Lääkärilaskuja ja näyttelyä- siitä on koiranpito tehty!

 Ripulitarina valitettavasti jatkui- löysää-kiinteätä- löysää -kiinteätä ja löysää- aina matolle tai lattialle yöllä tai jos olin poissa alkoi jo emäntää kyllästyttämään ja kävimme Evidensiassa (_hinnat hoi!!) Tarulle (kuinka ollakaan-mun entisiä oppilaita) näyttäytymässä ja epäilinkin anaalirauhasia jotka Taru aukaisi ja näytti minullekin miten toimia. No, kumihanskat, siis oikein paksut puutarha-sellaiset- käsissä olin jo pari kertaa "ronkkinut" kun selvästi huomasi että toinen pidätteli ja sitten yöllä, kun ei enää pystynyt...

Homma jatkui pari päivää ok, mutten sitten tuli kunnon satsi olkaarin lattialle veriläiskin höystettynä jolloin oli pakko taas ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. taru minua rauhoitteli ja sanoi että pitkäaikaisen ripulin sivutuotteena userin onkin suoliston limakalvojen kuivuminen ja siten vuoto, mutta otti koiran nyt tarkempaan syyniin mm veri- ja ulostekokeiden turvin. Kallista rehua saimme myös- parin viikon satsi aluksi ja sitten vähitellen paluu totuttuun ruokaan.

Lievää infektiota on ollut, muuten terve koska mitään suoliston mikrobimatoja tms ei löytynyt - ainoastaan lasku oli jo liki 500€.

Tarinalla sikäli opettavainen loppu, että toimivaa vakuutusta ei pitäisi koskaan irtisanoa, minkä olin Susun vakuutuksen kesäkuussa päättänyt...

Nyt on pian kaksi viikkoa antibioottia ja erikoisrehua syötetty, ja uskalsin pari päivää sitten laittaa matot takaisin lattialle, joten toivotaan että Susu vihdoin olisi kunnossa ja kakkatutkailut saa riittää!

"kuvat ei herkkäsieluisille" eikös näin nykyään varoiteta?

Muuten on vietetty ihan mukavaa syksyä, uimaan en ole koiraa enää päästänyt- mitä nyt omatoimisesti koluaa ojanpohjat ja lätäköt- mutta metsässä on pyritty liikkumaan  joko yksin tai usein Ninnin kaverina. 

Kesä on jatkunut pitkään syksyyn, ja viime viikon yöpakkaset ovat yllättäneet, mutta Susu on nauttinut! Punkkeja ei ole näkynyt lainkaan, vaikka punkkilääkkeen teho taisi  loppua jo syyskuun alkuun, eikä hirvikärpäsiäkään juuri ole ollut. 

Oma työ kun vie Hausjärven Oittiin, on niitä yksinäisiä tunteja taas alkanut kertymään, ja viime viikolla olikin sitten pitkästä aikaa henkari saanut kyytiä. 

Päivät eivät ole toistensa kaltaisia, ja joskus kun tiedän että menee myöhään enkä aina kehtaa naapureita hälyttää, ollaan aamusta tehty pidempi lenkki auringon noustessa- aika mahtavaa sinänsä! Ihana Suomi!

Koiranäyttelyssä Hyvinkäälle tosiaan "poikettiin" -olimme aamupöivästä Riitalla kylässä ja tehtiin lenkkin pitkin peltoja Korun ja Jalon kanssa ennen näyttelyä,. Kuinka ollakaan, taisi joki löytyä pusikoista pelkän hajun perusteella, mutta onneksi turkki ehti kuivua loppumatkalla juostessa eikä sen kummempia föönitoimenpiteitä tarvittu!

Aikataulujen laskeminen koiranäyttelyssä on oma tieteenlajinsa- arvio "15-20 yksilöä tunnissa" ei esim kata tuomarin yhtäkkiä keksimää tunnin ruokataukoa, joten arvioin ajan melko naftisti vaikka sen 20 /tunti laskin. Samantien oma ryhmä kehiin kun saavuimme, arvosteltavana Susu oli 6:na ja koska tuloksen sininen erit.hyvä ei  tarvittu jäädä! Koko homma ohi reilussa puolessa tunnissa ja ehdin vielä takaisin Hyyppärään todistamaan kasvattien kisamenestystä esteratsastuksessa!

Susu tapasi muutamia lajitovereita ja jaksoi kiltisti seurata esteratsastusta, ja kun viiden kieppeillä vihdoin päädyimme kotiin, on uni maistunut!

Näyttely 5.10.2024 Hyvinkää Noutajakoirajärjestö ER Tuomari Douglas Tracey, (4545809) Luettelonro 408 Koira TINY TEMPTRESSES ALLOWED TO BE FREE FI30933/22 labradorinnoutaja narttu Tulos AVO EH Arvostelu Pleasing type with good proportions. Nice feet and bone. Would prefer better topline, she tips behind the withers and rises over loin. Enough forechest. Nice barrel rib. Good body condition throughout. Feminine head and good pigmentation. Kind expression. Moved ok. Koiran käyttäytymisen arviointi Suhtautuminen tuomariin Käsiteltävissä

Viime viikolla vierailu Titille oli leikkiä

 täynnä kun Titin ja Jorman Laila riehui  sen verran että molemmat likat piti laittaa pihalle välillä! 

-Vaihteeksi estekisoissa ja tässä Graalia onnittelemassa- saipa Susu sillekin pusun annettua vaivihkaa!

Riitan Jalo on yhä umpirakastunut Susuun, mutta nyt leikittiin välillä hippaakin eikä pelkkiä sekstailu-juttuja Jalon puolelta.

Susun syksy saapui- ripulin kera.

 Liian kivoja ja täydellisyyttä tavoittelevia on mun postaukset- nyt paluu raakaan todellisuuteen ja sairaspäiväkirjoihin- mitkä sisältävät rahanmenoakin. Lemmikit ovat arvokkaita!

Enpä ole koskaan neljän ensimmäisen koiran kohdalla ehtinyt tai edes viitsinyt seurata minkänäköisiä niiden ulosteet ovat, kuinka usein ne niitä väänätvät ja mitä kaikkea syövätkään vapaina ollessaan.

No, nyt tulee seurattua- etenkin jos ripulipaskat ovat yön aikana ilmestyneet olohuoneen karvalankamatolle!

Tapahtumat johtaa juureensa erääseen tuomarointiviikonloppuun kun koira oli Tompalla hoidossa ja toki vapaana- viihtyykin hyvin ja pysyy pihassa toimien vähän "työnjohtajana" kun siellä isänsä kanssa jotain ulkohommia tekevät. Näinhän se on ollut edellistenkin koirien kanssa- ei niitä kukaan ulkoiluttanut ole, vaan ne ovat omia polkujaan pihamaalla kulkeneet.

No, nyt Susu oli kuitenkin jäänyt kiinni itse teosta löydettyään herkutteluun jonkun rusakon raadon ja sehän tietenkin aikaansai kunnon ripulit- talon parhaalle matolle vissiin. (En käynyt katsomassa- oletin että olivat pesseet?) No, seuraavana aamuna kotona uloste vaikutti normaalilta, mutta yöllä alkoi kotonakin ripulointi- matolle. Onneksi oli kesää vielä jäljellä ja matot sai kuivaksi joten pesin vielä toisenkin isomman maton ja käytin koiran eläinlääkärissä- varalta. Ripulia nimittäin pukkasi vielä viikonkin kuluttua, mutta sen kummempia ohjeita en saanut kun pahoivoinnin estoa, ja kutinasta kun mainitsin, kuukauden kestävän "yleis-kutina-piikin" - ei labratutkimuksia. Vähitellen uloste sitten normalistoitui, mutta jokin ihme herkkyys lie tapauksesta jäänyt kun näitä "yöllä-,lattialle-ripulipaskat" ovat jatkuneet jopa viikottain. Kipeältä Susu ei kuitenkaan vaikuta, joten en ole eläinlääkärilaskuja sen kummemmin enää nostattanut, ainoastaan liki satasen maksanut syöpäläiskuuri niskaan turkin alle, joka matojen lisäksi tehoaa muihinkin esim epäilemääni kettukapiin- kuka tietää kenen tappama ja missä olosuhteissa se jäniksenraato oli ollut tarjolla? Turkki kunnossa, potalläkäynti ei. 

 

Aamusumua sänkipellolla- väittäisin kuvaa ihan hyvälaatuiseksi vaikka puhelimella napsittu!

Jotta mikään tässä elämässä ei olisi liian helppoa, on oma kulkemisenikin ollut tauolla jo monta viikkoa- selittämätön kihelmöinti ja pistely kävellessä ensin molemmissa jalkpohjissa, ja pienen viattoman kompastumisen jälkeen oikean jalkapöydän ulkoreunassa mikä-lie-nyrjähdyksen tapainen. Kun oikein onnuin oli pakko mennä lääkäriin - kiitos hyvästä toiminnasta HUS /Mäntsälä- mutta ei tuo lääkärikään mitään varsinaista vikaa löytänyt, antoi vaan vahvaa tulehduskipulääkettä useamman kuukauden satsin! Hän kyllä soittaessaan seuraavalla viikolla oli hyvinkin iloinen röntgenissä löytyneistä arteoroosi-kuvista, mutta sen suhteen minun oli oltava tyly- vaikka kuinka on nivelrikkoa varpaiden nivelissä, ei ne ole kipeät eikä niitä pistele! Verikokeistakaan ei sen kummempaa löytynyt - taidankin olla luulosairas täti tai liikaa tutkiskellut kouluratsujen liikkeita kun oma ep alkaa vaivata? Eihän mun liikkuminen ikinä ole ollut mitään kaunista katseltavaa -näin totesi aikanaan Sanelma Vuorrekin missimittelöissä- mutta nyt taitaa olla Naisten kymppikin juostu lopullisesti viime keväänä. Harmittaa aivan valtavasti!! Onneksi hieman jo helpottanut, mutta lenkit jäävät yhä ihan pariin-kolmeen kilometriin päivässä.

Koirapuistossa on sitten enemmän käyty- jopa koko matkan 900m autolla ajaen- ja siellä palloaheitelty ellei muita koiria sattunut leikkikaveriksi. Uiminen onnistuu sekä minulta että Susulta, ja "Susukivi" ollut viikottain käytössä- uimahypyt ovat aika huikeita koiran esittäminä! Sienessäkin käytiin pari kertaa ennen mun jalkakipuja, ja sitten Sususta on tulossa aivan erinomainen tuomariapulainen - monet on ne kisat missä olemme olleet yhdessä tänä kesänä!

Lahden Jokimaalla Anun Fabsu esitteli koulurataa ja näytti niitä ilmeitä, millä kerätään ne parhaat herkut yleisöltä kerjäämällä....

Ypäjällä tuli tauolla katsastettua maastoesteitä, ja tuomarointi sujui oikein hyvin tuomarikopissa, joissa sopiva nurkkaus koirallekin löytyi !

Mallusjokelaisia piti vähän pitää jännityksessä Siirin ollessa radalla- pysyykö koira hiljaa vai keksiikö se jotain. Koira osasi käyttäytyä, minun sadekaavusta pitivät kiinni ettei tuuli veisi sitä radalle...

Autossa matkustaminen on rentouttavaa Susun mielestä. Nyt oli TV-uutisissa juttua jopa vaarallisista koiravaljaista ja siitä, miten tarkkaa on missä ja miten koira kuljetetaaan- eivät ne häkitkään vissiin kaikki ihan turvallisia ole kolarin sattuessa. 

Susun sijainti jalkatilassa etupenkin edessä on mielestäni osoittautunut aika turvalliseksi- sieltä ei ainakan jarrutuksen sattuessa lennä läpi tuulilasista.

Sysmässä onnistui kiinniolo tuomaripöydän takana.

 Poikien ja Topin kanssa sienimetsässä- saaliina oli reilussa tunnissa toistakymmentä litraa kantarelleja!

Koirilla oli hauskaa- Topikin nykyään hyväksyy Susun vaikkei se mikään paras-kaveri ole.

-Riitan luona käyty kesällä parikin kertaa kylässä, ja Jalo on yhä ihan rakastunut- tässä on louhoksella meneillään vesileikit.-

Korukin osallistuu vaikka hieman rauhallisemmin.

Susu, Ninni ja Iines koirapuitossa- kolmikko jolla aina on hauskaa yhdessä.

Ai niin, Hyvinkäällä lokakuun alussa näyttely, vielä olisi aikaa ilmoittautua mutta vähän emmin- saisi tuo mahan toiminta nyt ensin rauhoittua ja turkkiin lisää kiiltoa. Muuten olisi ihan mukavan lähellä. 

Kyra Kyrklund -Catherine Laudurp-Dufour ; mitä linnunmaitoa saimmekaan Ruskeasuolla syksyn kynnyksellä!

 The only and the best Kyra- now in company with Catherine Dufour- different and well done- thank you!!

Yritän poimia taas-niin-sotkuisista -muistiinpanoista- niitä pieniä kultajyviä joita toki oli paljon. Omia ajatuksia ja kommentteja. Päivä oli itselleni sikälikin raskas, että tuomarointiputki Ypäjällä juuri loppunut, huonosti nukuttu yö takana  ja hyvällä näköalapaikalla istuen selkä ja takapuoli kärsivät. -Seli-seli....

.

Ohjelman aloitti Stella 5v Violalla, jota sattumosin olin arvostellut edellisenä viikonloppuna Ypäjällä Stellan ratsuttajan, Victoria Aron,  alla. Vei voiton, mutta emme voineet käynnistä antaa 6,5 enempää (itse olisin "kriittisenä käynnintarkastajana"ollut vielä matalemmalla muutaman decimaalin, mutta yhteisarvostelu oli kyseessä) , vaikka sekä ravin että laukan laatu riittivät 8,2. Kyseessä ei myöskään ollut jännittynyt käynti, koska tamma liikkui Ypäjällä luottavaisena ja melko irtonaisena, saaden mm tulevaisuuden arvion 8,8.  Käyntiä seurasin siis nytkin kovin tarkasti, muuttuisiko se Catherinen alla. Ja muuttui, muttei mitenkään radikaalisti, kyseessähän on se askellaji johon vähiten pystymme vaikuttamaan. -Ainoa merkintä tässä kohtaa oli "transitions are very important"   I agree, absolutely. Hieno tamma jonka luonne sai erityisesti kehuja!

Seuraavaksi meille esiintyi valjakkohommista tutun Heidi Sindan Tytär Mikaela, Hagels-hevosella de Beers, jota Catherine myös ratsasti. Mikaela loisti kun Naantalin aurinko kun lopuksi pääsi "viritetyn" ruunansa selkään takaisin! Seuraavaksi muutamia poimintoja kommenteista ja ohjeista Mikaelan ja sittemmin Ulrikan oppituntien aikana:

The right feeling- sen saa kun ammattilainen hetken neuvoo hevosta ja sen saa "viritettynä" taas alleen. Tämä virittäminen on pikemminkin hienosäätöä ja tapahtuu hurjalla fiiliksellä mikä lienee Duforin parhaita ominaisuuksia- olihan hän kokeillut kurssin hevosia vasta edellisena päivänä!

*Älkäämme puhuko istunta- vaan painoavusta

*keep it simple- jalalla eteen/sivulle, ohjasta kääntäen/pidättäen ja painoa auttamassa- supporting aid.

*kuiskaa hevoselle, ja "korota ääntäsi" vaan kerran ellei mene perille- jatkuva pohkeella työstäminen ei tuo kuin kuuron hevosen..

*Sinun tehtäväsi on löytää/etsiä/tavata hevosen suu ("Meet the mouth")

*Jokainen hevonen on erilainen- on ratsastajan tehtävänä ratkaista juuri sen hevosen ongelmat- ne kaikki ovat erilaisia.

*kokoamisessa ei pelkästään takajalat tule alle, vaan etuosa nousee lapoineen päivineen selän toimiessa, myös etujalkojen liike saa näin enemmän tilaa

*pallon pomputtaminen on kuin hevosen kokoaminen

*Istunnan pitää liikkua pikemmin ylös-alas kun eteen-taakse satulassa

*Tee virheet kotona ja harjoittele niiden korjaamista- kisoissa pyri peittämään ne huonot puolet..

*Salilla on tarjolla eri laitteita kehittämään eri lihaksia, ja samojakin lihaksia pystyy treenaamaan eri tavoin - muista vaihdella treeniä myös hevoselle

*Myös kevyt ravi on hyvä työkalu- Catherine ratsasti jopa passagea keventäen.

*Kevennyksen vaihtaminen ja/tai poisjättäminen ilmassa vaikuttaa tahtiin- etenkin jos hevonen on turhan kiireinen ja jännittää.

*Korjaa ja keskity vain yhteen ongelmaan kerralla- suurimman ongelman korjaantuessa, monet pienemmätkin poistuvat

**Myös meillä ihmisillä on erilainen rakenne- ei kaikki edes pysty pitämään jalateriään eteenpäin vaan Aku Ankka on Aku myös hevosen selässä ja Chaplinin jalat sojottaa ulos. (kuten minulla...)

Ohjasotteista ja suitsituksesta puhuttiin myös, ja tyypillinen "ohjat ristiin-nivel alapuolelle"-ote ei saanut kannatusta, vaan jos kangen kanssa on epävarma voidaan pitää nivel ylhäällä "ajo-otteessa" ja paremmin säätää normiotteella pidettävää kankea. Esim asettamisongelmissa voidaan kolme ohjaa pitää yhdessä kädessä ja yksinäisenä toisessa kädessä asettava nivel. 

*Ohjilla myötääminen EI todellakaan ole lupa mennä, vaan pikemmin tilanne jossa hevonen jää odottamaan seuraavaa käskyä. Puolipidätteen jälkeen seuraa tehtävä, näin jo ratsastukouluissa opetetaan (toivottavasti yhä?)

*Soft hands are not open hands or fingers

*Kysy itseltäsi MIKSI teet jotain, mikä on se ratkaistava ongelma ja tee pieniä muutoksia kerralla.

*Älä rankaise hevosta kun tulee virhe, vaan toista

*Ne 10.000 toistoa  jne pätee yhä....aina ja ikuisesti.

*Kaulan ympäri hihnalla voi ratsastaja vakauttaa ulko/sisäkätensä pitäessään siitä kiinni ohjien kera

*Kyynärpäät kevyesti kiinni varatloon- taas ne fysiikan lait..

*Ratsastus on kuin tanssi, mutta muista että ratsastajamon se joka vie*SOVITA kanget - lainaa vaikka useita kunnes löydät sopivat-hevosten suut ovat erilaisia (Tätä olenusein monella kouluratsastajalla ihmetellyt- on vain ne yhdet kanget, sopi ne tai ei. Ainoastaan kuolaimen leveyttä ollaan sovitettu, mutta kun kielentila ja tunne on erilainen, varren pituus vaihtelee ja ketjun koukkujen sijainti/kääntösuunta voi vaikuttaa. Tässä suhteessa ovat esteratsastajat paljon kekseliäämpiä, mutta toki, ylilyöntejäkin on paljon kun korjataan omaa puutteellista hevosen hallintaa vaihtamalla kovempaa tavaraa suuhun...)

*Ravia kehitettäessä- "pick it up from his shoulders" - myös raipan käyttö lavalle/kaulalle voi olla etuosaa neuvova.*

Stellan FWB Prince Nassak sai Catherineltä paljon kehuja- siitä lisää huomenna!

*Hevosta ei voi koskaan pakottaa rentoutumaan- anna sille aikaa ja ole itse se luotettava henkilö johon se voi pelätessään tukeutua- Käyntijakso alussa pidempi jos jännittää*nk Kauhukahva ihan hyvä olla, etenkin vieraalla reaktiivisella hevosella jotta ratsastaja ei vaistomaisesti vedä sitä ohjista sen hypätessä sivuun.*Myös ratsastajab hengitys vaikuttaa hevoseen-kyllä se huomaa jos itse jännität!

*MUISTA_ hyväkään hevonen ei toimi täydellisesti heti, vaan ne on ne pienet askeleet jotka edistävät, ja äly lopettaa tarpeeksi ajoissa ennenkun väsymys tuo virheitä!

*Vastalaukka kaikessa työskentelyssä NIIN hyödyllistä. Ennen piruettiharjoituksia myös hyvä opettaa välillä tukeutumaan sisäohjaa, joka sitten "vie" hevosen käännökseen. Myös nuorella (7v) voi hyvin aloittaa passagetyöskentelyn lyhyissä etapeissa ja vaikka keventäen. *estepuolelta varsin tuttua ja irtsenikin käyttämä on etuosakäännös liikkeessä, jossa oikeastaan vain kysytään vastaako hevosen sisäpohkeelle ja antaa kyljestä periksi. Uutta minulle oli se, että haettiin myös piaffin alkeissa. 

--pakko laittaa kuva innostuneista, vaikka ei-en-niin-nuorista oppilaista- niitä hienoja askellajikuvia on jo laitettu joka paikkaan, näitä ei 😁

*Eräs varsin realistinen kommentiti oli tämä: " all horses are not fit for GP " rakenne ja luonne tulevat vastaan väkisin, mutta teknisesti hyvä ja yhteistyöhaluinen hevonen opetttaa paljon helpommallakin tasolla* Annina Kolun ja Ghanan kanssa harjoiteltiin sitten istuntaa ja käden vakautta sekä harjoiteltiin lisää sisäkädelle tukeutumista.*takaosakäännöksessä/piruetissa on muistettava siirtää etujalkoja sivulle, ei takasia, tässä tarkoituksessa harjoiteltiin myös laukannostoja tj käännöksistä ja eteenratsastamista. 

*Ettan Ehnroothin Divan kanssa Catherine pääsi vauhtiin kokoamisen kanssa - ensin niinkin "maanläheisesti" kun peruuttamalla, sitten passage siirtymisillä- keventäen; pätkä kerrallaan. Tamma suorastaan nautti vaikka vähän jännittikin, mutta muutos oli huomattava Catherinen ratsastuksen jälkeen *Hevosen asenteen oltava koko ajan kysyvä: "What doYou want, I`ll do if  I understand".

Innostuin itse siitä peruutuksesta, josta olin olympialaisten tuloksista tehnyt eräänlaisen koosteen, ja kysyinkin MIKSI ei ysejä, saati sitten kymppejä, mikä mättää kun maailmanhuiputkin joutuvat "Tyytymään" 6-7-8-linjaan, ja joidenkin peruutukset maallikonkin silmissä aika kauheita. Siihen molemmat leidit totesivat ykskantaan että kyseessä on vaikea liike joka myös vaikea arvostella. Ja myönsivät ettei tuolla tasolla enää "harjoitella" sitä peruutusta kun on opittava ja vahvistettava sarjavaihdot, piruetit ja pass+piaff.

Dufour lisäsi että hänen mielestään peruutuksissa saisi mielellään olla kerron kaksi. Jos/kun hevosen saa selän toimimaan ja vieläpä peruuttaa rentona, on mahdollista onnistua, mutta jo peruutuksen sijoitus ohjelmassa on haastava taivutusväistöjen ja lisäysten välissä. - Tähän peruutuskeskusteluun Kyra ei voinut olla mainitsematta että Richard viimeisimmissä kisoissaan saanut 9 - nimenomaan peruutuksesta. Johon juontaja Teemu Ahtee heti keksi uuden lisänimen: "Reinback-Richard" 😜

Viimein, vaan ei vähiten esiintyi Ville Vaurion Dante, josta Kyra innostui puhumaan "behind the vertikal"-ilmiöstä ja tavasta miten me tuomarit sen näemme ja rankaisemme. Itse olen miettinyt suokkien rakennetta lyhyine, paksuine kauloineen ja painavine päineen- Kyra mainitsi taas friisiläiset joiden kaulan liittymäkohta jo on pysty ja lyhyt ja nenä kovin helposti täten hakeutuu "väärälle puolelle" luotiviivaa. 

Rollkur on toki aivan eri asia, mutta sileän työskentelyssä voi hyväksyä tilapäisesti nenän luotiviivan alla tai takana kunhan se siitä sitten radalle mentäessä on "oikealla paikallaan". Kyse on kuitenkin myös hyvin pitkälle siitä yleisvaikutelmasta ja takaosan työnnöstä, mikä loppupelissä vaikuttaa kohtaan "harmony and cowork" - onko kyseessä tyytyväinen ja kuolainta rennosti pureskeleva ("maisteleva") hevonen vai kättä vasten tai sitä välttelevä kiukustunut olio?

Ratsastajan tehtävä on myös antaa hevoselle mahdollisuus hakeutua välillä alas-eteen ja ehkä sitä kautta löytää tasainen tuki myös niskan ollessa korkeimpana kohtana. Muutenkin puhuttiin "avoimesta ovesta" koskien ratsastajan kättä- osattava antaa mahdollisuus venyttää nenää sinne luotiviivan eteen eikä vaan pidättämällä ja pidättämällä laittaa hevosta liian lyhyelle kaulalle. Hienoja pätkiä piaffia ja passagea, siirtymisiä ja kokoamista ylipäänsä näimme tämänkin hevosen kanssa, ja sen lisäksi että me katsomossa saimme niitä "ahaa"-elämyksiä, oli niitä tarjolla runsain mitoin ratsastajille- hyvä heidän oli nähdä maastakäsin miltä se hevonen näyttää kulkiessaan parhaimmillaan ja vielä saada ohjeita miten sinne löydetään! *Maastakäsittelyn tärkeydestä puhuivat molemmat gurut- myös siitä että esim nuorelle hevoselle, jota ei ratsasteta kuin ehkä 4-5 kertaa viikossa, on aivan terveellistä touhuta maneesissa vapaapäivänäkin, taivutellen , nostellen jalkoja , talutellen, peruutellen  ja kääntäen eri suuntiin. Mitä vaihtelevampaa työtä, sen parempi!

Ja loppukaneettina toteama kouluratsastuksesta:

50% urheilua      

50% taidetta

parhaimmillaan näin on - Ruskeasuolla oli! 

Kiitos tack , Kyra, tak,  Catherine 

Ja suurkiitos myös ratsastajille ja hevosenomistajille - "koekaniinina" oleminen ei ole ihan helppoa tällaisen ison yleisön edessä!

Ja anteeksi valmiiksi kuvista, jotka eivät niin hyviä. Videopätkät tarkoituksella lyhyitä ja suuntaa-antavia, koska en muista saiko videoida vaikka valokuvata sai. Ei mitään rollkuria ainakaan minnekään eläinsuojelijoille kritisoitavaksi - sellaisesta ei hajuakaan, niin hevosystävällistä ja yhteistyöhön perustuvaa koko tämä sessio oli! Näin sen olla pitää😇

Kouluvuoden aluksi hieman eväitä Hanasaaren ruotsinopekurssilta!

 Tänä vuonna tullut ruotsia- siis äidinkieltäni-opeteltua lisää ihan urakalla . Oikeastaan kyse oppimisesta ja opettamisesta, kulttuurista ja motivaatiosta- asioita joihin opettaja tarvitsee lisäohjeita aineeseen kuin toiseenkin. Joten tässä yhteenvetoa:

Ruotsinopeyhdistyksen pj Eija Heikkala ja Svenska Nu:sta Liisa Suomela (kuva alhaalla) toivottivat osallistujat- yli 30- tervetulleiksi Hanasaareen aamukahvin kera torstaina 1.8.-siis sopivasti ennen koulun alkua.

Petra Pääkkönen aloitti ohjelman kertomalla miten saat yleisön-tässä tapauksessa oppilaiden kiinnostuksen itseesi. Enimmäkseen ihan tuttuja juttuja, mutta koska kertaus on oppimisen äiti, listaan muutamat ajatukset tähän:

*Muista katsekontakti- jokaiseen läsnäolijaan erikseen! *Puhu selkeästi ja tarpeeksi hitaasti- etenkin jos puhut vieraalla kielellä!*Kestääkö äänesi?* Puhuminen seisaaltaan ilman muuta paras vaihtoehto -etenkin kun kerrot jotain uutta*Älä koskaan lue suoraan kirjasta!*Opettaja on se, joka esittelee ne asiat mitkä sitten itse oppilas voi läksynä kerrata kirjasta.* Voit liikkua luokassa, elehtiä ja elää mukana kertomaasi (hmm. tunnistan itseni...) *Oletko valmistautunut, toimiiko tekniikka, tunnetko oppilaat ennestään? *itsevarmuutta myös omaan olemukseen- viihdytkö vaatteissasi, onko kampaus ok, tarvitaanko meikkiä? *Oma INNOSTUS aiheesta tarttuu- olethan aineesi markkinoija! *Dramaturgian käyttö (ts teatteriin viittaavat toimet) voi olla mukaansatempaavaa*Videoiden käyttö alussa voi olla mielenkiintoa herättävää, kunhan ei muutamaa minuuttia pidempi! *Oppilaiden vastaanottaminen jo ovella yksitellen antaa trvallisuuden tunteen.*OLE OMA ITSESI"- mutta täydellinen ei tarvitse olla! * Ole rehellinen, myönnä myös jos teeet virheitä, ole inhimillinen ja käytä esimerkkejä myös omasta elämästäsi! *Myönnä, etteivät kaikki kuitenkaan kiinnostu... *Uskalla tehdä erehdyksiä, uskalla siis mokata. Oppilaatkin uskaltavat silloin *Tee ulkoa-oppimisestakin hauskaa! *Jos myönnät olevasi väsynyt (vaikka se on inhimillistä ja usein tottakin...) se antaa myös oppilaille vihreää valoa väsymykseen =tekemättömyyteen. * Pieni hermostuminen jossain aiheessa tarkoittaa vain että kyseessä on tärkeä asia. Kerro tämä myös oppilaille! *Muista lopputunnista "pikakysellä" esim mitä uusia sanoja juuri tänään tulikaan opittua? 

------

Jenny Edvardsson från Sverige- visserligen med finska rötter - fortsatte med att skapa läsintresse hos elever- och, folk i allmännhet.

"Läsare skapar läsare" - du ger exempel hemma. 

Tyvärr har undersökningar även påvisat att  "TVÅNG är ett måste om barn ska bli bra på läsning" 

Sedan har vi också "Matteus-effekten"- Den som har mycket, får mer, den som har litet undviker svåra saker och får således ännu mindre..

*Pojkar läser sämre än flickor"

*Läsning är också en social aktivitet- elever kan också tillsammans jobba med en text, läsa turvis och sedan diskuterav innehållet.

Samtal kring texter kan vara tex

-sätta ord på sina tankar

-hjälp att förstå innehållet                              

-olika texttyper att diskutera och jämföra

-Analysera, föklrar. strukturera, gilla/ogilla... 

-äldre elever kan läsa åt yngre

-ljudböcker är ok, men inte alltid tillräcklig fokuserande, men att läsa själv och lyssna samtidigt är toppen!

-Böcker borde vara hela tiden tillgängliga

-var nyfikeen - vad läser du?

-bättre läsa fast sportnyheter och serier än ingenting!

-Litteratur är samtidigt en spegel (känna igen sig) och ett fönster (till  det nya)

-högläsning är bra- även åt större elever!

-från läsning till skrivning : Vi fick ett exempel med en kort text som hette "Den första kärleken"/Tage Danielsson  och skulle då göra små anteckningar om vem som var huvudpersoner, vad som skedde och vad det eventuellt ledde till.

Den sista raden i berättelesen - som förklarade ALLT - lästes inte, utan vi fick göra våra egna slutsatser och diskutera innan det lästes upp:

"hand i hand gick de ut från parken mot ålderdomshemmet"

Diskussion om HUR och varför man drar olika slutsatser med en liknande berättelse får elever att diskutera och byta åsikter! intressant och inte alls knepigt!

Fundera också på hur man bäst kan presentera en intressant bok- multimodalt med video, bild, text, musik... låt elever skapa marknadsföring på en bok de gillat!

Låt elever också "musiksätta" böcker eller berättelser hur de bäst kan tolkas!

Även från spelvärlden går det att få tips! 

Att först se en filmatiserad version av en bok och sedan läsa den kan också vara intressant, och leda till diskussion om olikheter och direkta "sakfel". Kan själv absolut nu rekommendera Marko Lempinens bok "Läpi helvetin" om hockeyspelaren Marko "Jarna" Jantunen som nyss kom ut som film - tankeväckande biografi om en spelares öde .

-För att det inte skulle bli för tungt och lärorik, spenderade vi eftermiddagen och kvällen bland kultur med utflykt till arkitekternas Hvitträsk och fackföreningsägda Majvik- den senare bjöd oss en god middag. Tiden hade varit bättre uttnyttjad om vi stannat längre på Hvitträsk- nu hann vi knappt bekanta oss med trädgården alls, och sedan hade vi onödigt mycket "slötid" i Majvik före middagen. Då vi åkte tillsammans med vuxna finskastuderande från Sverige, kunde programmet ha involverat mera bekantsapsrelaterat program tillsmmans- att bara "börja spela något trädgårdspel" med okända typer på kommando var inte så lyckat utan introduktion! Fast själva idéen var ju bra!

Majvik huvudbyggnad, går att hyra till olika festligheter. Nedanför backen, närmare stranden, både ny huvudbyggnad med hotell och restaurang som nu var dels under renovering.

...fortsätter imorgon ---jatkuu huomenna päivä 2 oli tooosi tiedontäytteinen... Onneksi tuli saunottua ja uitua ja hyvin nukuttua- ihanan aamiaisen jälkeen jaksoi taas!

Uintiani Hanasaaren rannassa vahti tämä "rantapöllö" joka myös huolehti etteivät hanhet liikaa kansoittaneet laituria...

Fredagmorgon började med hälsningar från Studentexamensnämden via Marita Härmälä- gjorde nog snällt några strödda anteckningar, men då jag inte just nu undervisar på gymnasiet blev det inte så mycket. -Sari KAunisto från Kuninkaantien lukio/Esbo stod för olika sätt att introducera det egna skrivandet för gymnasieelever- hon gav ideér om ur indela skrivarbetet i de olika kurserna och även modeller för grupparbete med översättningar av olika texter. Även tankar på att färglägga de olika ordklasserna i olika färger och sedan plocka ut dem ur meningar kan bearbetas i grupper.

Lounaan jälkeen päästettiin vauhtiin Leena Pulli toiminnallisen kieltenopetuksen parissa- alltså funktionell språkundervisning (Jättedåligt ord på svenska!!) 

Tässä ajatuksena että "oppilas on oman oppimisensa keskiössä" ja pystyy siihen puuttumaan!

Paljon tuli muistutusta sellaisista ryhmäytymis- ym jutuista jotka ennestään tuttuja, mutta päässeet unohtumaan. Onkohan muillakin joskus sellainen tunne että päässä lyö tyhjää kun pitäisi juuri muistaa jokin hyvä toiminnallinen opetustapa tms?  

Last man standing - testattiin kun porukan piti ajatella sanaa annetusta lauseryhmästä ja sitä sitten kysymällä tentattiin...

Esim eri parillisten korttien etsintä kaverilta parantaa sanavarastoa kun kuljetaan ympäri kysymässä, erilaisia kuvakortteja useampaan eri tarkoitukseen löytyy halvalla mm "Tiger" kaupoista.

Oppilaita voi myös laittaa seisomaan riviin vaikkapa synttäripvm mukaan, jolloin niitä tulee harjoiteltua, etukäteen sovittuja kysymyksiä- max 3-5- voidaan kysellä luokassa ja sitten esitellä...

Näissä jutuissa on mielikuvitus kattona, rohkeasti mukaan niin hyvä tulee! 

Lisää ajatuksia toiminnallisuudesta toi Annette Jansson, ja tässä tähdennettiin myös yksilöllistä otetta oppilaisiin kuten allaolevista kuvista selviää. Paljon taas ajattelemisen aihetta ja muistamista- asia mikä koskee meitä kaikkia opettajia kaikissa aineissa!

Viimeisinä meille esiintyi kaksi nuorta yrittäjää; draamapedagogi  Vincent Saares ja animoija Alarik Jägerhorn tuoden ideoita lähinnä ala-asteelle omien filmien tekemiseen, johon myös tarjoavat apuaan.

Kaikkiaan mielenkiintoinen ja jopa rankka seminaari/kurssi ja tässä kun näitä ideoita sulattelee näin kouluvuoden alkajaisiksi, toivotaan että jotain jää muistiinkin!