ne asiantuntijat ainakin löytyy sieltä-  ja aina nimimerkkien takaa - kuinkas muuten?

Säännöt ja tämän vuoden muutokset katsottiin vielä ennen ruokailua- omalta osaltani kuulin niistä jo kolmatta kertaa, joten ehkä jotain jo tarttuikin- ainakin se takin väri joka pitää olla yhtenäinen ilman raitoja tai kukkakuvioita...kannukset mitataan taas saappaan reunasta ja hanskojen pitää olla valkoiset tai takinväriset. Paljon keskustelua herättänyt känny/korvanapit eli "luvaton apu radalla" on kielletty hylkäämisen uhalla, ja turvallisuussyistä saa vain yhtä korvanappia pitää verryttelyssä jotta toisella korvalla kuulee mitä stewardilla tai muulla järjestäjän toimihenkilöllä on sanottavaa. -Ohjien martingaalistoppareista keskusteltiin jo syksyllä ja ne ovat kansallisella tasolla kielletyt. Joten "satunnaisen koulukisaajan" kannattaa lainata sileät ohjat ennen starttia kaverilta jos aikoo kansallisella tasolla startata. Alue- ja seuratasolla ei näistä nipoteta (vielä)

Turparemmi ei koskaan saa olla niin kireällä, että se vahingoittaa hevosta. -Tästä on jo nyt ollut päinvastaisia ongelmia kun turparemmit roikkuvat niin löysällä että on vaara sen joutua suuhun. Stewardeille taas lisähommia...-Seuraavassa otteita säännöistä: 

"Tilanteissa, joissa suorituksen keskeyttäminen voidaan katsoa häiritseväksi ohjelman sujuvuuden kannalta, kuten siirtymisten tai teknisten tehtävien esittämisessä ohjelmanmukaista pistettä ennen tai jälkeen, päätuomari voi harkintansa mukaan olla keskeyttämättä suoritusta. Virheestä merkitään kuitenkin väärinratsastus. Jollei päätuomari keskeytä suoritusta ja ratsukko tekee ohjelmassa uudelleen saman virheen, huomioidaan vain yksi väärinratsastus.-Tästä kohdasta on joskus tullut kritiikkiä tuomareille kun ei keskeytä esim väärään pisteeseen lisäystä ratsastettaessa, kun ratsastaja mieluummin olisi tehnyt huonon lisäyksen uusiksi... Tässä säännöt pelastavat tuomarin nahan !

Luokan päätuomari vastaa seuraavien virheiden merkinnästä 0,5% virhettä kohden/tuomari: 

- saapuminen rataa ympäröivälle alueelle raipan kanssa - saapuminen radalle raipan kanssa - ratsukko ei saavu radalle 45 s. kuluessa lähtömerkin antamisesta, mutta 90 s. kuluessa - saapuminen radalle ennen lähtömerkin antamista - kür-ohjelmissa, jos ratsukko ei saavu radalle 30 s. kuluessa musiikin alkamisesta - ratsastaja ei ota alku-/ lopputervehdyksessä ohjia yhteen käteen - toistuva maiskuttaminen - Saapuminen radalle tai rataa ympäröivälle alueelle suojat jalassa tai ratsastajan virheellinen varustus (esim. hanskat puuttuvat). Tällöin C-tuomari keskeyttää suorituksen ja avustaja saa tarvittaessa tulla radalle ja virheellisyys/ puute korjataan. Ratsukko saa valintansa mukaan aloittaa suorituksensa alusta tai siitä kohtaa, jossa C-tuomari keskeytti suorituksen – annettuja pisteitä ei muuteta. 

*Alueluvalla ratsastettavissa luokissa voidaan järjestää yhdistettyjä luokkia 4-, 5- ja 6-vuotialle hevosille. Yhdistetyissä luokissa tulee käyttää FEI:n nuorten hevosten ohjelmia, jolloin jokainen ikäluokka käyttää oman ikäluokkansa FEI ohjelmaa. -tässä keskusteltiin siitä, että jos jo kutsussa on mainittu saman luokan olevan auki esim 5-6- ja 7-vuotiaille a)b) ja c) -jaolla näitä ei tietenkään voida jälkikäteen yhdistää.

*Joukkue SM:iin ei enää tarvita erillisiä kvaalituloksia osallistujilta

*tuomarioikeuksien hankinnassa tuli tiettyjä lievennyksiä omaan ratsastustaitoon koskien vaativia ja siitä ylöspäin olevia luokkia. jolloin koearvosteluja tulee tehdä enemmän. Onneksi itse "velvollisuudentunnosta" ratsastin parikin va B-luokkaa ennen oikeuksien korottamista joskus 1990-luvulla...Ja taisin vielä vaativaa startata Lauries Gloriella kun piti hyppääminen jättää sen päävamman takia 2013? 

Maneesissa katsoimme ja arvostelimme  sitten - osa sivusta, osa edestä- yhden junnujen esiohjelman ja yhden Pyhän Yrjön toimien omina sihteereinämme- kuka mitenkin ehti. Minä ehdin melko hyvin, mutta sitten kun niitä suorituksia kahvin jälkeen purettiin, en saanut selvää puolistakaan merkinnöistä. hmm.Ei ne ratsastajat siis ihan turhasta tule kysymään kun minulta usein halutaan startin jälkeen tietää mitä papereihin olen kirjoittanut..

Noin puolet porukasta istuivat sivulla- todella mielenkiitoista saada avattua piste-eroja liittyen istumapaikasta- oli yllättäen parinkin pisteen heittoja!

Edestä et näe onko hevonen juuri oikeassa pisteessä ja miten tasan se seisoo, kun taas sivulta ei näe tuleeko se riittävän suorana. (Itse istuin edessä, myönnän että se sivupisteessä istuminen on vaikeampaa!-pysyin siis mukavuusalueellani..)

Ihanan valoisa ja miellyttävä maneesi jossa riittävästi katsomotilaa kuitenkaan menemättä liiallisuuksiin. Myös kahvilasta ja yläkerran kehitteillä olevista tiloista hyvä näköyhteys.

Koeratsastajia emme nimenneet tai tenttineet sen kummemmin- aivan oikein. Kiitos heille, saimme sitä mitä pyysimme kun ohjelmien jälkeen vielä katsoimme ja keskustelimme yksittäisitä osista liittyen esim taivutusväistöihin ja sarjavaihtoihin sekä takaosakäännöksiin.

Peruutuksia jäin kaipaamaan - siis hyviä sellaisia- mutta en tässä viitsinyt (taas) avata suutani kun kukaan muu ei niitä halunut nähdä. 

Kahvin jälkeen katsoimme pätkät uusiksi videolta ja avasimme pisteytystämme- aika hyvin oltiin kaikki  pysytty ½-pisteen sisällä ja ne jotka erosivat enemmän, olivat usein siinä sivussa istuneita. Huomaan olevani yhä melko ankara, vaikka suuntaus on jo kiltimpään, mutta sitten kun mennään neloseen ja alle voisin monesti olla vielä kriittisempi- aina tuntuu löytyvän jokin "sääliä herättävä" syy olla kiltimpi. Se, mikä oli mielenkiintoista oli Paulan loppuun kokoama kooste kuolaintuntumasta ja kokoamisesta- laitan siitä osia tähän koska nyt kaivattaisiin tilaisuutta missä RATSASTAJAT ja TUOMARIT kokoontuisivat yhteen keskustelemaan näistä asioista ja tuomarit avaisivat ratsastajille mitä me ajamme takaa ja mistä kiitämme, versus rankaisemme! Yhteisillä säännöillä tässä pelataan, ja näin "eläinystävällisyyden nimissä" niitä pitäisi tarkentaa kaikille osapuolille!

Tämä on hyvä! Tällaisella koulutuksella yhtenäistetään tuomarilinjaa ja päästään eroon siitä "väkisin-hampaat-irvessä-ratsastamisesta- " missä tarkoitus pyhittää keinot (vrt tapaus Helgstrand) ja muistetaan että kyseessä on kahden elävän olennon YHTEISTYÖ. Ratsastus on parhaimmillaan taidetta!

Sen verran jäin jutuista paitsi-olisinko käynyt vessassa?- että kohta missä mainittiin kättä vastoin/kuolaimen yläpuolella kulkeminen (=ei peräänannossa)  arviolla 5 koskee vain kansallista tasoa- harvemmin seurakisoissa näkee minkäänlaisessa peräänannossa kulkevaa tuntiponia jossain heC-luokassa, mutta jos ne muuten toimivat ja mieluusti tekevät töitä niin kyllä minä ainakin 6 palkitsen, ellen enemmän. 7 varten haluan jo jonkinasteen peräänantoa (paitsi ehkä joki yksittäinen onnistuminen) jotta ratsastajalle ei jäisi väärää kuvaa lajista, mutta jos tuota oikeaoppista tuntumaa haetaan jo pikkukisoissa, ei meillä kohta ole osallistujia niihin! Tästä olisin mieluusti virittänyt keskustelua, mutta se meni siis minulta ohi- ehkä tämä vaB---ylöspäin foorumi ei ole oikea paikka vaikka me kaikki -omasta luokituksesta riippumatta- joudumme välillä katsomaan niitä ei-niin- korkeatasoisia suorituksia.

Loppuun vielä pari kuvaa Wesundan tiloista- toivottavsti jo kesällä uudelleen! Syksyn suokkimestaruuksiin jo lupauduinkin!

Ihanaa kakkua kahvin kera tarjosi emäntämme Heidi Taipale- itsekin tuomarikaartimme liittynyt paikan omistaja. ( Kakkua lohkaisemasssa Kalle Nykänen)  KIITOS!  

 Sulhasvalintoja vahvistamassa- kyläily Jaska Jokusen luona Nummelassa vahvisti parin valinnan Susulle. Kyseessä kuitenkin "järjestetty avioliitto"

Aika hauska juttu sinänsä- ei niitä tammahevosia koskaan käytetä "tuttustumassa" tuleviin sulhasiinsa, muista eläimistä puhumattakaan, mutta eilinen kyläily Magic Melliersin kennelissä Susun kanssa liittyi nimenomaan tähän mahdolliseen sulhasenvalintaan.

Sain pyydettäessä labradoriyhdistykseltä viikon sisään suosittelun mahdollisista sulhasista kun liitin suvun, terveyskertomuuksen ja toiveeni tyypistä -tuloksena kolme kandidaattia josta Saint Starlightia ei mieluusti käytetä jalostukseen, ja My brand night to Remember periyttänee pelkkää mustaa oman värityksensä mukaan,joten kun sain kiinni Magic Melliers Charlie Brownin omistajan Kati Hokkasen, sovimmekin heti tapaamisesta että näkisin kaverin ihan "live".

-Mainittakoot tässä vielä kriteeri siitä, etten toiselle puolelle Suomea lähde koiran kanssa sulhasen hakuun- "first things first" -Vuosia  jälkeenpäin naureskelin dalmatiankoiran Soffin astutuksesta Turussa, joka oli mielestäni sen verran Oulua lähempänänä (toinen sulhasehdokas) ja  vielä kuljettavissa koiran kanssa mokoman syyn takia. Seuraavana vuonna vein Gabrielle-tamman Saksaa siemennettäväksi Lauries Crusadorilla....

Lunta oli taas hieman maassa, joten kihlapari pysyi puhtaana kirmatessaan ympäri niittyä tutustuessaan toisiinsa. Olin itsekin aivan hämmästynyt - nämä tulivat heti toimeen ilman sen kummempaa kyräilyä tai ihmettelyä! Sen verran kakaroita lie molemmat - Jaskalla ei vielä ole tyttöystäviä ollut, joten toivottavasti sen ajan koittaessa leikin laatu vähän muuttuu....

Susun paino 29kg matsaa hyvin Jaskan 32kg; en olisi voinut kuvitellakaan mitään 40-50kg "klönttiä" pikkutytölleni! -Kangasalan uimakisoissa viikko sitten juttelin 4-vuotiaan metsästyssukuisen ruskean labbispojan omistajan kanssa - hyviä tuloksia metsästyksessä ja siihen liittyvissä kokeissa, mutta aikamoinen "ripakinttu" ja Susua pari kiloa kevyempi. Katselin huvikseni sen paperitkin -Kennelliitolla ihan Hipposta vastaava sivustoa- eikä siellä ollut lainkaan näyttelytuloksia eikä edes mainintaa lonkka- tai kyynärröntgenistä.

Magic Melliers Charlie Brown ja omistajansa Kati Hokkanen 

Toinen kandidaatti samasta kennelistä olisi ollut Magic Melliers Thief of Hearts eli Teddy, joka hieman nuorempi mutta jonka näyttelyura alkanut vielä Jaskaakin loisteliaammin, ja josta löytyisi hieman linjajalostustakin. Katsastimme tämänkin kaverin, Susu hyväksyi senkin, mutten minä niin siitä innostunut vaikka tästä olisi saanut hieman lisää rotevuutta ja vielä parempaa selkälinjaa. 

Makuasioista ei voi kiistellä. 

Susulla ja Jaskalla synkkasi heti

"First things first" - Katin taskusta löytvät herkut saivat nämäkin leikkikaverit poseeraamaan hetkeksi- kovin on samaa näköä naamaa myöten! 

Jalostustavoitteista oli myös juttua- juteltiin vielä Pauliinan kanssa (-Susun kasvattaja) illalla, ja näissähän mennään niinkuin hevospuolellakin, helposti "kysynnän mukaan" ja siksi erottuneet kaksi niin erilaista linjaa eli näyttely ja metsästys, joista ensin mainittu alkaa jo olla liian matalajalkainen ja  rungoltaan kovinkin raskas, kun jälkimmäistä ei meinaa aina edes tunnistaa labradoriksi. Palveluskoirat lienevät jotain siltä väliltä?

Omana tavoitteena saada terveitä, hyvärakenteisia ja superluonteisia pentuja, joilla voi harrastaa kaikkea mahdollista koko perheen voimin.

Ainoa "ongelma" tässä suunnitellusssa yhdistelmässä saattaa olla liiankin innokas luonne- vaikka sanotaan että koirat rauhoittuvat noin kahteen ikävuoteen mennessä, se ei näköjään koske kaikkia. Ja Jaskakin on kuulema aikamoinen "ikiliikkuja".  Meillä on tosin mennyt tuo yksinolo jo paremmin- joskus jopa 7-8 tuntia kerrallaan, mutta sitten kun sattuu niitä turhautumisia, rikotaan/syödään vaikka mitä. Eilen päivällä lie ollut tarkoitus kylvää ruokapöydältä löytyneitä auringonkukan siemeniä , mutta paketti oli "räjähtänyt" jo eteisen lattialle.... Lisää rikkinäisiä taskuja on myös takeissa, ja henkareita saisi taas ostaa lisää. Onneksi en mitään salaattikastikkeita tms ole viime aikoina unohtanut näkyville-  yhden pullon sisältö ei aiheuttanut edes mahavaivoja pari kuukautta sitten!

Jänniä aikoja tässä edessä- jokin emättimen väliseinätutkimus olisi vielä tehtävä - minulle aivan uutta- sukulaisten geenitestit ok, joten progesteronimittaukset ovat sitten juoksun alettua vielä edessä- hevosillahan tämä ajankohdan laskeminen onnistuu niin näppärästi ultraäänellä, mutta ymmärrän ettei koiran pyllyyn mokomaa anturia edes mahdu, ja onko kohdun rakenne edes sellainen että mitään ylletään katsomaan? Munasolujen koosta puhumattakaan- niitä 3-6 cm follikkeleita uskin koirissa kasvaa ! Minulle aivan uusi "aluevaltaus" -katsotaan miten käy!  Soffin pennutus tapahtui muun touhun ohessa- ihmeen hyvin sinänsä- mutta nyt kun ei ole hevosia, ei ratsastuskoulua, ei kasvavia lapsia tai omaa kisaamista- on tilanne aivan eri!

-Viimeksi mainitsemani anaalirauhasongelma taitaa olla jo -ainakin hetkeksi- selätetty sen huuhtelun toimesta. Vähän jo ehdin hätäillä yhtenä aamuna pienestä vinkumisesta, mutta se on ilmeisesti liittynyt Ninjan touhuihin koska ei ole toistunut ja ulkoilut ulostamisineen ei aiheuta ongelmia. Toivotaan että näin on!

HIIHTOLOMA/SPORTLOV ajatuksia sairastellessa

 "VIIKKO VAPAUTTA" - tai sitten sairastellen kuten kunnon työntekijän kuuluukin lomalla tehdä- perjantai-iltana jo hitusen sairas olo, mutta pitihän sitä lauantain uimahallitreeneihin lähteä kuuntelemaan ah-niin -komean ja mukavan valmentajan neuvoja. Jospa jo ensi kisoissa se kaavailtu 30sek alittuisi?

Sunnuntaiaamuna ääni olikin sitten jo varista pahempi- juuri sellaisena päivänä kun piti kokeilla valmennustuntia Teamsin kautta. -Onnistuihan se, kun pääsee puhumaan normaalilla äänellä mukavasti tuolissa rötköttäen! Vaikka zuumaus ei onnistunutkaan ja jotkut yksityiskohdat jäi  näkemättä, oli kokonaiskuva kuitenkin ihan positiivinen ja jatkamme heti ensi sunnuntaina! Eihän tällainen lähiopetusta voita, mutta on siiinä tukemassa ja pudottaaa kustannuksia kaikille osapuolille- kannatetaan!

Ypäjälle olin myös suunnitellut lähteväni koearvostelun pariin, mutta se homma peruuntui jo alkuviikosta kun katselin ilmoittautuneiden määrää- 6kpl . -Missäköhän ovat ne Paulan kuuluttamat uudet ratsukot kvaalien poistuessa tänä vuonna? Näyttää pahasti siltä, etten saa suoritettua kolmea vaadittua Inter 1 arvostelua kun a) luokkia ei ole b) osallistujia ei ole vaadittua 12 c) väärät tuomarit d) itselle sopimaton pvm/paikkakunta. Mun "tuomariura" on kertakaikkisen väärinpäin- aikanaan kun hankin oikeudet 1979, olisin saanut istua jatkuvasti jossain kisoissa, ja tilanne vaan kiihtyi sen jälkeen kun 1980-luvun loppupuolella sain III luokan paperit. Toki istuinkin, kokemusta hankittu laidasta laitaan, mutta oma aktiivinen (este)kilpaileminen, tallinpito ja neljä kasvavaa poikaa hieman rajoittivat harrastusta. Nyt, kun aikaa ja intoa olisi, en kuulu "oikeisiin" piireihin ja eteneminen alkaa taas lähes nollasta. Tyhmää. 

Alkuviikosta aurinkoinen sää innosti ulkoilemaan- pohjaton räkätauti taas ei. Jonkinlaista kompromissia siinä tehtiin kun koiran piti kuitenkin päästä lenkille- onneksi on koirapuisto ja siellä tuttujakin kavereita! 

Työ- ja muita paperiasioita kävin läpi ja laiskottelin lukemalla- Pirkko Saisiota kahden kirjan verran ja yhä kesken oleva Mika Waltarin "Turms" .Nyt on lisäksi meneillään EDUCA-messuilta ostamani aivotutkija Hansenin kirjoittama "Aivovoimaa" (suomennettuna tosin) jossa käydään läpi liikunnan vaikutusta oppimiseen ja aivotyöhön yleensä. IHANAA, asia josta aina olen ollut vakuuttunut, ja joka tässä nyt todistetaan ja perustellaan!

Tiistain Akin poikaset kävivät lettuja syömässä ja tekemässä äidilleen synttärionnittelukortin, ja illaksi piristyin sen verran että Riikan kyydissä pääsin Monninkylän teemajoogaan- ahaa-elämys tuli kun tajusin että "puu"-asennossa pitää vastustaa toisella jalalla eikä vaan antaa periksi ja lähes kaatua! Laji, josta oppii lisää koko ajan, ja oman kehonhallinta etenee- tälläkin iällä! Kunpa olisi tätä jo älynyt aloittaa monta kymmentä vuotta sitten - olisi ollut hyötyä ratsastukseenkin!

-Ihan kaikkia liikkeitä en ole- enkä edes ehkä halua?- sisäistänyt, kuten tämä kuvan olkapäilläseisonta kahden tuolin välissä. Mutta päälläseisonta onnistuu jo useamman minuutin verran ja hartiaseisonta on muuten mukavaa, kunhan ei tukehtuisi kun pää on rinnassa kiinni ja kaikki kaulaläskit jää puristuksiin..

Salilla käymiseen tuli nyt stoppi- flunssan takia ei suotavaakaan, ja toisena osa- eli tekosyynä uudet laitteet jotka ovat niin hienoja että jo käyttöohjeiden tulkitsemiseen menee turhaa aikaa. Toki sain neuvoja Vireuksen hyvältä henkilökunnalta, mutta että se laite, jolla sain rintalihaksia ja  ryhtiä korjattua, nyt korvattiin kolmella (!) eri laitteella on minulle jo liikaa. Jos harrastuksesta tulee ikävä pakko 3x viikossa, voi sen vaihtaa, eikö?

Ja tanssia-  siis nykysellaista- kävin kokeilemassa ja vaikkei askeleet mennyt puoliksikaan oikein, tuli hyvällä tavalla hiki ja pulssi nousi- asetettu tavoite saavutettiin siis!

-Laitan muutaman kuvankin näistä hurjista laitteista, joita joku friikki suorastaan rakastaa, mutta minulle heinäpaalit ja paskalapio sekä kottikärryt ovat yhä edelleen se ainoa oikea tapa kasvattaa lihaksistoa. Ja sitäpaitsi hyödyllinen!

-No, nyt se on sanottu

Tällä viikolla en sinne tanssiin tietenkääm maanantaina mennyt, pitää sairastaa rauhassa. Tässä oli yksi hyvä lisäsyy muuten jättää siivoamatta- ei sairaana saa rehkiä!

Jotain pientä toki tullut tehtyä- lämmittäessäni saunaa pitkästä aikaa keskiviikkona, huomasin ettei saunan oven ikkunalaseja oltu pesty - ties koska? no, nyt ne kiiltävät puhtauttaan!

Keskiviikko olikin sitten Susun tohtorissakäyntipäivä- siitä kirjoitinkin jo aiemmin. 

"Torstai on toivoa täynnä" joten reippaasti auton rattiin - Didrichsenin museo on hankalasti tavoitettavissa yleisillä- ja menoksi. Kun museo avataan klo 10, on jo puoliyhdentoista aikaan ensimmäinen ryntäys rauhoittunut, ja klo 11 pintaan oli poislähtijöitä jo senverran että autokin pääsi hyvin parkkiin. Jonotus kesti kymmenisen minuuttia, ja totesin miten fiksusti olivat tulemisen ja poistumisen järjestäneet eri ovista ja sisäänmenon yhteydessä jo tsekattiin Museokortit tai korttimkasut. Pienessä museossa ei tuntia kauempaa mene, ja vaikka ostohaluja aina löytyy, maltoin tällä kertaa mieleni ja poistuin vain muutaman kortin ja jääkaappimagneetin kera.

Ilvesveljekset - Särestöniemen "alter ego"

-Sudet ulvoo kuutamolla

"Jäätynyt kevät"

Ihania värejä, paksuja sivellinotteita, rakkautta luontoon...Nyt puhutaan jo ääneen -ja pohditaan teosten symboliikkaa- suhteesta Yrjö Kaijärveen, joka loppui tämän kuollessa 1971- samana vuonna kun homoseksuaalisuus poistettiin rikoslaista. Käydessäni Taidehallin Särestöniemen muistonäyttelyssä 1982, tästä ei vielä puhuttu- sen olisin kyllä muistanut. Taidehallin isoissa tiloissa teokset pääsivät oikeutetummin esille, mutta hyvin oli täälläkin ripustus onnistunut; pienet tilat huoimioiden. Näyttely jatkuu toukokuun loppuun asti- suosittelen ehdottomasti! Luulisi jonojenkin pikkuhiljaa hälvenevän, vaikkei tuo 10min odotuskaan mikään paha ollut.

Mietin jo viime syksyn Kainuun matkalla, että pitäisi sinne Särestöniemeen Kittilään asti, joku kerta päästä- olisikohan se jo ensi syksynä? Kesä menee (toivottavasti) koiranpentuja hoitaessa. 

Kun kerran Helsinkiin asti ajoin, en viitsinyt ihan suorinta tietä kotiinkaan palata, ja kun en saanut broidiani puhelimitse kiinni, kyläilyä ajatellen, päätin poiketa aamukahville (klo 12...) Helsingin pitäjän Pyhän Laurin kirkolla.

Olin tästä kahvilasta "jostain" lukenut, ja siitä että lounaallekin pitää varata pöytä, mutta yrittänyttä ei lannisteta- eikun matkaan! 

Kuultu tieto pöydän varaamisesta ei ollut mitään huuhaata- jonoa oli kassallakin, ja eräs seurue ohjattiin ulos pahoitellen ettei vapaita pöytiä löytynyt. Itse kuitenkin jäin jonottamaan toivoen että kahvikupin kanssa saisi vaikka seistä jossain nurkassa hetken - niin kovaa kolotti kahvihammas kun en aamukahvia ollut juonut. Ja juuri tiskiltä tilattuani eräs pöytä tyhjeni ja pääsin vallan istumaan kahden rouvashenkillön kanssa. He osasivat kertoa hyvistä pizzoista- näinkin ison uunin ulkona- ja siitä, että kesällä on ulkona lisätilaa, muutoin on ihan tuurista kiinni pääseekö syömään. Hyvännäköistä ruokaa oli ihmisillä lautasilla, pizzoista puhumattakaan! Viihtyisä ympäristä ja kova puheensorina.

-Tiekirkot ovat aina kiinnostaneet, ja kuinka ollakaan pitäjän vanhan Pyhän Laurin kirkon aukioloajat sattuivat sopivasti klo 12-15 välille . Pienempi kirkko oli sisältä mitä muistin,( Kemiön vastaavaa kirkkoa paljonkin pienempi, mutta yhtä kaunis.) -Muistikuvia pitäjän kirkolla tapahtuneesta omasta ripillepääsystä ei ollut, enkä tähän hätään löytänyt omaa rippikuvaakaan-taitaa olla äidillä. Mutta eka poikaystävä tuli tavattua siellä rippikoulussa silloisena keväällä ja ne kirkonkylän seudun alueet tulivat tutuiksi- suhde tosin jäähtyi jo kesän leiriin mennessä...

Sytytin kynttilän marraskuussa kuolleen mobo Göranin muistolle. 

Katselin hautuumaata hetkisen sen lepäessä ohuen lumipeitteen alla- paljon kauniimpi kuin Malmin suurhautuumaa. Mutta taitaa jo olla osaksi pois käytöstä kun niitä hautakivien aikakirjoituksia lueskelin. 

Tässä asiassakin mietittävää- sukuhauta siis löytyy Malmilta- selvitin syksyllä että sinne mahtuu vielä parikin arkkua ja taisi olla toistakymmentä uurnaa- ja se on ikuinen eli meikäläinenkin pääsisi. Uusi hautakivi pitää kesään mennessä saada sinne hoidettua vanhan ollessa jo  täynnä nimiä- kyseessä siis äidin ja äidinisän sukua. Asioita joita ei aiemmin ole tarvinnut miettiä- nuorten mielestähän elämä on ikuista- mutta omien sukulaisten vanhetessa ja kuollessa on ihan käytännön asioista huolehdittava. Tämä hautakivi lie yksi niistä- Sari-serkku sitä nyt hoitaa, äiti oli myös kysellyt tarjousta hautatoimistosta- katsotaan miten tämän riitaisan suvun kanssa saadaan aikaiseksi...

Taas piti kotiintullessa levätä että jaksoi illan joogatunnille-onneksi tällä kertaa päästiin eteentaivutusten kera melko helpolla eikä seuraavanakaan päivänä lihaksissa tuntunut.. Perjantai alkoikin rattoisasti kahvitellessa ja aivotoiminnan ja liikunnan yhteisvaikutuksesta lukien, kaupoissa tuli käytyä (lakosta huolimatta) ja uskalsin ekaa kertaa viikkoon saunaan ja uimaan Katrinrantaan- tosin uimisen jätin ihan 25metrin löllyttelyyn.Ja taas piti levätä- Susun lenkityskin melko minimaalista -katse askelmittariin kertoo että 10.000 askelta ei ole kertaakaan viikkoon täyttynyt, vaikka noita 8-9.000 askelta on tassailt melkein päivittäin- sairastamisesta huolimatta.  

Ja ykis asia vielä- kun pitäisi jotain oppiakin tässä elämässä- seurasin on-line Dohan koulukisojen tuloksia todeten tyytyväisenä Jonna Aaltosen sijoittuen ja torstaina jopa voittaen parapuolella, ja Henri Ruosteen olleen 5:s kauden ensistartissaan Tiffanyllä. Ihana seurata kun suomalaiset pärjää!

-Ja vielä ihanempi nähdä heidän suorituksiaan livenä- minullehan "Clipmyhorse"- sovellus ilmoittaa sähköpostiin aina uudet kisat enkä ollut muistanut että pieneltä kuvaruudulta myös pääsee suorituksia seuraamaan -maksutta!  Muisti on hyvä mutta toivottoman lyhyt!

Tänään sitten seurasin tuomarinäkökulamsta lähes koko GP:n ja tilastoin tällä kertaa tervehdysten arviointia-mikä oli paikoin melko kirjavaa- ja mätkäsin itsekin numeroita ja kommentteja paperille. En tiedä oliko vertailusta mitään hyötyä kun en niistä omista muistiinpanoista enää suorituksen jälkeen saa selvää!

Etenkin Machan pisteitä seurasin, ja saatan  taas tavatessamme joitakin kysymyksiäkin esittää-jos nyt enää saan pisteistäni selvää ja edes löydän ne muistiinpanot- mutta hienoa oli että oma kv-tuomarimme oli Dohassa mukana! 

-Arabiemiraatit kilpailupaikkana tietty hieman kyseenalainen ihmisoikeusrikkomusten takia, mutta mielestäni Jonna Aaltonen omassa Face-päivityksessään hyvin kiteytti asian- ollaan ongelmista tietoisia, mutta pyritään saamaan positiivista julkisuutta sekä pararatsastukselle että ratsastaville naisille! Hyvä näin. (Kuva viime kesän rataharkoista Hyvinkäällä jossa MAcha neuvoo Riittaa ja Hamssua.)

Palataan vielä perjantai-iltaan ja MIKKO ALATALON konserttiin Mäntsälän kulttuurimeijerissä. Ostin jo viikko sitten innoissani kaksikin lippua, mutta oli yllättävän vaikeaa saada ketään mukaan ystävistä! Ulla lupasi vihdoin tulla, mutta sairastuikin flunssaan mutta sitten sain yllättäen joogakaveri-Satun innostumaan- samaa ikäluokkaa kun ollaan ja samoja bändejä/artisteja nuorina kuunneltu.

Ja samaa, eikun melkein 10vee vanhempaa ikäluokkaa on Alatalon "maalaispoika" - tv-esiintymisissä ilmeisesti niin taitavasti meikattuna että nyt livenä vasta huomasi että vanhentunuthan tuokin mies on..-Juice Leskinen olisi pari päivää sitten täyttänyt 75v, samoilla baanoilla Tampereella olivat aloittaneet. 

-Vielä kun Alatalon mainoksissa mainittiin kitaristina hänen Kalle-poikansa, pitimän oikein Wikipediasta tarkistaa tämän "poikasen" ikä- 47 vuotta.  

No, musiikki oli tuttua, paikka hyvä eturivissä, ja pienessä meijerissä tunnelma tiivis- mikäpä sen mukavempi  päätös perjantai-illalle! 

Loma lähenee loppuaan, flunssakin alkaa olla selätetty, joten tänään uskaltauduin Hirvihaaran hiihtomajalle Suomen Ladun hiihtotempaukseen jossa Mäntsälän retkikin oli edustettuna. Mietin hetken otanko lainkaan suksia mukaan, mutta heitin ne autoon ja hyvä niin- Kesport esitteli karvasuksia ja niitä sai myös kokeilla, monojakin. Tuumasta toimeen- eka kierros pellon ympäri (n.1km) lainasuksilla (Peltonen), toka omilla Fichereillä; joista kyllä omat vei voiton. Mutta ne toiset monot oli miellyttävät jalassa! Ja suksillakin pääsi- niiden valinta oli vain outo- painoon perustuen. Mä otin 85kg kun oli niin paljon vaatetta...Sitten kuulema siteiden paikkaa/kulmausta voi vaihtaaa kelistä riippuen, ja karvakohdat harjataan, muualle laitetaan jotain voiteita. Huh, mä taidan kyllä yhä tyytyä mun vanhoihin suksiin- niillä ei ainakaan pääse liian lujaa!

Tämän talven hiihtokilometrit jäävät siis alle kymmeneen- tuskin lunta enää suksittavaksi asti tulee, mutta eivät nuo vuodet muutenkaan ole veljeksiä, eihän? 

Olen joskus tämän blogin perustanut opiskeluaikoina kun piti reflektoida kaikkea opittua, niin teenpä nyt tästäkin viikosta jonkinlaisen yhteenvedon.

Huomista ei enää lasketa- kun klo 12 jälkeen on nettivalmennus pidetty, on iltapäivä vapaa lomailemiseen ja laiskotteluun- maanantaina jatkuu työt ja taidanpa olla ihan virkistynyt kun on ollut helppoa ja rentouttavaa lomailua flunssan parissa!

*siivota ei tarvitse jos on kipeä

*kuitenkaan jääkaapin puhdistus tai pienten ikkunoiden pesu ei ole siivoamista

*koira ja kissa viihtyy hyvin emännän kanssa kotona

* kukaan ei soita, käy tai ehdota tapaamista muulla keinoin - saa olla ihan rauhassa . Sen voi toki tulkita hyväksi/pahaksi

*Kotona voi jopa viihtyä. Ainakin hyvän kirjan kanssa

*Sängyssä on mukava lukea- tyynyjen asettelu vaan vaatii hermoja *Jos syö puoli pussilista salmiakkia monen kuukauden tauon jälkeen, tulee maha kipeäksi*Jos haluat olla hyvällä tuulella- älä katso/kuuntele uutisia.*Trump ja Putin ovat umpihulluja ja vallanhaluisia*Joogassa voi löytää uusia keinoja pysyä pystyssä ja olla kaatumatta vaikka seisoo yhdellä jalalla*koirien anaalirauhanen voi tulehtua.*Mikko Alatalo on yhä maalaispoika, muttei enää niin nuori. Olisiko maalaisukko parempi nimi? *Puhelimesta pitää välillä tyhjentää vallan sadoittain valokuvia jos haluaa jonkin applikaation sinne- minä en aio ottaa mobilepayta, S-K-ketjujen tai LIDLin mitään alennusapplikaatioita. Työpaikan Smartumin asensin ja sitten  kuulin että 200€ etu syötetään sinne vasta maaliskuun puolessavälissä. *Lomabudjetti ei ylittynyt kun en lähtenyt Ruotsin Skellefteåhån kisoihin- nyt ajateltuna hyvä ettei kukaan tarjoutunut kaveriksi- ei siitä uinnista juuri mitään olisi flunssaisena tullut. Ensi vuonna sitten!*Suomen luonto on ihan parasta!*kaikkeen ei tarvitse ehtiä ja kaikkea ei  tarvitse tehdä- Uudessa Wesundassa en ole käynyt, siellä olisi ollut Vanegaitin kurssikin katsottavana, ja tänään olisin ehtinytkin...oli lohduttavaa lukea että se oli loppuunmyyty*