"VIIKKO VAPAUTTA" - tai sitten sairastellen kuten kunnon työntekijän kuuluukin lomalla tehdä- perjantai-iltana jo hitusen sairas olo, mutta pitihän sitä lauantain uimahallitreeneihin lähteä kuuntelemaan ah-niin -komean ja mukavan valmentajan neuvoja. Jospa jo ensi kisoissa se kaavailtu 30sek alittuisi?
Sunnuntaiaamuna ääni olikin sitten jo varista pahempi- juuri sellaisena päivänä kun piti kokeilla valmennustuntia Teamsin kautta. -Onnistuihan se, kun pääsee puhumaan normaalilla äänellä mukavasti tuolissa rötköttäen! Vaikka zuumaus ei onnistunutkaan ja jotkut yksityiskohdat jäi näkemättä, oli kokonaiskuva kuitenkin ihan positiivinen ja jatkamme heti ensi sunnuntaina! Eihän tällainen lähiopetusta voita, mutta on siiinä tukemassa ja pudottaaa kustannuksia kaikille osapuolille- kannatetaan!
Ypäjälle olin myös suunnitellut lähteväni koearvostelun pariin, mutta se homma peruuntui jo alkuviikosta kun katselin ilmoittautuneiden määrää- 6kpl . -Missäköhän ovat ne Paulan kuuluttamat uudet ratsukot kvaalien poistuessa tänä vuonna? Näyttää pahasti siltä, etten saa suoritettua kolmea vaadittua Inter 1 arvostelua kun a) luokkia ei ole b) osallistujia ei ole vaadittua 12 c) väärät tuomarit d) itselle sopimaton pvm/paikkakunta. Mun "tuomariura" on kertakaikkisen väärinpäin- aikanaan kun hankin oikeudet 1979, olisin saanut istua jatkuvasti jossain kisoissa, ja tilanne vaan kiihtyi sen jälkeen kun 1980-luvun loppupuolella sain III luokan paperit. Toki istuinkin, kokemusta hankittu laidasta laitaan, mutta oma aktiivinen (este)kilpaileminen, tallinpito ja neljä kasvavaa poikaa hieman rajoittivat harrastusta. Nyt, kun aikaa ja intoa olisi, en kuulu "oikeisiin" piireihin ja eteneminen alkaa taas lähes nollasta. Tyhmää.
Työ- ja muita paperiasioita kävin läpi ja laiskottelin lukemalla- Pirkko Saisiota kahden kirjan verran ja yhä kesken oleva Mika Waltarin "Turms" .Nyt on lisäksi meneillään EDUCA-messuilta ostamani aivotutkija Hansenin kirjoittama "Aivovoimaa" (suomennettuna tosin) jossa käydään läpi liikunnan vaikutusta oppimiseen ja aivotyöhön yleensä. IHANAA, asia josta aina olen ollut vakuuttunut, ja joka tässä nyt todistetaan ja perustellaan!
Tiistain Akin poikaset kävivät lettuja syömässä ja tekemässä äidilleen synttärionnittelukortin, ja illaksi piristyin sen verran että Riikan kyydissä pääsin Monninkylän teemajoogaan- ahaa-elämys tuli kun tajusin että "puu"-asennossa pitää vastustaa toisella jalalla eikä vaan antaa periksi ja lähes kaatua! Laji, josta oppii lisää koko ajan, ja oman kehonhallinta etenee- tälläkin iällä! Kunpa olisi tätä jo älynyt aloittaa monta kymmentä vuotta sitten - olisi ollut hyötyä ratsastukseenkin!
Salilla käymiseen tuli nyt stoppi- flunssan takia ei suotavaakaan, ja toisena osa- eli tekosyynä uudet laitteet jotka ovat niin hienoja että jo käyttöohjeiden tulkitsemiseen menee turhaa aikaa. Toki sain neuvoja Vireuksen hyvältä henkilökunnalta, mutta että se laite, jolla sain rintalihaksia ja ryhtiä korjattua, nyt korvattiin kolmella (!) eri laitteella on minulle jo liikaa. Jos harrastuksesta tulee ikävä pakko 3x viikossa, voi sen vaihtaa, eikö?
Ja tanssia- siis nykysellaista- kävin kokeilemassa ja vaikkei askeleet mennyt puoliksikaan oikein, tuli hyvällä tavalla hiki ja pulssi nousi- asetettu tavoite saavutettiin siis!
-Laitan muutaman kuvankin näistä hurjista laitteista, joita joku friikki suorastaan rakastaa, mutta minulle heinäpaalit ja paskalapio sekä kottikärryt ovat yhä edelleen se ainoa oikea tapa kasvattaa lihaksistoa. Ja sitäpaitsi hyödyllinen!
-No, nyt se on sanottu
Tällä viikolla en sinne tanssiin tietenkääm maanantaina mennyt, pitää sairastaa rauhassa. Tässä oli yksi hyvä lisäsyy muuten jättää siivoamatta- ei sairaana saa rehkiä!
Jotain pientä toki tullut tehtyä- lämmittäessäni saunaa pitkästä aikaa keskiviikkona, huomasin ettei saunan oven ikkunalaseja oltu pesty - ties koska? no, nyt ne kiiltävät puhtauttaan!
Keskiviikko olikin sitten Susun tohtorissakäyntipäivä- siitä kirjoitinkin jo aiemmin.
"Torstai on toivoa täynnä" joten reippaasti auton rattiin - Didrichsenin museo on hankalasti tavoitettavissa yleisillä- ja menoksi. Kun museo avataan klo 10, on jo puoliyhdentoista aikaan ensimmäinen ryntäys rauhoittunut, ja klo 11 pintaan oli poislähtijöitä jo senverran että autokin pääsi hyvin parkkiin. Jonotus kesti kymmenisen minuuttia, ja totesin miten fiksusti olivat tulemisen ja poistumisen järjestäneet eri ovista ja sisäänmenon yhteydessä jo tsekattiin Museokortit tai korttimkasut. Pienessä museossa ei tuntia kauempaa mene, ja vaikka ostohaluja aina löytyy, maltoin tällä kertaa mieleni ja poistuin vain muutaman kortin ja jääkaappimagneetin kera.
"Torstai on toivoa täynnä" joten reippaasti auton rattiin - Didrichsenin museo on hankalasti tavoitettavissa yleisillä- ja menoksi. Kun museo avataan klo 10, on jo puoliyhdentoista aikaan ensimmäinen ryntäys rauhoittunut, ja klo 11 pintaan oli poislähtijöitä jo senverran että autokin pääsi hyvin parkkiin. Jonotus kesti kymmenisen minuuttia, ja totesin miten fiksusti olivat tulemisen ja poistumisen järjestäneet eri ovista ja sisäänmenon yhteydessä jo tsekattiin Museokortit tai korttimkasut. Pienessä museossa ei tuntia kauempaa mene, ja vaikka ostohaluja aina löytyy, maltoin tällä kertaa mieleni ja poistuin vain muutaman kortin ja jääkaappimagneetin kera.
Ilvesveljekset - Särestöniemen "alter ego"
 |
| "Jäätynyt kevät" |
Ihania värejä, paksuja sivellinotteita, rakkautta luontoon...Nyt puhutaan jo ääneen -ja pohditaan teosten symboliikkaa- suhteesta Yrjö Kaijärveen, joka loppui tämän kuollessa 1971- samana vuonna kun homoseksuaalisuus poistettiin rikoslaista. Käydessäni Taidehallin Särestöniemen muistonäyttelyssä 1982, tästä ei vielä puhuttu- sen olisin kyllä muistanut. Taidehallin isoissa tiloissa teokset pääsivät oikeutetummin esille, mutta hyvin oli täälläkin ripustus onnistunut; pienet tilat huoimioiden. Näyttely jatkuu toukokuun loppuun asti- suosittelen ehdottomasti! Luulisi jonojenkin pikkuhiljaa hälvenevän, vaikkei tuo 10min odotuskaan mikään paha ollut.
Mietin jo viime syksyn Kainuun matkalla, että pitäisi sinne Särestöniemeen Kittilään asti, joku kerta päästä- olisikohan se jo ensi syksynä? Kesä menee (toivottavasti) koiranpentuja hoitaessa.
Kun kerran Helsinkiin asti ajoin, en viitsinyt ihan suorinta tietä kotiinkaan palata, ja kun en saanut broidiani puhelimitse kiinni, kyläilyä ajatellen, päätin poiketa aamukahville (klo 12...) Helsingin pitäjän Pyhän Laurin kirkolla.
Olin tästä kahvilasta "jostain" lukenut, ja siitä että lounaallekin pitää varata pöytä, mutta yrittänyttä ei lannisteta- eikun matkaan!
Kuultu tieto pöydän varaamisesta ei ollut mitään huuhaata- jonoa oli kassallakin, ja eräs seurue ohjattiin ulos pahoitellen ettei vapaita pöytiä löytynyt. Itse kuitenkin jäin jonottamaan toivoen että kahvikupin kanssa saisi vaikka seistä jossain nurkassa hetken - niin kovaa kolotti kahvihammas kun en aamukahvia ollut juonut. Ja juuri tiskiltä tilattuani eräs pöytä tyhjeni ja pääsin vallan istumaan kahden rouvashenkillön kanssa. He osasivat kertoa hyvistä pizzoista- näinkin ison uunin ulkona- ja siitä, että kesällä on ulkona lisätilaa, muutoin on ihan tuurista kiinni pääseekö syömään. Hyvännäköistä ruokaa oli ihmisillä lautasilla, pizzoista puhumattakaan! Viihtyisä ympäristä ja kova puheensorina.
-Tiekirkot ovat aina kiinnostaneet, ja kuinka ollakaan pitäjän vanhan Pyhän Laurin kirkon aukioloajat sattuivat sopivasti klo 12-15 välille . Pienempi kirkko oli sisältä mitä muistin,( Kemiön vastaavaa kirkkoa paljonkin pienempi, mutta yhtä kaunis.) -Muistikuvia pitäjän kirkolla tapahtuneesta omasta ripillepääsystä ei ollut, enkä tähän hätään löytänyt omaa rippikuvaakaan-taitaa olla äidillä. Mutta eka poikaystävä tuli tavattua siellä rippikoulussa silloisena keväällä ja ne kirkonkylän seudun alueet tulivat tutuiksi- suhde tosin jäähtyi jo kesän leiriin mennessä...
Katselin hautuumaata hetkisen sen lepäessä ohuen lumipeitteen alla- paljon kauniimpi kuin Malmin suurhautuumaa. Mutta taitaa jo olla osaksi pois käytöstä kun niitä hautakivien aikakirjoituksia lueskelin.
Tässä asiassakin mietittävää- sukuhauta siis löytyy Malmilta- selvitin syksyllä että sinne mahtuu vielä parikin arkkua ja taisi olla toistakymmentä uurnaa- ja se on ikuinen eli meikäläinenkin pääsisi. Uusi hautakivi pitää kesään mennessä saada sinne hoidettua vanhan ollessa jo täynnä nimiä- kyseessä siis äidin ja äidinisän sukua. Asioita joita ei aiemmin ole tarvinnut miettiä- nuorten mielestähän elämä on ikuista- mutta omien sukulaisten vanhetessa ja kuollessa on ihan käytännön asioista huolehdittava. Tämä hautakivi lie yksi niistä- Sari-serkku sitä nyt hoitaa, äiti oli myös kysellyt tarjousta hautatoimistosta- katsotaan miten tämän riitaisan suvun kanssa saadaan aikaiseksi...
Taas piti kotiintullessa levätä että jaksoi illan joogatunnille-onneksi tällä kertaa päästiin eteentaivutusten kera melko helpolla eikä seuraavanakaan päivänä lihaksissa tuntunut.. Perjantai alkoikin rattoisasti kahvitellessa ja aivotoiminnan ja liikunnan yhteisvaikutuksesta lukien, kaupoissa tuli käytyä (lakosta huolimatta) ja uskalsin ekaa kertaa viikkoon saunaan ja uimaan Katrinrantaan- tosin uimisen jätin ihan 25metrin löllyttelyyn.Ja taas piti levätä- Susun lenkityskin melko minimaalista -katse askelmittariin kertoo että 10.000 askelta ei ole kertaakaan viikkoon täyttynyt, vaikka noita 8-9.000 askelta on tassailt melkein päivittäin- sairastamisesta huolimatta.
Ja ykis asia vielä- kun pitäisi jotain oppiakin tässä elämässä- seurasin on-line Dohan koulukisojen tuloksia todeten tyytyväisenä Jonna Aaltosen sijoittuen ja torstaina jopa voittaen parapuolella, ja Henri Ruosteen olleen 5:s kauden ensistartissaan Tiffanyllä. Ihana seurata kun suomalaiset pärjää!
-Ja vielä ihanempi nähdä heidän suorituksiaan livenä- minullehan "Clipmyhorse"- sovellus ilmoittaa sähköpostiin aina uudet kisat enkä ollut muistanut että pieneltä kuvaruudulta myös pääsee suorituksia seuraamaan -maksutta! Muisti on hyvä mutta toivottoman lyhyt!
Tänään sitten seurasin tuomarinäkökulamsta lähes koko GP:n ja tilastoin tällä kertaa tervehdysten arviointia-mikä oli paikoin melko kirjavaa- ja mätkäsin itsekin numeroita ja kommentteja paperille. En tiedä oliko vertailusta mitään hyötyä kun en niistä omista muistiinpanoista enää suorituksen jälkeen saa selvää!
-Arabiemiraatit kilpailupaikkana tietty hieman kyseenalainen ihmisoikeusrikkomusten takia, mutta mielestäni Jonna Aaltonen omassa Face-päivityksessään hyvin kiteytti asian- ollaan ongelmista tietoisia, mutta pyritään saamaan positiivista julkisuutta sekä pararatsastukselle että ratsastaville naisille! Hyvä näin. (Kuva viime kesän rataharkoista Hyvinkäällä jossa MAcha neuvoo Riittaa ja Hamssua.)
Palataan vielä perjantai-iltaan ja MIKKO ALATALON konserttiin Mäntsälän kulttuurimeijerissä. Ostin jo viikko sitten innoissani kaksikin lippua, mutta oli yllättävän vaikeaa saada ketään mukaan ystävistä! Ulla lupasi vihdoin tulla, mutta sairastuikin flunssaan mutta sitten sain yllättäen joogakaveri-Satun innostumaan- samaa ikäluokkaa kun ollaan ja samoja bändejä/artisteja nuorina kuunneltu.
Ja samaa, eikun melkein 10vee vanhempaa ikäluokkaa on Alatalon "maalaispoika" - tv-esiintymisissä ilmeisesti niin taitavasti meikattuna että nyt livenä vasta huomasi että vanhentunuthan tuokin mies on..-Juice Leskinen olisi pari päivää sitten täyttänyt 75v, samoilla baanoilla Tampereella olivat aloittaneet.
-Vielä kun Alatalon mainoksissa mainittiin kitaristina hänen Kalle-poikansa, pitimän oikein Wikipediasta tarkistaa tämän "poikasen" ikä- 47 vuotta.
Tämän talven hiihtokilometrit jäävät siis alle kymmeneen- tuskin lunta enää suksittavaksi asti tulee, mutta eivät nuo vuodet muutenkaan ole veljeksiä, eihän?
No, musiikki oli tuttua, paikka hyvä eturivissä, ja pienessä meijerissä tunnelma tiivis- mikäpä sen mukavempi päätös perjantai-illalle!
Loma lähenee loppuaan, flunssakin alkaa olla selätetty, joten tänään uskaltauduin Hirvihaaran hiihtomajalle Suomen Ladun hiihtotempaukseen jossa Mäntsälän retkikin oli edustettuna. Mietin hetken otanko lainkaan suksia mukaan, mutta heitin ne autoon ja hyvä niin- Kesport esitteli karvasuksia ja niitä sai myös kokeilla, monojakin. Tuumasta toimeen- eka kierros pellon ympäri (n.1km) lainasuksilla (Peltonen), toka omilla Fichereillä; joista kyllä omat vei voiton. Mutta ne toiset monot oli miellyttävät jalassa! Ja suksillakin pääsi- niiden valinta oli vain outo- painoon perustuen. Mä otin 85kg kun oli niin paljon vaatetta...Sitten kuulema siteiden paikkaa/kulmausta voi vaihtaaa kelistä riippuen, ja karvakohdat harjataan, muualle laitetaan jotain voiteita. Huh, mä taidan kyllä yhä tyytyä mun vanhoihin suksiin- niillä ei ainakaan pääse liian lujaa!
Olen joskus tämän blogin perustanut opiskeluaikoina kun piti reflektoida kaikkea opittua, niin teenpä nyt tästäkin viikosta jonkinlaisen yhteenvedon.
Huomista ei enää lasketa- kun klo 12 jälkeen on nettivalmennus pidetty, on iltapäivä vapaa lomailemiseen ja laiskotteluun- maanantaina jatkuu työt ja taidanpa olla ihan virkistynyt kun on ollut helppoa ja rentouttavaa lomailua flunssan parissa!
*siivota ei tarvitse jos on kipeä
*kuitenkaan jääkaapin puhdistus tai pienten ikkunoiden pesu ei ole siivoamista
*koira ja kissa viihtyy hyvin emännän kanssa kotona
* kukaan ei soita, käy tai ehdota tapaamista muulla keinoin - saa olla ihan rauhassa . Sen voi toki tulkita hyväksi/pahaksi
*Kotona voi jopa viihtyä. Ainakin hyvän kirjan kanssa
*Sängyssä on mukava lukea- tyynyjen asettelu vaan vaatii hermoja *Jos syö puoli pussilista salmiakkia monen kuukauden tauon jälkeen, tulee maha kipeäksi*Jos haluat olla hyvällä tuulella- älä katso/kuuntele uutisia.*Trump ja Putin ovat umpihulluja ja vallanhaluisia*Joogassa voi löytää uusia keinoja pysyä pystyssä ja olla kaatumatta vaikka seisoo yhdellä jalalla*koirien anaalirauhanen voi tulehtua.*Mikko Alatalo on yhä maalaispoika, muttei enää niin nuori. Olisiko maalaisukko parempi nimi? *Puhelimesta pitää välillä tyhjentää vallan sadoittain valokuvia jos haluaa jonkin applikaation sinne- minä en aio ottaa mobilepayta, S-K-ketjujen tai LIDLin mitään alennusapplikaatioita. Työpaikan Smartumin asensin ja sitten kuulin että 200€ etu syötetään sinne vasta maaliskuun puolessavälissä. *Lomabudjetti ei ylittynyt kun en lähtenyt Ruotsin Skellefteåhån kisoihin- nyt ajateltuna hyvä ettei kukaan tarjoutunut kaveriksi- ei siitä uinnista juuri mitään olisi flunssaisena tullut. Ensi vuonna sitten!*Suomen luonto on ihan parasta!*kaikkeen ei tarvitse ehtiä ja kaikkea ei tarvitse tehdä- Uudessa Wesundassa en ole käynyt, siellä olisi ollut Vanegaitin kurssikin katsottavana, ja tänään olisin ehtinytkin...oli lohduttavaa lukea että se oli loppuunmyyty*
