Nyt tuntuu siltä, että älysin lopettaa tallinpidon ajoissa! Huh. Kun maailma on menossa vain hullumpaan suuntaan! Eläinsuojelu on hyvä ja tärkeä asia, koska oppia ja tietoa tulee lisää ja sitä täytyy pystyä soveltamaan, mutta sitten tuon harrastajajoukkojen "minä-tiedän-olen -lukenut- netistä-ja -olenhan -silloin -asiantuntija...".Se, että myös FEI:n tasolla aletaan puuttumaan kuolaimiin ja suun aukomisiin on myös askel oikeaan suuntaan, mutta paljon on vielä työsarkaa saada kaikki hevoset asiallisen hoidon ja käsittelyn piiriin!

-kuvassa Grixie ja Gareth, sitten Gareth vuotta myöhemmin kurkkii poikalauman keskeltä...

Tietoa löytyy - etenkin netistä- mutta tapa "tulkita" lausuntoja, käytäntöjä ja jopa muotitrendejä- vaihtelee ja "asiantuntijoita" löytyy jo pilvin pimein jos on nettiä uskominen. Sitä, joka osaa vakuuttavimmin puhua, kuunnellaan - etenkin jos puheet vähänkin sivuavat itselle sopivia aiheita .

Saanko selittää? Hevonen on laumaeläin.Joskus laumanjohto menee uusiksi- näinhän käy ihmistenkin johtamissa firmoissa, politiikassa jne- ja aiheesta syntyy jopa tappeluita. Mikäli tilaa on tarpeeksi ja olosuhteet turvalliset, usein häviäjä vaan alistuu ja jatkossa on se, joka tulee viimeisenä juomaan tai heinien ääreen. Tämän olen niin monta kertaa omieni kanssa nähnyt laitumella - onneksi tarhassa, jossa tilaa vähemmän, yleensä nämä arvojärjestykset jo on hoidettu.

Varsinainen näytös onkin alkukesästä kun ennestään tuntemattomat orivarsat pääsevät yhdessä orilaitumelle- välien selvittelyllähän se alkaa; sopuun päättyen. Harvassa on ne kerrat, että joku riitapukari joudutaan poistamaan kesken kesän, tai jotakuta sorsitaan niin ettei laumaan ole asiaa. Ihan ihmislasten armeijaa vastaav paikka jota ehdottomasti orivarsoille suosittelen 3 ikävuoteen asti!

Koska useimmilla talleilla tilaa on rajoitetusti, ja yksityishevosten omistajat pelkäävät kullannuppujensa puolesta, niiden olemista siis rajoitetaan pieniin tarhoihin - yksin. Tämä on sikäli ymmärrettävää että turhilta loukkaantumisilta vältytään etenkin kilpahevosten kohdalla. Mutta ei se hevosille tarjoa luonnonmukaista käyttäytymistä.

Hevonen viihtyy ulkona koska se vapaudessa, rakenteensakin puolesta on tottunut vaeltamaan kymmeniä ja jälleen kymmeniä kilometrejä päivittäin. Ei siis siksi, että se viihtyisi sateessa&tuiskussa 10m x 10m tarhassa ilman suojaa paremmin kun sisällä kuivitetussa karsinassa.

Uudehkona ilmiönä on -kaupungista maalle muuttaneiden suosima "kokopäivätarhaus" sillä jossainhan niiden eläinten on oltava kun isäntäväki on päivät töissä- joskus jopa lähes sadan kilometrin päässä! Ja loimi selässä keväälläkin- aamupakkasiilla ihan hyvä asia, mutta kun iltapäivällä aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta taitaa jo hiki pukata? Mutta sana "kokpäivätarhaus" on ikäänkuin lupaus siitä, että hevosella on kaikki hyvin koska sehän on niin luonnonmukaista!

Toinen asia on hyttyset ja keskikesällä paarmat - monta kertaa jos hevonen saisi valita, se seisoisi päivän kuumimman ajan sisällä viileässä tallissa paarmoilta suojassa ja yöt ulkona, mutta miten se karsinoiden siivous sitten sujuukaan ja mihin kellonaikaan? Palkatulla työvoimalla käytännössä kovin hankala järjestää! Laidun, jossa myös metsää, on jonkinlainen ratkaisu tähän ongelmaan, mutta ei kaikkialla edes mahdollinen.

Ympärivuorokautinen PIHATTO tekee tallinpidosta helpompaa, mutta nyt näyttää siltä että osa hevosenomistajista on unohtanut että pihatossa AINA pitää olla mahdollisuus kuivaan katokseen jonka pohja sen verran pitävä että hevonen mahtuu rauhasssa menemään makuulle halutessaan. Vedensaaanti on tietenkin tärkeä, mutta se, että vesiastia talvella on hetken tyhjä ei vielä ole rikos, mutta mikäli vesi on jatkuvasti jäässä puhutaan jo eläinsuojelurikoksesta. Väkirehun ruokinta pihatossa ilman valvontaa on mahdotonta ja hevosten kiinnisitominen ruokailun ajaksi on tarpeellinen jotta turhilta kahakoilta vältytään ja annostukset menevät ruokkijan toiveiden mukaan.(Ellei niitä ruokita erikseen sisätiloissa)

Kuvan hevosille laitettu olkia makuualustaksi, mutta suojaava katos puuttuu- ei siis sovellu ympärivuorokautiseen tarhailuun. Ensimmäisen sateen jäljiltä olkipeti on jo entinen ja hevoset märkiä ja kylmissään.

Tarhan puut on syytä suojata tai ne tulee nakerrettua tekemisen puutteessa, ja vaikka hieman epätasainenkin maastopohja opettaa hevosille tasapainoa, ei kura ja isot kivet kuulu tarhoihin tai pihattoon. Toki Suomessa tuo kura taitaa kuulua jo maisemiimme, jolloin tarhoja olisi hyvä vaihtaa aivan niinkuin laitumia kesällä.

Jatkuva loimittaminen versus "luomutila" ilman lointa on myös aihe josta ollaan kovin eri mieltä. Aikanaan Ranskassa 1970-luvun lopulla ihmettelin kovasti kun kisahevonen, joka oli kisakaudella lähes kääritty pumpuliin - no loimien lisäksi kaikki jalat suojattiin yöksi villakäärein- , heitettiin lepokaudeksi laitumelle yötäpäivää juuttikangasloimen (New Zeeland rug tms) alla. No, kyllähän ne karaistui...

Ruokinnasta puhumattakaan - ei taida rehuhuoneen koot enää riittää yksityistalleilla käyvien omistajien kaikille "pöperöpusseille" kun on yhdeksän hyvää ja samanverran terveellisiä mössjä. Tavallinen kaura tuntuu monelta unohtuneen, joten ei ihme että hevosen hammasongelmat ovat yleistyneet kun ei anneta pureskeltavaa- pelkkiä tehdastuottteita ja "mössöjä", eikä kuivaheinää vaan muovikääreestä kaivettua säilyketavaraa.

Vatsavaivat ja -tulehdukset sekä vatsahaava alkavat olla yleisimpiä oireita ellei jokaista pientä jalkavaivaa lasketa jonka vuoksi tehdään kalliita röntgen- lämpö- ym tutkimuksia. Tätä seikkaa kun yhtenä iltana oikein pohdin- siis vatsahaavan yleisyyttä- tulin ajatelleeksi oman lapsuuteni "tallikuria" - Jos hevosilla Tapiolassa oli ruoka-aika, meidät kaikki lapset ajettiin ulos tallista ja siellä vallitsi ruokarauha. Nykyään kuka mitenkin ja moilloin ruokkii, ja isoissa talleissa on jatkuvasti levotonta kun hevosia tulee ja meneee, niitä ruokitaan ja hoidetaan ja harvassa paikassa enää mitään tehdään kovin säännöllisesti koko tallissa yhtaikaa.

Pihattoja voi myös tehdä muutamalle hevoselle- kuva Porvoosta Titti Finneltä, jolla varsat viihtyneet pihatoissa jo vuosikaudet. Kesäksi tarhaa laajennetaan laitumelle asti ja eläimet voivat halutessaan tulla sisälle jos kylmä tai kärpäset kiusaavat.

Samanalaisia ja toimivia ratkaisuja on myös esim Orimattilassa Kyröillä, tuntihevosilla Hyvinkään ratsastuskeskuksessa, Tössä Penttilällä Hauholla ja muutamalla tuntemallani yksityishevosen omistajalla.

Muistan vuosia sitten innostuneeni ruotsalaisesta tutkimuksesta (en tietenkään enää muista nimeä, paikkakuntaa tai vuotta) missä hevosilla oli useita eri oleskelulohkoja, ja niitä houkuteltiin liikkumaan alueelta toiselle käytäviä pitkin (jossa pieniä esteitä) sijoittamalla rehut ja vesi eri alueille. Tämä oli käytäntönä siis kasvaville varsoille jotka sitten liikkuivat hyvin ja vahvisti luustoa ja lihaksistoa. Tulokset olivat lupaavia, mutta luulen että laajan alueen tarpeen takia systeemi ei saanut suurempaa kannatusta.

Oli miten oli, hevonen on luotu liikkumaan, ja nyt ovat jo eläinlääkäritkin alkaneet huolestua harrastehevosten liikkumattomuudesta- tunti päivässä käyntiä ja hieman ravia ympäri maneesia on usein se ainut liikunta mitä niille tarjotaan- se ei riitä alkuunkaan! Ja ratsatsuskouluhevosiahan rääkätään jos ne liikkuvat kahta tuntia enempää illassa! Joissakin paikoissa kuulema annetaan asiakkaille tilastoja nähtäväksi joilla todistetaan ettei hevosia vaan olla liikaa rasitettu! -Omani liikkuivat kuutena päivänä viikossa keskimäärin kaksi-kolme tuntia päivässä, ja hyvin harvoin tarvitsi ottaa ontuvaa hevosta pois tunnilta - ellei siltä sitten yllättäen lähtenyt kenkä tms. Maastossa pyrittiin käymään talvellakin lähes päivittäin - nykyäänhän ratsastajat eivät edes uskalla mennä maastoon, minkä ymmärtää sikäli että kun maastoilu hevosillekin on harvinaista herkkua, tapahtuu villiintymisiä...