Kevät tuli, lumi suli- mutta juoksua vielä odotellaan...

 Susun kuulumisia pitkästä aikaa- kennelyskästä taisin viimeksi kirjoittaa: Se saatiin selätettyä parissa viikossa- pahin olikin siinä samassa rytäkässä puhjennut ripuli siihen liittyvine siivouksineen.

En tiedä onko koiralle oikeasti puhjennut joku suolisto-ongelma- Kimin seitsenvuotias rescue-koirahan jouduttiin suolistosyövän takia lopettamaan- mutta eihän tällä ole sitä ikääkään kun kolme vuotta ja viime syksyllähän tehtiin sen "jänisraatojutun" jälkeen kattavat labratutkimukset- ainakin jos on hintalappua uskominen..

Kaiken piti olla hyvin- käyty Kemiössä (Heitin itse talviturkin mereen Gammelbyssä, Susun uskollisesti vahtiessa rannalla), koulukisoissa, lenkkeilemässä naapurin Ninnin kanssa, tuttuja koiria käynyt kylässäkin ja ulkoilu ollut valvottua näin kiinnipitoaikana. Koirapuistossa ei olla edes käyty sen kennelyskäepisodin jälkeen.

Seuraavaksi on ilmeisesti varustettava koiralle kuonokoppa ulkoilun ajaksi, sillä en todellakaan tiedä mistä uusin ripulitauti -taas olkkarin PESTYLLE matolle- on tullut. Toki, labbis kulkee nenä maassa kuten pölynimuri, ja lukematon on se määrä pelkästään jäniksenpapanoita, mitä sinne suuhun on tässä talven aikana imuroitunut... Nyt ilmeisesti jotain muutakin kun "löysät" löytyi vappuaamuna ja koira "kärvisteli" syyllisen näköisenä pedissään- en ymmärrä miksi se ei osaa pyytää ulos jos on oikeasti hätä? Jotain on mun koirankasvatuksessa mennyt pieleen, sillä tarkemmin ajatellen - Susu ei koskaan PYYDÄ ulos, se vaan viedään sinne 3-4 kertaa päivässä. Ehkä liian hyville opetettu? Etenkin kun sitten parina yönä kuljettelin yömyöhällä ja vielä aamulla lukonlaulun aikaan kun ne siivoamiset, oli sitten matolta, lattialta tai sanomalehdeltä, eivät ole mun suosikkipuuhaaa...Onneksi tämänaamuinen "tuotos" jo näytti normaalilta - enpä ole koskaan aiempien koirien paskantamisia näin tarkkaan seurannut! No, sangen vaikeaa se olisi ollutkin maalaiskoirien kanssa kun hoitivat tarpeensa ihan itse minun hoitaessa hevoset. Nämä "kaupunkiyksilöt" ovatkin näköjään ihan oma lukunsa...

No, ripuli tai ei, menohaluihin tämä ei tunnu vaikuttavan ja niin me teimme perjantaina vapun jälkeen vuoden ensimmäisen Haukankierroksen ihan kaksisteen, tosin jätettiin loppumatkalta se järviosuus pois kun epäilin pitkospuista huolimatta, melkoista kosteikkoa polun varrelta. Olin kovasti mielikuvitusta käyttäen uumoillut näkeväni sen vihaisen metson tai vaikkapa ilveksen, joten pettymys oli melkoinen kun ainoastaan metsäkauris juoksi meitä eräässä kohdassa karkuun. Tosin- tällä kertaa ei niitä valkohäntäpeuroja joita meillä on keskustakin täynnä, vaan joku kuusipeuran tapainen harmahtava yksilö ilman sitä kuuluisaa valkoista hännänalusta. Ja metsosta kuulin sen, että se olisi jo viime vuonna vangittu ja siirretty pois ihmisiä pelottelemasta.

Kevään värit alkavat jo metsässä olemaan parhaimmillaan, joten TAAS tuli otettua kuvia vaikka tuolta lenkiltä jo on satoja kuvia ennestään!

Ihanaa vihreää sammalmetsää!

Paikoin häiritsee moottoritien läheisyys, kun äänet sieltä sekaantuvat lintujen viserrykseen...

Noin lenkin puolessavälissä eli reilun parin kilometrin kohdalla yhä merkit siitä, mitä luonnonmyrsky saa tahtoessaan aikaiseksi.

Kyllä ihminen on lopulta aika pieni!

Mun "suosikkikivi" jota polku suorastaan nuolee sitä ohitettaessa.

"Pirunpelto" aina yhtä mahtava!

Todistettavasti kevät- sekä sini- että valkovuokkoja samalla mättäällä sulassa sovussa!

Keväiset odotukset on minullakin, nimittäin Susun juoksua tässä tarkkaillaan. Tänään naapurin Ninni, itse kuukausi sitten steriloitu, kovasti haisteli Susun peräpäätä.

Eli josko se siitä?

En ole verannalle mitään vielä tehnyt- katsotaan nyt ensin että edes saadaan tiineeksi- ja sama pätee puutarhaan. Hyvä tekosyy olla hoitamatta ja istuttamatta mitään "jos pennut kaikki kukat sitten pilaavat" ?

Katrinrannassa on käyty lämmittämässä saunaa- en ole vielä päästänyt veteen pulahtamaan vaikka lämpötila on jo +10 pienessä järvessä.

Kesänodotus jatkukoon !

American Studies by the English Teacher´s Association -without politics

 Koska tänä vuonna ei pääse Kanadaan-reissu peruttu, eikä Britaniaan -reissu peruttu, piti tyytymän englannin kielen suhteen yhden päivän seminaariin Helsingissä amerikkalasen kulttuurin ja kasvatuksen parissa. Olen joskus aiemminkin ko tilaisuuksiin osallistunut, mutta tällä kertaa tein sen ajatuksella ja muistiinpanojen kera-olkaa hyvät!

Ensimmäisessä kuvassa poseeraa Toni Morrison, ja jotta emme unohtaisi- tekstissä puhutaan kirjallisuuden poliittisesta voimasta...

Kirjallisuutta on tutkinut, ja nimenomaan mustaa,anteeksi, afroamerikkalaista, sellaista, Tuula Kolehmainen jonka väitöskirja käsittelee mustien miesten haavoittuvuutta vastakohtana stereotyypeille nimenomaan afroamerikkalaisten  naisten kirjallisuudessa Amerikassa. Vaikka tätä tunnin luentoa kuuntelimme vasta iltapäivällä, väsyneinä runsaan lounaan jälkeen, aihe sai minut innostumaan ja googletin näitä Tuulan mainitsemia kirjailijoita- lukulistalle pääsi heti Toni Morrisonin ("Beloved", "Tar baby") lisäksi Alice Walker ("the color purple")ja Toni Cade Bambara ("Gorilla, my love") Kolehmaisen lähestymistapa liittyi toki myös rasismin näkökulmaan, ja oletuksiin about "those people" mutta se, miten tämä on vaikuttanut myös afroamerikkalaisten naisten omiin asenteisiin, on ollut yllättävää. Stereotyypit syntyvät niin helposti.

Kuvassa afroamerikkalaisen naiskirjallisuuden kärki: Toni Morrison, Gloria Naylor, Alice Walker Toni Bamabara

          Tässä kohtaa muistin itse elävästi oppaamme Cap Verden pääsaarella, Santiagossa, joka haukkui iloisesti kaikkia saarien miesasukkaita "onnettomiksi juopoiksi, jotka eivät saa mitään aikaiseksi". Tämä kävi ilmi mm kun me turistit ihmettelimme kun neljä viidestä tuulimyllystä oli pois toiminnasta- eivät he niitä osaa kuulema korjata, eivätkä edes viitsi.-Tällainen sivujuonne- nyt takaisin aiheeseen!

-pakko oli kirjoittaminen keskeyttää- muistelin niin elävästi tätä nuorta, sanavalmista lähes feministiä, että suurella työllä ja vaivalla kaivoin tietokoneen lisämuistista kuvamateriaalin vuodelta 2012 (?) jolloin tein talvisen reissun yksin Portugalille kuuluneille CapVerde saarille, majoittuen Boavistalle, jossa kalastusta ja turisteja ja hiekkaa. 

Olin mukana retkellä pääsaareen Santiagoon, jonne oli puolen tunnin lento mitä pienimmällä ja huterimmalla noin 20;n hengen koneella jossa lentokapteeni myös toimi lentoemäntänä. Perillä meidät vastaanotti kuvan Madalena, joka ensin esitteli meille kaupungin toreineen ja sitten lähdimme pikkubussilla saarikierrokselle tutustuen myös saaren aikamoiseen siirtomaa-ajan historiaan- koko Cap Verde, Santiagon saari etunenässä, oli orjaliikenteen keskuksena ja levähdyspaikkana matkalla uudelle mantereelle. Vanha kylä, joka tuolloin oli pääkaupunkina hyvän satamansa ansiosta, on jäljellä ja sen vieressä rinteessä linnoitus josta saarta voitiin puolustaa. Saariryhmä on kuulunut Portugalille v 1975 saakka, ja asukkaita on kaikkiaan reilut puolimiljoonaa eli 600.000. Lähes yhtä paljon asuu muualla kuten USAssa ja  Portugalissa jonne työttömyys ja viljelyyn karu ilmasto on heitä kuljettanut. Kansalaisista n 705 on kreoleja eli portugalilaisten maahanmuuttajien ja entisten orjien jälkeläisiä, n 30% on afrikkalaisia ja eurooppalaisia on prosentin verran, pääkielenä portugali mutta Kap Verden oma, portugaliin pohjautuva, kreolin kieli on saamassa virallisen aseman.

Saaria on kymmenkunta isompaa ja lukematonmäärä pienempiä, ja saarten välillä on myös säännöllistä lentoliikennettä koska osa saarista on vaikea saavuttaa vesiteitse.

Länsi Afrikkaan matkaa reilut 600km (Dakar, Senegal) ja lento Suomeen tekee välilaskun Kanarialle joten aikaa menee 8,5tuntia + välilasku- nykyään ehkä jo suoriakin lentoja on tarjolla.

Korkeuserot olivat varsin vaikuttavat Santiagon saarella, ja rautapitoinen maaperä siellä salli hyvinkin viljelyn verrattuna lomasaareen Boavistaan ja toiseen, turistien suosimaan Sal-saareen jotka koostuvat lähes pelkästään hiekasta.

-Kuvat linnakkeesta ja Ribeira Grandesta nyk.Cidade Velha jotka kukoistivat 1712 asti ranskalaisten hyökättyä.

Portugalilaiset olivat asuttaneet saariryhmää 1460, ja nykyinen pääkaupunki Praia on asukasluvultaan suurin n 140.000asukkaallaan.

-Viereisessä kuvassa orjatori 1500-luvulta, alakuvassa kuja Ribeira Grandesta torin vierestä.

Sal- ja Boavista saaret ovat turistien suosimat lomakohteet- itseäni häiritsi se, että sähkö meille turisteille tuotettiin suurten agregaattien avulla eli polttoainetta paloi ihan reilusti... Tästä siis on reilu kymmenen vuotta; en tiedä päivän tilannetta.

-hiekkaa ja aaltoja- punainen lippu päivittäin rannalla joten kahlata pystyi, mutta uiminen tapahtui hotellin altaalla.

Portugalia jos osaisi, saisi varmaan vielä paremman kuvan yhteiskunnasta, mutta suurin osa asiakaspalvelutöissä olevista puhui varsin hyvää englantia.

...PALUU AMERICAN STUDIES -seminaariin ja tällä kertaa kurssipäivän alkuun jossa ohjelman aloitti tervetulo-kahvien jälkeen klo 9.30 Risto Marttinen, jolla väitöskirja liikunnan vaikutuksesta koulussa ja koulun ulkopuolella psyykkiseen hyvinvointiin.

 https://yorkdale.com/shop/product/before-and-after-school-physical-activity-programs-by-risto-marttinen-paperback-indigo-chapters-indigobooks-3eaa07

Marttinen tehnyt myös vertailua koululiikunnan määristä eri maissa, ja Suomi ei tässä mitenkään häviä keskim. 2lla viikkotunnillaan yläasteelle asti.

https://cehd.gmu.edu/people/faculty/rmarttin/    

Asuttuaan ja työskenneltyään opintojen jälkeen yli kaksikymmentä vuotta USAssa  George Mason Universityssä hän on Suomeen palattuaan perheineen käänkuin "paluumuuttaja" joka joutuu paljon asioita suomalaisesta yhteiskunnasta uudelleenoppimaan. Hän on kuitenkin ollut jatkuvasti tiiviissa yhteistyössä suomalaisen harrastamisen mallin kanssa, ja tehnyt tutkimustaan pitkälle liittyen lasten ja nuorten liikunnasta kouluajan ulkopuolella. Huomiona se, että USA;ssa liikunnanohjaajat ovat paljon vähemmän koulutettuja kun vastaavat Suomessa. REACH-tutkimus aloitettiin v 2013 ja käytännön asioihin kuului mm kenttätyössä selvittää mikä nuoria liikuttaa ja mitä esteitä liikunnanharrastamiselle löytyy. Yllättävää tietoa oli ehkä se, että tietyillä alueilla esim. säännöllinen koripallonpeluu oli vaikeaa jengien takia- kun Harlemin alueeelle järjestettiin turvalliset sisätilat peliä varten, innostus kasvoi.-Islannissa on vsta 1995 puututtu nuorten kasvavaan huume- ja päihde- ja rikollisuusongelmaan nimenomaan liikuntaplveluja tarjoamalla, ja tulokset ovat olleet hienoja. Suomen mallin mukaan nuorille tehdään alkukartoitus paikkakunnittain mikä heitä kiinnostaa, ja tämän jälkeen hankitaan lajeihin vetäjät ja laaditaan rahoitussuunnnitelma OKM:lle. Liikunnan lisäksi muita harrastuslajeja tarjotaan ja suosituimmat v 2021 olivat parkour 37%, elokuvat, salillakäynti, jalkapallo, kuvataiteet 34%, oma lajini ratsastus 25%

Kaikkiaan esittelyssä ollut ikäänkuin "matalan kynnyksen" harrastukset, ja -hyvänen aika- vasta iltapäivällä kun mainittiin koulujen kustantamat (=eli valtion) iltapäiväkerhot, tajusin että sellaistahan itse vedin viime keväänä kouluni heppatytöille! Enhän minä edes selvittänyt mistä palkkani tähän toimintaan tuli- riitti että korvaus oli tilillä! Yli 2000 koulua tämän päivän Suomessa tarjoaa iltapäivätoimintaa, enimmäkseen ala-astelaisille, ja suurin ongelma on usein harvaan asutussa maassa- kuljetukset. Ajatuksena nimenomaan se, että kaikki saavat osallistua, ilman ennakko-odotuksia kisaamisesta tms, eikä toiminta maksa mitään. Ja näin jälkikäteen ajateltuna- ne nuoret, jotka osallistuivat hevosharrastuskurssilleni, jossa pääsimme tutustumaan talliinkin, olivat perheistä joilla ei ollut mahdollisuutta kustantaa kallista ratsastusharrastusta. -Mielenkiintoista oli tämä vienti- suomalaista systeemia ollaan juurruttamassa jJenkkeihin - hienoa! ja työ jatkuu....

--

Seuraava luento käsitteli suomalaista "ulkokoulua" David Barnettin tulkitsemana- nyt saimme jo ensimmäisen kosketuksen siitä, mitä FULBRIGHT opettajanvaihto-ohjelma voi pitää sisällään! Mr Barnett on biologianopettaja Michiganista, ja Fulbright-ohjelman turvin turustunut Suomessa nimenomaan "ULKOKOULU"-ajatukseen ja ympäristöön sekä kestävän kehityksen toteutukseen eri paikkakunnilla Suomessa. Koska englanninkielistä kirjallisuutta aiheesta juuri löydy, on Barnett tehnyt valtavan työn lukiessaan suomeksi tekoälyn avulla mm I.Ratisen "Ulkona opettamisen käsikirjan" ja PS kustannuksen julkaiseman (Tarni/CAntell/AarnioLinnavuori) "Ympäristökasvatus".

Ihanaa saada Suomelle taas todistusta siitä, miten ihana luonto meillä on ja koulusysteemi toimii, tulevaisuudessa myös yhä enemmän kestävä kehitys huoimioonottaen. 

Metsäretket ja retkeily yleensä moniulotteista toimintaa oppilaiden kanssa- muutamaan asiaan Barnett kiinnittäisi erityistä huomiota kuten: q) etukäteissuunnittelu b) varauduttava vaihtoehtoisiin suunnitelmiin c) Mietti struktuuri ja rajat d) valista etukäteen mm pukeutumisesta

Viime mainittukin tuntuu nykynuorille Suomessa olevan ongelma- valkoisissa tennareissa, pienessä topissa ja puolishortseissa metsäänlähtö voi olla haastavaa...

Ulkona opettamisessa yhdistyy niin liikunta, ympäristökasvatus kuin useimmat muut oppiaineet ja sosiaalinen kasvatus.

Barnett ollut tähän mennessä hyvin, hyvin tyytyväinen oleskeluunsa Suomessa.

Muutamia luontoon liittyviä ajatuksia pääsimme myös kirjaamaan kuten "Mitä luontoon liittyviä hyviä muistoj aon lapsuudestasi?" ja mikä on tämän päivän yhteytesi luontoon? 

Barnettien päästyä vauhtiin, oli seuraavana vuorossa Leah, joka onnistuneen positiivisella tavalla painotti kirjoittamista- ja vapaata sellaista! Tarkastelussa oli myös eräänlainen arvopohjalta tehtävä arviointi, jossa kannustaen "päästetään oppilas irti" vapaasti kirjoittamaan ja kehittämään kirjoitustaitoaan sekä ajatuksiaan.

Me osallistujat saimme omana tehtävänämme kirjata omia taitojamme tai asioita, missä olemme hyviä. 

Kirjoittamisesta sinänsä Leah totesi kaikkien sitä osaavan, kunhan heille annetaan mahdollisuus eikä ensimmäisenä olla arvioimassa kieliasua, kappalejakoa tai muuta arviointiin liittyvää. 

"Writing to makr thr world a bit better" - using Your imagination is more important than correct grammaire.

Olisi tärkeää antaa nuorten myös kirjoittaa tekstejää joita lukevat keskenään, ja joita opettaja ei arvostele; ainoastaan kirjoittamisen ilosta. 

Lev Vygotskin ajatukset mielessä ja omasta mielestäni vielä John Deweytä sivuten : "Kaikki kirjoittaa" ja tämän pitää olla hauskaa ja opettavaista- ei niin että jokainen lause punnitaan arvostellen!

Mukaansatempaavaa ja positiivista ajattelua- tässä amerikkalaisuutta parhaimmillaan!

--Viimeisenä päivän päätöksessä esiintyi USAssa Fulbright-ohjelmaan osallistunut Matti Kastikainen, erityisopettaja Keravalta joka teki hyvän yhteenevdon omasta ajastaan Jenkeissä ja pytyi opettajanvaihtoa hyvinkin suosittelemaan- eräänlainen työn/opiskelun ja vapaa-ajan uhdistämisreissu kyseessä; 4-6 kk tavallisimmin. Hyviä vinkkejä ja huomiota kerättynä kuulijakunnalle antoi taas uskoa yhteistyöhön ja kehittämismahdollisuuksiin laajemminkin. Ja vakuutti meidät taas kerran, että muutamista huonommista PISA-tuloksista huolimatta meillä on yhä edelleen maailman paras koulu!

Näin innostavaa ja monipuolista ohjelmaa oli seuraamassa vain viitisentoista opettajaa eri puolelta Etelä-Suomea, mutta keskustelu kävi sitäkin vilkkaampana- myös politiikasta. koko opetusministeriön lakkauttaminen USA;ssa ei tietenkään saa kannatusta asianosaisilta, mutta moni muukaan asia mitä uusi presidentti ajaa, ei ole opetus- ja kulttuuriväen mieleen. Ehkä tämä suurpiirteinen kannanotto riittää tässä vaiheessa?  

 Kennelyskä- sellaisesta joskus kuullut, mutta nyt koettu. Minulla taas ihan tavallinen mutta pitkäksi venähtänyt ihmisflunssa (onneksi ei sentään miesflunssaa...😁)

Koirapuistossa on yleensä tullut käytyä ehkä kerran viikossa, joskus 

ei niinkään usein. Oma flunssa, oli vähän kuumettakin, kuitenkin ohjasi meidät toissaviikolla päivittäin koirapuistoon missä Susu tapasi yllättävän paljon uusiakin kavereita. Toissaperjantaina vielä lenkkeiltiin Ninnin kanssa iltapäivällä, mutta iltaruoan jälkeen alkoikin sitten oksentamiseen asti johtanut kakoaminen- enhän minä sitä edes ensiksi yskäksi tajunut vaan luulin että jokin mahavirus iskenyt!

Parikin yötä meni kakistellessa, ja vielä kun itse matkasin Sysmään valmentamaan, saivat vuoron naapurit ja Tom hoitaa kakistelevaa koiraa- limaahan tuo sieltä oksensi- ja yleensä matolle. Juttelin Pauliina-kasvattajan kanssa ja vaihdeltiin eläintri Riitan kanssa myös kuulumiset, ja nähtävästi on ollut sekä yskää että mahatautia liikkeellä, kun ripuloiminen alkoi vasta seuraavalla viikolla- ja tietenkin karvalankamatolle vaikka sen olin yrittänyt pelastaa käärimällä osittain kokoon.

Kiitos Googlen selvittelin näitä juttuja, ja ihan yleistä on että keväällä, pakkasten väistyessä ja lumien sulattua alkaa jokin tautikierre koirien parissa. 

Enhän minä tällaisesta ollut kuullut- aiemmat koirat turvallisesti "keskellä metsää" ilman sen kummempia kontakteja ulkomaailmaan, niin uuttahan tämä kaikki meille on ollut. Hetken jo ajattelin että olisikohan se uusi poikaystävä ollut tartunnanlähteenä, mutta koska itämisaikaa yleensä on alle viikon, niin päädyttiin koirapuistoon.

Koiraperheessä pärjätään usein ilman mattoja- niin meilläkin tällä hetkellä kun olohuoneen ihanan pehmeä karvalankamatto on pesulassa.

"Hiljaisessa haussa" on ollut peräti itämainen matto, yksi myös eteisen käytävälle, mutta tämän saiarastapauksen myötä on uudelleenohjattava omat suunnitelmat. En ole juurikaan aiemmin miettinyt näitä "sisustamiseen" liittyviä asioita, mutta fakta on kyllä se, ettei eläinperheessä mitään superkalliita sisustussuunnitelmia voi tehdä! En myöskään ole koskaan mitään kissan kiipeilypuuta hankkinut, ja sen näkee jo nojatuolista! Vuosi sitten hankittu uusi sohva on päivisin peittojen alla, mutta karvoituksesta päätellen niitä peittojakin välillä on siirrelty..

Ulkoiltu on potilaan kanssa säästeliäästi- mikä onni että satuttiin yhtaikaa kipeiksi, sillä en minäkään mitään pitkiä lenkkejä ole kaivannut! 

Kerran oltiin saunaakin lämmittämässä, ja kun silmä hetkeksi vältti saunan kiuasta sytyttäessä, oli yksi tyyppi jo melkein keskelle järveä ehtinyt!

Siinä piti kieli  keskellä suuta Susua kutsua kiertämään jään reunaa takaisin kuivalle maalle- huh! Toki on uimataitoinen ja vettä rakastava koira, mutta esim jään reunan alle joutuminen olisi jo kohtalokasta!

Huomenna on kaksi viikkoa sairastumisesta ja alamme jo olla voiton puolella- kakomista ja köhimistä ei ole pariin päivään ollut, ja ulostaminen näyttää jopa normaalilta koirankakalta ja tehdään lenkin yhteydessä ulkona.

Ehkä tämä tästävielä iloksi muuttuu, ja voimme pitää kiinni näistä lisääntymissuunnitelmista !

Seuraavaksi odotellaan juoksua, jonka pitäisi  oikeastaan tulla nyt karvanlähdön jälkeen. Olen pitkästä aikaa jopa hieman harjannut koiraa- puuha mitä tuo tuntuu inhoavan!

Talossa siis riittänyt siivottavaa oksennuksen, ripulin ja koirankarvojen myötä!

Ninja-kissa on uusiutuvia virtsatietulehduksia lukuunottamatta pysynyt terveenä, mutta kaipa tuokin jossain vaiheessa minulle jotain lisäsiivottavaa ja -hoidettavaa keksii!

Nyt on jo nenänsä verrannallekin talven jälkeen laittanut, niin kohta saattaa hiiri- tai lintupaistikin olla odotettavissa!

Onneksi aurinko on taas paistanut, ilma jopa kesäisen lämmin, niin eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu! Koiranomistajaa vaan koetellaan välillä! -Niin, ja mainittakoon että naapuri-Ninnikin sai kertanuuhkaisulla samaisen kennelyskän, vaikka on rokotettu. Me tyhmät kun siihen rokotuksen voimaan uskoimme! Sen  tauti on tosin rajoittunut pieneen köhimis-kakoamiseen, ei ole edes tainnut oksentaa, joten ainakin oireet ilmeisesti rokotuksen takia olleet lievemmät?

-Loppuun vielä muutama kuva aamulenkiltä- naapurustossa asuvat viisi valkohäntäpeuraa alkavat jo olla niin tuttuja etteivät juuri vaivaudu väistämään ohikulkiessamme. Luultavimmin viime tai korkeintaan toissavuoden vasoja, kahdelle on pienet sarvet alkaneet kasvamaan ja keskinäinen mittelöintikin on alkanut!

Muutama viikko sitten kun susi oli keskustassa noin kilometrin päässä vangittu kameraan, nämä olivat pari viikkoa näkymättömissä, vaikka muuten oleskelevat lähipellolla tai Jatilan pihalla ihan päivittäin. Olivat joko vainunneet tai lukeneet somea? 

Keväisissä, vaikkei niin riemukkaissa tunnelmissa ,

terveisin

Susu&Ira

 III+ koulutuomareiden skaalantarkastus Wesundassa- vai oliko josssain Keski-Eurooppalaisessa ratsastuskeskuksessa? Vähän kun käyttää mielikuvitusta ja muokkaa maisemia kevääseen ja kesään sopiviksi- avot! 

Riivaavasta flunssasta huolimatta uteliaisuus oli suuri ja "pakko oli osallistua" (vaikka joka toinen vuosia riittää ja juuri viime vuonna SRL:n tiloissa tuli osallistuttua) kun paikaksi oli valittuna uusi hulppea Wesundan kouluratsastuskeskus Hämeenlinnan kupeessa Hattulan vanhalta kirkolta kivenheiton päässä. -Vaikken tästä yltiöpäisestä englannin tuputtamisesta joka paikkaan pidäkään, on kieltämättä helpompi puhua "Wesunda dressage centeristä" kun mistään k-o-u-l-u-r-a-t-s-a-s-t-u-s-k-e-s-k-u-k-s-e-s-t-a .

Ja keskushan tämä todella on, toiminta aloitettu viime vuoden toukokuussa ja vaikka paljon vielä kesken, jo nyt paikka henkii aitoa urheiluyrittäjyyttä talleineen, maneeseineen, laajoine tarhoineen jne- unohtamatta satulahuonetta, kengitys- ja hoitotiloja, pakkopilttuuta tai katettua juoksutustilaa. Tulossa vielä maneesin yläkertaan luentotiloja, pari yöpymishuonetta ja -sokerina pohjalla- sauna. Toiminnanjohtaja ja perustaja, itsekin kouluratsastaja Heidi Taipale toimi tilaisuuden emäntänä ja oppaanamme kun lopuksi katsoimme paikat. 

Meitä tuomareita oli liki 30, ja ehkä ainoana miinuksena oli se, että myös ne IIIK:n poistoa havittelevat tuoreemmat tuomarit pääsivät alussa ääneen ihan perusasioita käsitellessä videotehtävien perusteella- me "vanhemmat" olisimme sen osuuden voineet jo jättää pois?

-Kuvassa maneesiin etuosa aukeaa kentälle päin, jonne tarkoitus päästä lähipäivinä jo treenaamaan koska kuivuminen lumen jälkeen sujunut hyvin. Yläkerran terassilta huikea näkymä (seuraava kuva) myös tarhaavien hevosten ylle. Vähän toki mietitytti jos juuri on kentällä jonkun nuoren selässä kun jossain tarhassa porukka saa yhteisen hepulin siinä nenän alla...-Näin alkukeväästä luonto ei vielä päässyt oikeuksiinsa, ja paljon on työtä ennenkun ympäristö pääsee oikeuksiinsa mm valtava louhitun 

soramäärän poisajo ja laitumien perustaminen -

maata on alueella kuitenkin 57ha, joten maastoreittejä tullaan löytämään jopa omalta alueelta jatkossa!

Me tuomarit kokoonnuimme alakerran kahviossa, ja jos jotain halutaan moittia oli seinällä olleen näytön riittämättömyys näin isolle porukalle -tai sitten olisi takarivissä istuvien tarvinnut hankkia tehokkaammat silmälasit? Aloituskahvit maistuivat ja ohjelma oli siten jaettu että aamupäivällä purettiin niittä etukäteen tutkittuja/arvioituja videoita ja keskusteltiin niistä. Paula ja Jorma vetivät vuorotellen eri osuuksia- äänen kuuluvuudessa oli pieniä ongelmia, mutta Heidin tarjoama mikrofoni otettiin käyttöön sitten vasta maneesissa ruokailun jälkeen.

Jos jotain jäin toivomaan, oli se ehkä keskustelu loppukommenteista jotka me tuomarit usein kirjoitamme itse- miten saada positiivisella tavalla virheet ja mahdolliset korjauskehotukset sanotuksi lyhyesti ja nasevasti ja sillä tylsällä tavalla mitä tuolla ylemmällä taholla suositaan? Minut kuulema nistitään jos jatkan omia persoonallisia huomautuksia- eräänkin viimeisen Pyhän Yrjön lisätyn laukan  kommenetteihin ei saisi laittaa "väsyittekö?"-mainintaa...Toki kaikissa kisatilanteissa, vieläpä sihteeristäkin riippuen, on joskus vaikeaa saada lyhyesti ja nasevasti niitä liikekohtaisia kommentteja sanottua- jopa minulle joka jo yli 40 vuotta olen kisoissa pyörinyt! Sihteereistä olikin sen verran puhetta, että meitä tuomareita läksytettiin asiallisesta käyttäytymisestä niin sihteereitä kuin järjestäjiäkin kohtaan. Tämä oli minulle yllätys, mutta käsitin ogelman olevan lähinnä some-keskusteluihin siirtynyttä haukkumista ja mollaamista mihin tuomrit eivät tietenkään saisi ottaa kantaa. Kaikkea tuo some aiheuttaakin- no juu, sen verran olen seuraanut että ne asiantuntijat ainakin löytyy sieltä-  ja aina nimimerkkien takaa - kuinkas muuten?

Säännöt ja tämän vuoden muutokset katsottiin vielä ennen ruokailua- omalta osaltani kuulin niistä jo kolmatta kertaa, joten ehkä jotain jo tarttuikin- ainakin se takin väri joka pitää olla yhtenäinen ilman raitoja tai kukkakuvioita...kannukset mitataan taas saappaan reunasta ja hanskojen pitää olla valkoiset tai takinväriset. Paljon keskustelua herättänyt känny/korvanapit eli "luvaton apu radalla" on kielletty hylkäämisen uhalla, ja turvallisuussyistä saa vain yhtä korvanappia pitää verryttelyssä jotta toisella korvalla kuulee mitä stewardilla tai muulla järjestäjän toimihenkilöllä on sanottavaa. -Ohjien martingaalistoppareista keskusteltiin jo syksyllä ja ne ovat kansallisella tasolla kielletyt. Joten "satunnaisen koulukisaajan" kannattaa lainata sileät ohjat ennen starttia kaverilta jos aikoo kansallisella tasolla startata. Alue- ja seuratasolla ei näistä nipoteta (vielä)

Turparemmi ei koskaan saa olla niin kireällä, että se vahingoittaa hevosta. -Tästä on jo nyt ollut päinvastaisia ongelmia kun turparemmit roikkuvat niin löysällä että on vaara sen joutua suuhun. Stewardeille taas lisähommia...-Seuraavassa otteita säännöistä: 

"Tilanteissa, joissa suorituksen keskeyttäminen voidaan katsoa häiritseväksi ohjelman sujuvuuden kannalta, kuten siirtymisten tai teknisten tehtävien esittämisessä ohjelmanmukaista pistettä ennen tai jälkeen, päätuomari voi harkintansa mukaan olla keskeyttämättä suoritusta. Virheestä merkitään kuitenkin väärinratsastus. Jollei päätuomari keskeytä suoritusta ja ratsukko tekee ohjelmassa uudelleen saman virheen, huomioidaan vain yksi väärinratsastus.-Tästä kohdasta on joskus tullut kritiikkiä tuomareille kun ei keskeytä esim väärään pisteeseen lisäystä ratsastettaessa, kun ratsastaja mieluummin olisi tehnyt huonon lisäyksen uusiksi... Tässä säännöt pelastavat tuomarin nahan !

Luokan päätuomari vastaa seuraavien virheiden merkinnästä 0,5% virhettä kohden/tuomari: 

- saapuminen rataa ympäröivälle alueelle raipan kanssa - saapuminen radalle raipan kanssa - ratsukko ei saavu radalle 45 s. kuluessa lähtömerkin antamisesta, mutta 90 s. kuluessa - saapuminen radalle ennen lähtömerkin antamista - kür-ohjelmissa, jos ratsukko ei saavu radalle 30 s. kuluessa musiikin alkamisesta - ratsastaja ei ota alku-/ lopputervehdyksessä ohjia yhteen käteen - toistuva maiskuttaminen - Saapuminen radalle tai rataa ympäröivälle alueelle suojat jalassa tai ratsastajan virheellinen varustus (esim. hanskat puuttuvat). Tällöin C-tuomari keskeyttää suorituksen ja avustaja saa tarvittaessa tulla radalle ja virheellisyys/ puute korjataan. Ratsukko saa valintansa mukaan aloittaa suorituksensa alusta tai siitä kohtaa, jossa C-tuomari keskeytti suorituksen – annettuja pisteitä ei muuteta. 

*Alueluvalla ratsastettavissa luokissa voidaan järjestää yhdistettyjä luokkia 4-, 5- ja 6-vuotialle hevosille. Yhdistetyissä luokissa tulee käyttää FEI:n nuorten hevosten ohjelmia, jolloin jokainen ikäluokka käyttää oman ikäluokkansa FEI ohjelmaa. -tässä keskusteltiin siitä, että jos jo kutsussa on mainittu saman luokan olevan auki esim 5-6- ja 7-vuotiaille a)b) ja c) -jaolla näitä ei tietenkään voida jälkikäteen yhdistää.

*Joukkue SM:iin ei enää tarvita erillisiä kvaalituloksia osallistujilta

*tuomarioikeuksien hankinnassa tuli tiettyjä lievennyksiä omaan ratsastustaitoon koskien vaativia ja siitä ylöspäin olevia luokkia. jolloin koearvosteluja tulee tehdä enemmän. Onneksi itse "velvollisuudentunnosta" ratsastin parikin va B-luokkaa ennen oikeuksien korottamista joskus 1990-luvulla...Ja taisin vielä vaativaa startata Lauries Gloriella kun piti hyppääminen jättää sen päävamman takia 2013? 

Maneesissa katsoimme ja arvostelimme  sitten - osa sivusta, osa edestä- yhden junnujen esiohjelman ja yhden Pyhän Yrjön toimien omina sihteereinämme- kuka mitenkin ehti. Minä ehdin melko hyvin, mutta sitten kun niitä suorituksia kahvin jälkeen purettiin, en saanut selvää puolistakaan merkinnöistä. hmm.Ei ne ratsastajat siis ihan turhasta tule kysymään kun minulta usein halutaan startin jälkeen tietää mitä papereihin olen kirjoittanut..

Noin puolet porukasta istuivat sivulla- todella mielenkiitoista saada avattua piste-eroja liittyen istumapaikasta- oli yllättäen parinkin pisteen heittoja!

Edestä et näe onko hevonen juuri oikeassa pisteessä ja miten tasan se seisoo, kun taas sivulta ei näe tuleeko se riittävän suorana. (Itse istuin edessä, myönnän että se sivupisteessä istuminen on vaikeampaa!-pysyin siis mukavuusalueellani..)

Ihanan valoisa ja miellyttävä maneesi jossa riittävästi katsomotilaa kuitenkaan menemättä liiallisuuksiin. Myös kahvilasta ja yläkerran kehitteillä olevista tiloista hyvä näköyhteys.

Koeratsastajia emme nimenneet tai tenttineet sen kummemmin- aivan oikein. Kiitos heille, saimme sitä mitä pyysimme kun ohjelmien jälkeen vielä katsoimme ja keskustelimme yksittäisitä osista liittyen esim taivutusväistöihin ja sarjavaihtoihin sekä takaosakäännöksiin.

Peruutuksia jäin kaipaamaan - siis hyviä sellaisia- mutta en tässä viitsinyt (taas) avata suutani kun kukaan muu ei niitä halunut nähdä. 

Kahvin jälkeen katsoimme pätkät uusiksi videolta ja avasimme pisteytystämme- aika hyvin oltiin kaikki  pysytty ½-pisteen sisällä ja ne jotka erosivat enemmän, olivat usein siinä sivussa istuneita. Huomaan olevani yhä melko ankara, vaikka suuntaus on jo kiltimpään, mutta sitten kun mennään neloseen ja alle voisin monesti olla vielä kriittisempi- aina tuntuu löytyvän jokin "sääliä herättävä" syy olla kiltimpi. Se, mikä oli mielenkiintoista oli Paulan loppuun kokoama kooste kuolaintuntumasta ja kokoamisesta- laitan siitä osia tähän koska nyt kaivattaisiin tilaisuutta missä RATSASTAJAT ja TUOMARIT kokoontuisivat yhteen keskustelemaan näistä asioista ja tuomarit avaisivat ratsastajille mitä me ajamme takaa ja mistä kiitämme, versus rankaisemme! Yhteisillä säännöillä tässä pelataan, ja näin "eläinystävällisyyden nimissä" niitä pitäisi tarkentaa kaikille osapuolille!

Tämä on hyvä! Tällaisella koulutuksella yhtenäistetään tuomarilinjaa ja päästään eroon siitä "väkisin-hampaat-irvessä-ratsastamisesta- " missä tarkoitus pyhittää keinot (vrt tapaus Helgstrand) ja muistetaan että kyseessä on kahden elävän olennon YHTEISTYÖ. Ratsastus on parhaimmillaan taidetta!

Sen verran jäin jutuista paitsi-olisinko käynyt vessassa?- että kohta missä mainittiin kättä vastoin/kuolaimen yläpuolella kulkeminen (=ei peräänannossa)  arviolla 5 koskee vain kansallista tasoa- harvemmin seurakisoissa näkee minkäänlaisessa peräänannossa kulkevaa tuntiponia jossain heC-luokassa, mutta jos ne muuten toimivat ja mieluusti tekevät töitä niin kyllä minä ainakin 6 palkitsen, ellen enemmän. 7 varten haluan jo jonkinasteen peräänantoa (paitsi ehkä joki yksittäinen onnistuminen) jotta ratsastajalle ei jäisi väärää kuvaa lajista, mutta jos tuota oikeaoppista tuntumaa haetaan jo pikkukisoissa, ei meillä kohta ole osallistujia niihin! Tästä olisin mieluusti virittänyt keskustelua, mutta se meni siis minulta ohi- ehkä tämä vaB---ylöspäin foorumi ei ole oikea paikka vaikka me kaikki -omasta luokituksesta riippumatta- joudumme välillä katsomaan niitä ei-niin- korkeatasoisia suorituksia.

Loppuun vielä pari kuvaa Wesundan tiloista- toivottavsti jo kesällä uudelleen! Syksyn suokkimestaruuksiin jo lupauduinkin!

Ihanaa kakkua kahvin kera tarjosi emäntämme Heidi Taipale- itsekin tuomarikaartimme liittynyt paikan omistaja. ( Kakkua lohkaisemasssa Kalle Nykänen)  KIITOS!